sunnuntaina, kesäkuuta 13, 2010

stratus-cumulus-cirrus

Ja taas on pukannut keikkaa. Täähän käy kohta ihan työstä.
Keskiviikkona matkasimme Järvenpäähän The Soulsin kera, missä oli tuttua ryhmää vastassa.
Keikka oli ennätyksellinen yleisödemografialtaan: Yksi ihminen.
Homma ei ollut yllätys. Jos järjestävä taho on valinnut keikkapaikaksi "haddaway"-yökerhon, aka RT-Partyhousen, valinnut esiintyjäksi yhden rokkibändin, joka ei ole Popeda, pannut lipunhinnaksi 11€ +2.5€ narikka ja asettanut viikolla soittoajaksi klo:12 yöllä, niin yleisökato ei ollut ihme.
Noh vedimme sitten ns. "maksetut PA-treenit." Eikäpä siinä mitään bändi on kova, oli niitä ihmisiä tahi ei.
Ennen keikkaa kävin frendin kanssa pelaamassa pöytäcurlingia ja voi herttileijaa, miten leppoisa ja koukuttava oli tämä peli. Olen koukussa!




Eilen tunnelma oli tyyten eri. Orkesteri oli Jukka Poika & Soundexplosion ja homman nimi oli Esbåån kivenlahtirock. Handen oli tarkoitus lähtä kuskaamaan meitä pakulla, mutta mies tuumi lähtiessä, että satamassa voip vähän tuulla, kun sisämaassakin puhuttiin 19m/sek puuskista, joten hän otti bussin alle, mikä oli sikälikin nerokas ratkaisu, koska paikanpäällä selvisi että teltta jonka piti toimia bäkkärinämme, oli hetkeä aiemmin lentänyt tiehensä!

Oli myös onni että soitimme teltassa, koskapa tuulen lisäksi vettä tuli ja paljon. Silläpä jengiä oli pakkautunut tiiviisti ja keikka oli ns. hurmoksellinen. Bändi oli iskussa ja jengi tykkäs. Ilmeisesti uunituore levy on tehnyt kauppansa, kun kaikki lauloivat oikeaoppisesti mukana, kuten kuuluu.

Jukkapoika
Tänään ei tuule eikä sada, joten viemme Cresenttini, sekä vaimon uuden Bianchin lenkille.
Ehkäpä jopa pikniköimme hieman.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti