maanantaina, huhtikuuta 11, 2011

Laktoosit on. T:Rivo Riitta

Autossa on paljon kivempaa istua keväällä ja kesällä, päinvastoin kuin talvella ei.

Tällä kertaa kulkupelimme vei meidät ensinnä Seinäjoelle ja toiseksi Haapajärvelle.
Seiniksessä meillä oli poppikeikka viihdemaailma Ilonassa. Ah iloista roudausta, suoraan luiskalta lavalle!
Kerrankin oli myös onnea onnettomuudessa. Nimittäin ensimmäinen PA-toimittaja oli feidannut päivää aiemmin, mutta hätiin tuli viime Vaasankeikalta tuttu herrasmies, jonka asenne hommiin on harvinaisen esimerkillinen, tietotaidosta puhumattakaan. Kamat heilahti pystyyn nokkelan sanailun saattamana hetkessä.
Kyseinen menomesta oli ihan uus tuttavuus. Mahdoton "Hello Cleeveland!"-tyyppinen kompleksi, jossa oli varmaan kaziljoona asiakaspaikkaa ja seitsemän kertaa seitsemän tanssilattiaa/baaria.
Vetopaikkamme oli näistä saleista suurimmassa. Lava oli huoneen toisessa päässä, välissä puolimetriä alempana tanssilattia ja perällä taas korotus, jonne mikseri. Eikäpä siinä mitään kun PA-on suunnattu sinne lattialle missä ihmisetkin, eikä ihan jaksa kantaa sinne peräseinän yläosaan, mutta kun siinä mun vieressäni on vielä karaoke, joka pauhaa ihan tajuttomalla voimakkuudella iki-ihanaa hittikimaraa. Toisin sanoen, menin hyvin pitkälti mittarilennolla, luureihin nojaten, aina välillä lattialle ängeten. Onneksi oli kamat vireessä, eikä eka keikka alla.
Vähän lämmitti herrasmies, joka tuli kehumaan keikan aikana hyvää balanssia ja kokonais-soundia.
Lämmitti ainakin paljon enemmän kuin tyttönen, joka tuli tilaamaan pomppuheviä, tai liikuttunut naikkonen, jonka laukku oli kuulemma jossain hukassa.
Eniveis, pääasia että immeiset diggas.


Seuraavana ehtoona pukattiin puoliltapäivin kamat autoon ja köröteltiin rauhaismoisen kiireettä Haapikseen. Matkan varrella pysähdyimme Kaurismäkeläiseen grilliravintolaan / postiin, jossa meille purilaisia paistoi ihan ilmetty Rivo-riitta. Luulot otettiin basistilta heti pois:
-"Mitäpä tuohon ravimiehen ateriaan tulee?!"
-"No mitäpä siinä lukkee!?!"


Samaisella grilli / postilla oli myös laari, josta sai ottaa ilmaiseksi CD-levyjä. valitsimme matkan hauskuutukseksi Manneradion Kreizit mustalaisvitsit. Oli muuten niin saatanan korkealentoista huumoria, että meni yli hilseen ja pahasti. Kyllähän poptori nyt tiedetään, mutta että hekään ovat törkänneet näppejään noin ala-arvoiseen paskaan??!!!




Perillä odotti vallan perinteinen kekkostyypin Hotelli ravintola/ Night-club (väliviivalla) jonka akustisista ominaisuuksista esitin vahvoja epäilyksiä. Lasiseiniä riitti taka, sekä sivuseinustoilla ja ne loputkin oli vuorattu peileillä. Ihme olikin suuri, kun pääsin pinkan viritysvaiheeseen. Soundi olikin mitä tiukin ja erottelu oli suorastaan ilahduttava. Paikassa kun ei ollut yhtään seinää suorassa kulmassa ja kattokin oli puusta, niin mikäs siinä.


Ruokalista ravintolassa oli suorastaan ylitsevuotava, ai että nyt syötäisiin hyvin. Otin kuhaa ja vihanneksia kermakastikkeessa, kun sen kuulemma saisi myös vähälaktoosisena. Voi vittu mää sanon!
Perunat veivät pikku Jassen suoraan peruskoulun ruokalaan. Olinkin ihan unohtanut moisen, kumisen aromin. Miten ne sen oikein tekee? Vihannekset olivat höyrykeittimessä sulatettuja porkkanalohkoja ja se vähälaktoosisuus tulkittiin niin, että pannaan puolet vähemmän tavallista kermaa ja jatketaan sitä vedellä.
Laktoositon olis varmaan tulkittu: Laktoosit on. Onneksi pyytämäni pippuri paljastui sitruunapippuriksi. Sillä sai kalaan hivenen makua. Siitä sitten saunaan ja hotellihuoneeseen piereskelemään.

Keikka meni mainiosti ja hämmennystä aiheutti kaksi naista, jotka intoutuivat kehumaan soundeja tarkemmin termein, kuin "hyvältä kuulostaa" Se on nimittäin melko harvinaista.


Aamulla ysiltä kamat autoon ja matkalla pysähdyimme tietenkin Heinolan Heilaan. Jumalation että se niitten lohipiiras on hyvää!!! Puhumattakaan chilimakkarasta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti