Jazmanaut kalakukkoinmaassa

Reggaehommelit veivät meikäläisen vaihteeksi Kuopijoon. Mitäs siitä kertoisin? Perushyvä meno.

Matka oli vieläkin pitkä ja Henkka hyvä paikka elää ja soittaa. Ainoa uutuus koski mestan tiskiä, joka oli vaihdettu sitten viimenäkemän jammun digidigiin ja täytyy sanoa, että ikävä tuli entisen tiskin soundia. Meni taas suurin osa tsekkiajasta siihen, että sai sen pahimman kireyden nitistettyä. Onneksi oli kuitennii taas mukana oma kanava laululle, niin sai sen puolen heti kondikseen. Jotenkin mä olen ollut huomaavinani, että yleisölle merkkaa monesti aika paljon, että se laulusoundi on selkeä. Kumma juttu.

Ja taas nakutti kamera kainalossa. hypätkää kytiin!

Lauantaina oltiin Helsingissä jo hyvissä ajoin, joten ehdin käydä thaikussa vetään punaista currya napahan, ennen kuin kirmasin Looseen tsekkihin. Kävi nimittäin niin haikeasti, että iki-ihana Jalankulkuämpäri pani pillit pussiin ja nyt oli sitten jäähyväiskeikan aika. Täten on taas yksi sivu suomalaisen musiikin historiassa kääntynyt murheen haikeaan alhoon. *Kyynel*

Noh mutta elämä jatkuu ja kevät saa. Nyt tämä poika lähtee fiksaamaan maantiepyöriä supertiukkaan spurttikuntoon!