keskiviikkona, heinäkuuta 17, 2013

Heipä jälleen kullanmurut

Viimeksi jäi juttu kesken...

Kuopion jälkeen oli taas arkipäivät vapaata, jolloin mm. purkitin jokavuotiset suolakurkkumme (Paitsi että viime vuonna jäipi välistä.) Meidän reseptissämme käytetään veden sijasta vissyä, ihan se vuoksi, että niin tulee hyvästä parasta!

Kävin myös elämäni vaikuttavimmalla minimalistisen teknomusiikin keikalla.
Konsertti oli kutsuvierastilaisuus ja nimetty vakuuttavasti: "Polven magneettikuvaus"
20 minuttia ja kuusi biisiä. Todella tiukkaa pauketta ja kolinaa. Katsomo oli sijoitettu niin, että
fiilistely tapahtui makuuasennossa, mikä oli sangen miellyttävää.

Sitten koittikin jälleen viikonloppu ja oli aika nauttia omista keikoista, joista ensimmäinen otti paikkansa lohjalla. Loisteliaat kitarasoundit tarjottiin jälleen kerran sandhillien läpi. Ah, kun olis varaa törsätä moisiin! Ja todella älytön homma oli se, että rakastuin digitiskiin!!!
Kuunaan en ollut moista, lievästi pelottavan näköistä taskulaskinta käyttänyt, mutta intuitiivinen ja hämmentävän analogimainen käyttis voitti puolelleen hyvin nopeasti. Vielä kun tiski soundasi järkyttävän hyvältä, niin mikäs siinä vedellessä. Ai niin no se tietty, että tiski maksaa tarvittavine kilkkeineen sen satatonnia. Ai mikäkö? Noh Midaksen Pro 9 tietennii. Bändi ei nyt ollu ihan heti sellasta mulle hankkimassa, vaikka ihan varmasti huomasivat tuikkeen silmissäni. Noh kohta on joulu ja...

Seuraavana päivänä Summerupissa perinteinen pikakeikka, josta ei mitään moitteen sanaa, jos ei ihmeempää hehkutustakaan. Mitä nyt tekniikan jampat on mitä mukavinta jässikkää.


Matka jatkui neverbeen paikkaan, nimeltä Huittinen.
Siellä oli käynnissä saparofestit ja meno oli eri. Pikkupitäjän pikkufestivaalit ja sitä myöten meno oli lupsakka. Paitsi tekniikan osalta, joka ei ihan ollut kartalla. Kaikenmuotoisien sekoilujen jälkeen meille jäi sitten soittoaikaa noin puolisen tuntia. Noh ei ollut meistä kiinni. Onneksi paikallisen tekniikan toimittajilla on vielä toivoa. Kyse ei ollut niinkään idiotismista, vaan enemmänkin kokemuksen puutteesta. 98% tapauksista, ei "houselistasta" ole kuin harmia ja ajanhukkaa. Varsinkaan digiaikana, kun kaikki on valmiiksi etukäteen konfattavissa.

Seuraavana päivänä vuorossa oli Ruisrock Raappanan kanssa.
Ai että minä tykkään Ruisrokista nykyisessä ilmentymässään! Oli vaan niin leppoisaa taas hommelit että voi että! Soundi oli timanginen ja kaikki paremmin kuin hyvin. Siellä vaan rannassa lipitettiin mimosoita ja naatiskeltiin rouvan kanssa menosta ja pienistä yksityiskohdista.
Nyt nähtiin se Karjalaisen Jiikin ihan kokonaan ja perusteellisesti. Voi mahoton!!! Ihan mielettömän hyvä puolitoistatuntinen. Suvereeniutta!
Eikä ollut muuten Badun Eerikaakaan hassumpi.

Ko. keikka on muuten kuunneltavissa tästä linkistä, mutta en suosita. En voi käsittää, mikä yleä nykyään vaivaa. Ihan järkyttävän paskaa soundia kautta linjan. Kama on joko liian kanissa tai framilla ja säröllä ja tunkkaisena ja... Sama juttu Jiin keikan kanssa, jota yritin katsella telkkarista: Pää meinas räjähtää, kun musasta ei kuulunut juuri muuta kuin kitara. Nyt vittu skarppia siellä hei!!!

Viimeviikolla oli sitten koipilekurin arviointi alussa mainitusta teknokonsertista. Se kysyi, että haluanko kuulla mikä koipea oikeasti vaivaa? Ja minähän halusin. Se naputti kynällään näytöllä olevaa syntymäaikaani ja kertoi että ei siinä ole mitään sen kummempaa, kuin että mies on tulossa vanhaksi.
Kuulemma parikymppisenä jos polvi olisi pamahtanut samalla tavalla, olisin luultavasti vähän ravistellut sitä ja jatkanut matkaani. Nyt paraneminen vaan kestää potenssiin kauemmin. Kuulemma sitä pitää vaan käyttää, eikä himmailla lain. Kiitos keikasta ja no olihan ne 3D visuaalitkin hienot. Vetäisin siitä sitten muutaman kymmenen kilsan pyörälenkin, noin niinkuin näytösluontoisesti.

Josta johtuikin mieleeni, että piti taas ostaa uudet kuulokkeet. Eihän niitä ole ennestään ollukkaan kuin vasta kolmet: Live, studio ja matkaluurit. Nyt tarvitsin vielä in-earit, jotta voin kuunnella musaa myös kypärä päässä. Meinasin, että tapani mukaan sijoitan niihin rahaa sen verran että saan kunnolliset. Minä kun olen silleen kamalan herkkäsieluinen tuon soundin suhteen. Jotain satasen pintaa kelailin investoivani, mutta jonkinsorttisen googlailun jälkeen huomasin pääseväni erinomaisen paljon halvemmalla. Sound Magicin luurit on laajalti hehkutetut ja suomalainen nettipulju toimittikin moiset pilkan hinnalla vuorokaudessa suoraan kotiini.

Äh taas ulkona paistaa aurinko. En saanut vieläkään tätä reaaliaikaan, mutta sinniä hei!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti