Kompassi lytyssä 4:1 ratiolla.

Ja homma jatkuu...

Sotkamossa. Siellä oli suunnistuksen MM kisat, joten luovimme paikalle kuin kutsuttuina.
Mahdoton meininki. Noin niinkuin miljoona teiniä, satatuhatta aikuista, sekä kymmeniä tuhansia lapsosia oli sulassa sovussa ahtautunut seitkytluvun tanssilavamiljööseen. Elikkäs sellaseen aakeaan laakeaan laatikkoon. Paikallisella nimismiehellä on varmaan parempaakin tekemistä, kuin vahtia silmä kovana ettei nyt vaan millään lapsoset altistu alkoholin haitoille, kun ihan samassa tilassa ja aidoitta nautittiin niin olutta, kuin popkorniakin. Virkistävää!
Mahdoton ryysis oli paikalla ja elastisen aikana oli melkolailla mahdotonta päästä yhtään mihinkään.
Nopea vaihto ja keikka poikkeen alta, mikä meni varmaan ihan hyvin. Ei sieltä takaa paljon mitään nähnyt, tai kuullut.
Paikallinen maasto on muuten eri muikean mäkistä. Teki melkolailla koko ajan hypätä lauta kainalossa bussista ulos ja lähtä losottelemaan kyykkyasennossa liiallisiin tilannenopeuksiin. Ei vaan ollut hanskoja, tai polkkareita mukana.
Pojot muuten hotellin aamiaiselta, jossa oli mm. suklaasuihkulähde.
Seuraavana päivänä sinivalas ohjautui vuotuisille Suomipop festareille Jyväskylään.
Paikka oli siirtynyt hivenen ja tullut sieltä talojen välistä vähän avarampien talojen väliin.
Keikka oli perus ja kaikin puolin toimiva rykäys. Taas tais olla tekniset jutut tutut viime keikoilta, joten tsekki oli lähinnä filen lataamista ja hienosäätöä. On siinä digissä puoliakin.
Mieleen Jykylästä jäi pääasiassa se, että Torvisella oli hieno tuuletin joka tuli tarpeeseen ja että löysimme vihdoinkin kaupungista hyvää etnistä. Nimittäin kaupungin tarkimmin varjeltu salaisuus on thaikkurfla Muang Thai. Suosittelen kun kaupunkiin eksytte/olette jo eksyneet. Katsokaa gmapsista. Muuten sinne on hankala löytää, vaikka ihan ytimessä onkin.
Ja sitten vuorossa oli pitkästä aikaa Ilosaarirock. Mehän menimme ja valtasimme välittömästi kaksi slottia päivän tarjonnasta. Ensin oltiin päälavalla Jukan kanssa ja myöhemmin hyökkäsimme rentolavalle Raappanan keralla.
Mitäköhän Ilosaaresta kertoisin... Noh sitä hyvää menoa ja tuulta voi kyllä kehuskella. Tekniikan osalta kaikki mänt taas ihan briljantisti. Jopa timangisesti. Jäbät kehua retosteli päälavan monitorointia ihan estoitta. Kuulemma keposeen vuoden parhaat soundit!
Itselläni kosahti vaihteeksi Focusriten vihreä kanavalohko, jota olen onnistuneesti sekä ilolla käyttänyt lähinnä Raappiksen laulussa. Se kyllä soundaa loistavalta, mutta kun sitä joutuu huoltamaan vähän väliä niin ei ole kivaa se. Varsinkin kun boogie pelottaa sikälikin, että jos se päättää laueta keikalla kokonaan, niin sittenpä ei kuulu laulu ei. Onneksi tällä kertaa siitä pimeni vain mittaristo. Kelatkaas, piti tehdä soundia ihan korvakuulolla!!!
Mulla on ollut Ilosaaren kanssa aina sama juttu: Mielenkiintoisimmat keikat on jääneet näkemättä, kun just omat keikat on häirinneet vipeltämistä.
Kuten nyt taannoin Aphex Twin ja Anthrax ja... Tänä vuonna vuorossa oli ikisuosikkini Squarepusher!!!
Onneksi Ilosaaresta ei ollut mikään kamala kiire poikkeen, niin pääsi kattoon edes Jamaican ihme, Tarrus Rileytä, joka oli bändeineen ihan huikea! Ja äänimiehensäkin oli melko velho. Ihan levysoundilla veteli ja pakkohan sitä oli käydä vakoilemassa ja taikatemppunsa paljastuivat: Ukkelilla oli masterkompura aika pirun kireellä. Vitosen ratiolla puristi lähemmäs kymmentä debbaa sitä soundia läjään. Ja silti se kuulosti mainiolta. Mitä nyt kaikki isommat iskut jäivät vähän latteaksi ja kokonais-soundi rupes lopulta tökkiin korvaa, kun se dynamiikka puuttui aikalailla kokonaan. Mutta juu. Eri soundeja, eri ihmisillä. Noin niinkuin vertailuna, itse riivin korkeintaan 2.5 ratiolla paria desibeliä, jos ollenkaan.
Mahtavuutta edusti myös se, että pääsin keikan jälkeen kitaristimme kyydillä kotitampesteriin!

Ens viikolla tulee sitten jotain täytettä viimeviikon keikkojen osalta. Jään nimittäin Kuustokin jäljiltä Ouluun viikoksi sukuloimaan.