Paas pari Beliä lujemmalle!

Kauhean nopeasti menee tuo aika nykyään. Äsken oli vasta ja nyt taas!

Ette kuulkaa ikinä usko, kun sanon että olin taas viikonloppuna keikalla. Raappishan se siellä taas mikinvarressa heilui ja Mikkeli (kikkeli!) sekä Jyväskylä notkui regaen ystävistä. Mainioita keikkoja olivat molemmat. Mikkelissä jouduin pitkästä aikaa vetämään digidigillä. Älläsysilläpä tietennii ja sittenhän mä hokasin siitä napin, joka on aina ollut ilmeisen esillä, mutta jotenkin sokeassa pisteessä ja jossa luki äänitysaiheista. Tikku kylkeen ja rekki päälle. Avot, keikka nauhoitui. Mp3 muodossa tosin. Saiskohan siitä ulos myös pakkaamatonta? Ken tietää, kertokoot!

Jyväskylässä oli vähän luppoaikaa, joten eksytimme itsemme mm. prätkäkerhon salakapakkaan, sekä mystiseen soitinten hamstraajan/keräilijän/fiksailijan/myyjän luolaan, joka ei suostunut myymään bassolleni kaveriksi katossa roikkunutta Utrian sähkökitaraansa. Ainoa mitä minulta tässä maailmassa enää puuttuu :( Erikoismeininkiä toisin sanoen.
Piikuvelikin soitti tarpeessaan, mikä koski paitapainonsa radiomainosta. Saa olla kuulemma kummallinen. Soitti ilmeisesti oikealle ihmiselle, koskapa seuraavana aamuna silmiä auki repiessäni päädyin oheiseen dialogiin, joka pitäisi tänään nauhoittaa, kunhan herra näyttelijä-herra ehtii teatterihöpötyksiltään kahville.

-Päivää, mitenköhän voisin auttaa?

-...vää, tahtoisin T-paidan, kahvimukin, hiirimaton, sekä silakan, jonka rinnuksiin tulisi tämä valokuva lapsenlapasestani, selkään tilinumeroni, ja olkavarteen teksti: "itkin kun minulla ei ollut tätä T-paitaa, kunnes tapasin miehen jolla ei ollut torsoa."

-Selvempi homma. Tuleeko teksti silakan vasempaan vai oikeaan hihaan?

-Sinähän se olet ammattilainen, käytä graafista osaamistasi.

-Onnistuu kyllä!

-Hieno homma. Milloin voisin hakea yllämainitut tuotteet?

-Puolituntia ja täältä?

-Ja missäs minä olen?

-Olette Oulun paitapainossa Isokatu 19.

-Missä?


Eilen käytiin ostamassa olkkariin uudet verhot. Se on kuulkaa tarkkaa hommaa löytää just se oikea harmaan sävy. Kaks vuotta siihen meni, mutta nyt löyty 90% oikeanlaiset.

Illemmalla tuli pistäydyttyä Kekkosella morjenstamassa äänityön puurtajia salaseuramme kokouksessa. Meitä oli paikalla monta ja nautimme oluet.

Niin ja joku oli pannut jo nettiin viimeviikon Tampereen keikalta kännykkäkuvaa. On tää nykyteknologia vaan vekkulia!

Moro taas

Tännekin pitänee päivitellä välillä, jottei totuus unohtuisi.

Yksi näistä elämän muuttumattomista tosiasioista on se, että Helsingistä Kalajoelle on pitkä matka. Noh siellä kuitenkin oli tirpusen keikka. Itseäni mukavuudenhalutti lähtiessä niin, että otin alleni junan. Silläpä matkani menikin mukavasti. Keikka oli keikka ja boogie mainio. Kotimatkan lusin autossa muiden kanssa, mutta sekin meni jotenkin jouhevasti lueskellessa ja Top Geareja katsellessa.

Lähettäjä Garrulus glandarius

Seurava viikko meni vähän ohi, sairastellessa ja Black Opsia tahkotessa.

Seuraava viikonloppu tehtävänä oli Raappana & Sound Explosiooniorkestra. Herrain kanssa oli Tampereen klubia, sekä Kuopion henkkaa. Eipä niistäkään kummempaa raportoitavaa. Paljon ihmisiä, bändi soitti hyvin ja kaikilla oli boogie. Matkalla yllättäen lueskelin ja katselin Top Geareja. Niin ja räpsin kuvia uuden salaman kera.

Lähettäjä Raappanan reissut

Tällä viikolla olen harrastanut Rumbaa. Puhelin rumbaa. vanhan uskollisen mikrofoni on ruvennut brakaileen ja kyllästyin kuuntelemaan vastapuolen "mitä?" -jankkausta ja painelin käläkätinkauppaan.
Löysinkin erään perusmallin, mistä löytyi kaikki tarvittavat toiminnot, eli puhella voipi ja viestejä lähettää.
Tämän lisäksi olen tottunut siihen, että puhelin toimii myös musiikkisoittimena, joten semmoinen kiitos.
Neljä tuntia sitä konfailtuani totesin, ettei se toistakaan kuin mp3 muodossa olevia tiedostoja ja mullahan on suurin osa musiikistani m4a, eli AAC, eli mp4 muotoisia. Speksien mukaan pitäis taittua, mutta ei. Ei edes päivittelyn jälkeen.
Vein paskan seuraavana päivänä kauppaan, missä palautuksia hoitava ihminen yritti selittää, että puhelinpalautukset menee yleensä kyllä huollon kautta. Että nää menee siis korjaukseen kato...
Ei helvetti. Siis jos mä ostan puhelimen, niin oletan kyllä saavani toimivan laitteen. Ja jos paketista vetämäni luuri pitää pistää samantein huoltoon, niin hehän toisin sanoen ovat myyneet rikkinäisen vehkeen, a.k.a paskaa. Tekivät sitten kohdallani poikkeuksen koska päläpäläpälä...
Elämme kuulkaa ihmeellisiä aikoja.

Lähettäjä Raappanan reissut

Noh onnellinen loppu oli tälläkin. Sain rahat takaisin ja hetken päästä muissa asioissa soitellut kaverini kuunteli hetken vuodatusta ja tuumas, että hänellähän on ylimääräisenä yks tismallen samanlainen luuri, mikä mulla on brakaamassa. Että saan sen. Tico tico sano!

Hajua panemassa

Tässä kun on tullut tehtyä niitä röitä, niin niistä tuppaa myös tulemaan korvausta. Ja jotta taskut eivät hiertyisi rikki ja tietty ton kansantaloudenkin kannalta, pitää moiset mammonat panna kiertoon. Eiks je?

Vaimon G4 iBook alkoi olla jo sen verran vanha ja raihnainen, että ajattelin lahjoa hänet uudella MacBookilla. Vaan sittenpä kuulin, että tutulla olis yks, melko uusi ja ylimääräinen MacBook Pro, josta luopuisi kohtuuhintaan. No moinen alumiininen laitos on matkakäytössä tukevampi, eikä musanväännössä tehoja ole koskaan liikaa, joten ostin sen pois kuleksimasta ja annoin oman, vuoden vanhan perusmallini vaimolle. Win /win!

Ja kun hyvän makuun päästiin, niin samalla päätin sijoittaa vielä kauan haaveilemaani salamalaitteeseen, mikä tulikin yllättävän edulliseksi, kun kaveri suositteli Nissin-halpamerkkiä Canonin kalliin sijaan.
Täytyy vielä hehkuttaa puljun palvelua. Tiistaina panin tilauksen menemään ja salama tuli salamana, jo seuraavana päivänä postiin! Nyt pitäis vielä opetella moisen luovaa käyttöä, mutta täytyy pikaisen tutustumisen perusteella hehkuttaa. Ai ku nättiä syntyy!

Niin ja eilen leikittiin vaimon kanssa aikuisia ja käytiin ostamassa jotain järkevätä. Nimittäin jääkaappipakastin.

Musiikkia kansalle

Jopas oli maakuntamatkailua sano!
Perjantaina keikka vei Garrulus glandariuksen bändin kanssa Lohjalle, missä oli lisäksemme standuppia ja aimo lauma todella kännisiä nuorisolaisia. Kohokohta oli se, että pääsi yöksi kotiin!

Seuraavana päivänä valmistuimme henkisesti perseen puutumiseen ja läksimme matkaan kohti Kaustisia.

Nyt täytyy palata ajassa noin kahdeksan vuotta taaksepäin, jolloin viimeksi kävin keikalla kaustisilla.
Silloin miksattavana oli Disco-niminen populääriyhtye, eikä siitä reissusta jäänyt juurikaan hyviä muistoja. Ruoaksi saimme ala-arvoista pizzaa, kamoja pois roudatessa sai osakseen vittuilua ja tönimistä känniääliöiltä ja joku yritti pölliä valokalustoa, noin niinku "vitsi vitsi" -hengessä. Myös tappouhkauksia saimme niskaamme ja aamulla havaitsimme, että bussin peilit ja lamput oli pantu paskaksi. Pelotti ja vitutti!

Noh, mutta tuosta episodista oli tosiaankin vierähtänyt jo tovi aikaa, joten en antanut sen juurikaan vaikuttaa fiilikseeni.
Körö körö sanoi auto, mutta jo kuuden tunnin perästä alkoi määränpää häämöttää. Navigaattori kertoi, että seuraavasta liittymästä oikealle ja se on siinä! Jee!!!!...."VARO!!!" hihkaisin, koskapa pilkkopimeällä tiellä, juuri ennen kyseistä risteystä hoippuroi isolla amplitudilla humalainen roikale, keskellä tietä, ilman heijastimia ja mustissa vaatteissaan. No sepä täpäryys herätti kivasti!

Ja ei kun roudaamaan. Onneksi pihalta oli ramppi suoraan lavalle. Kamat pystyyn ja ruokaa nälkäänsä kyselemään. Osa sitten läksi hakemaan keikkapaikan tarjoamat pizzat... Teboililta. Yllätys ei ollut suuri, kun pizzapohja paljastui sellaiseksi marketin pahviseksi valmispohjaksi, tomaattikastike ketsupiksi ja kuten jälkikäteen selvisi, katkaravuista (joita en muuten tiennyt saatika havainnut siinä olevankaan) tuli osalle bändiläisistä, itseni mukaanlukien, illemmalla vatsanväänteitä. Noh huumorilla kuitattiin sapuska. Sattuuhan näitä :/

Meno parani oleellisesti, kun menimme välissä majoituspaikkaan, joka oli typpiä- perhemajoitus. Eli viihtyisä mökki siinä lähistöllä peltojen keskellä. Siellä kelpasi hengata ja käydä loistavassa puulämmitteisessä saunassa.
Sitten pitikin jo lähteä takaisin keikkapaikalle. Paikalle oli tullut mukiinmenevästi jengiä. Siis kirjaimellisesti. Jumalation, miten kännistä sakkia! Kourallinen heistä jaksoi jopa kiinnostua bändistä, josta olivat maksaneetkin. Siis muistakin kuin niistä radiosoittobiiseistä.
Eräässä vaiheessa keikkaa napsin mikserin takaa kuvia bändistä, kuten tapanani yleensäkin on.
No kohta selkäni takaa kuuluu epämääräistä mölinää ja kun käännyn katsomaan, mitä asiaa, tarttuu mölisijä kraivelistani kiinni ja rupeaa tivaamaan varsin agressiivisesti, että mitä helvettiä minä kuvailen??!!! Taika-Jazma teki maagisen aikidoliikkeen variaation ja käski yllättävän agressiivisesti urpon painua helvettiin siitä mesoamasta. Sen jälkeen sain odotuksieni vastaisesti miksata keikan rauhassa loppuun. Etupää kiireesti nippuun ja takahuoneen kautta roudaamaan.
Kohta basisti tuli vastaan oudon oloisena. Selvisi, että hän oli erehtynyt piipahtamaan baarin puolelle tsekkaamaan tunnelmia. Alta kahden minutin oli tullut turpaan. Loppuroudaus tapahtui ennätysvauhdilla. Halusimme harvinaisen kollektiivisesti painua paikasta hevon vittuun!


Alta kahdeksanvuoden ei tarvi pyytää kaustisille keikalle!