Ammattiutumista
Palasin koulunpenkille.
Se ei tosin kestänyt kuin kaksi päivää, mutta silti oli hassua, kun ei voinut poistua luokasta, kun huvitti.
Tai olisi voinut, muttei se olisi ollut hyvien tapojen mukaista. Perse puutui myös kovin, mutta kerrankin olisi ollut mitä luultavimmin ihan mukava jäädä jälki-istuntoon.
Murto Ana, nimittäin kutsui Soundtoolsin ja Meyerin järkkäämään livemiksinkiworkshoppiin, jonka veti sellainen pikkutekijä, kuin Bufford Jones. Mies mm. Pink Floydin, Princen, Stevie Wonderin, Eric Claptonin et-mothafucking-setera- tiskien takaa.
Paljon oli herralla juttua, josta osa luonnollisesti ihan sitä perus perus. Fysiikan lait ja ihmisluonto, kun ei muutu maailmanlaajuisestikaan, ennen kuin vasta nanotasolla.
Mutta oli hällä kyllä paljon ajattelemisen aihettakin. Esimerkiksi unity gain struckturesta, ukko puhui sellaisella vakaudella, järjen äänellä ja ennen kaikkea selkeästi, että tämäkin perusasia löysi päässäni jälleen uusia ulottuvuuksia.
Varsinkin VCA-ryhmittelyn mahdollisuuksia pitää tarkastella tulevaisuudessa tarkemmin.
Eli toisin sanoen parin päivän paras anti oli siinä, että ukon leppoisa jutustelu antoi ajattelemisen aihetta ja pani funtsimaan parissakin kohdassa, että miksi sitä tekee, mitä tekee ja miten sen tekee.
Ja vaikka suurimmassa osassa asioita sitä tekee just, niinku haluaa, koska se on hyväksi havaittu ja (itselle) oikein, niin itsestäänselvyyksienkin vuositarkistus tekee hyvää;
"Onks tää rikki? Ei. Älä fiksaa"
Pari hassua kultturieroakin tuli vastaan: Kun mm. kysyin hänen lähestymistapaansa kuuloketsekkiin ja ylipäätään kuulokehommiin, ei hän oikein ymmärtänyt kysymystä. Yks syy lienee tietty se, että jos herra Bufford haluaa festareilla avata PA:n tsekkiin, niin hän saa avata PA:n tsekkiin.
Mutta ilmeisesti moinen ei ole tapana Amerikan puolella muutenkaan, että tehtäis tsekkiä ääneti?!??
Muuta:
Tomi Björck on mun keittiöpolikseni teräsmies. Sen reseptit on järkeviä, selkeitä ja suhteellisen vaivattomia. Josku olen aiemmin hehkuttanut mm. ribsireseptiään. No nyt voisin hehkuttaa intialaistyyppistä affenkalaa kurpitsähässäköillä. Varsinkin juuri kurpitsadiudit löivät avarilla makuhermoon: Mikset ole ottanut haltuun kurpitsaa ennestään? Nyt varsinkin, kun on sesonki, niin hop kauppaan rientäen ja pyrettä tulille!
Se ei tosin kestänyt kuin kaksi päivää, mutta silti oli hassua, kun ei voinut poistua luokasta, kun huvitti.
Tai olisi voinut, muttei se olisi ollut hyvien tapojen mukaista. Perse puutui myös kovin, mutta kerrankin olisi ollut mitä luultavimmin ihan mukava jäädä jälki-istuntoon.
Murto Ana, nimittäin kutsui Soundtoolsin ja Meyerin järkkäämään livemiksinkiworkshoppiin, jonka veti sellainen pikkutekijä, kuin Bufford Jones. Mies mm. Pink Floydin, Princen, Stevie Wonderin, Eric Claptonin et-mothafucking-setera- tiskien takaa.
Paljon oli herralla juttua, josta osa luonnollisesti ihan sitä perus perus. Fysiikan lait ja ihmisluonto, kun ei muutu maailmanlaajuisestikaan, ennen kuin vasta nanotasolla.
Mutta oli hällä kyllä paljon ajattelemisen aihettakin. Esimerkiksi unity gain struckturesta, ukko puhui sellaisella vakaudella, järjen äänellä ja ennen kaikkea selkeästi, että tämäkin perusasia löysi päässäni jälleen uusia ulottuvuuksia.
Varsinkin VCA-ryhmittelyn mahdollisuuksia pitää tarkastella tulevaisuudessa tarkemmin.
Eli toisin sanoen parin päivän paras anti oli siinä, että ukon leppoisa jutustelu antoi ajattelemisen aihetta ja pani funtsimaan parissakin kohdassa, että miksi sitä tekee, mitä tekee ja miten sen tekee.
Ja vaikka suurimmassa osassa asioita sitä tekee just, niinku haluaa, koska se on hyväksi havaittu ja (itselle) oikein, niin itsestäänselvyyksienkin vuositarkistus tekee hyvää;
"Onks tää rikki? Ei. Älä fiksaa"
 |
| Lähettäjä Elonmerkkejä |
Pari hassua kultturieroakin tuli vastaan: Kun mm. kysyin hänen lähestymistapaansa kuuloketsekkiin ja ylipäätään kuulokehommiin, ei hän oikein ymmärtänyt kysymystä. Yks syy lienee tietty se, että jos herra Bufford haluaa festareilla avata PA:n tsekkiin, niin hän saa avata PA:n tsekkiin.
Mutta ilmeisesti moinen ei ole tapana Amerikan puolella muutenkaan, että tehtäis tsekkiä ääneti?!??
Muuta:
Tomi Björck on mun keittiöpolikseni teräsmies. Sen reseptit on järkeviä, selkeitä ja suhteellisen vaivattomia. Josku olen aiemmin hehkuttanut mm. ribsireseptiään. No nyt voisin hehkuttaa intialaistyyppistä affenkalaa kurpitsähässäköillä. Varsinkin juuri kurpitsadiudit löivät avarilla makuhermoon: Mikset ole ottanut haltuun kurpitsaa ennestään? Nyt varsinkin, kun on sesonki, niin hop kauppaan rientäen ja pyrettä tulille!
Kommentit
Lähetä kommentti