Teknisorientoitunutta länkytystä.

Knoppitietoa Youtubesta, maanantain ratoksi: 

Uusi biisi on masteroitu ja sehän pitää saada mahdollisimman nopeasti, kaiken kansan kuultaville. No mikäpä se on näppärin tapa nykyaikana, jolloin teknologia mahdollistaa mielettömiä asioita ihmisen viihtyä? No tottakai videopalvelu, jonka piilotettu agenda on selvästikin tuudittaa ihmiset tyytyväisyyden tilaan kissavideoilla.

Tässähän ei ole sinänsä mitään ihmeellistä, jos kyse on musiikkivideoiden jaosta. Youtubesta nyt vaan tuli suositumpi, vaikka Vimeo on laadultaan jotain ihan toista. (VHS vs Betamax jälleen kerran)

Mutta se on tosiaan hassua, että jos haluat että ihmiset löytää mahd. hyvin biisisi, niin panet sen soimaan nyt sitten vaikka stillikuvan taustalle (jossa esiintyy tietty kissa).
Mutta kun se Youtube on tarkoitettu nimenomaan videoiden jakoon, niin niitä siellä pääkallopaikalla kiinnostelee äänenlaatu melkolailla vähän. (Tai kyllähän niitä varmaan kiinnostelee, mutta ne priorisoi sitä kuvaa.)

Sen infon perusteella mihin olen päässyt käsiksi, Youtube pakkaa nykyisellään audion 126p AAC, formaattiin. Se on vähän se. Aiemmin se on ollut tuplat korkeampi ja toisinaan se on vaihdellut laadun mukaan niin, että alle 720p videolaadulla se oli tuon, mutta yli sen se oli tuplaten.

Nykyään ymmärtääkseni video ja audio on toisistaan riippumattomia ja niitä käsitellään erikseen ja yhdistetään vasta striimattaessa.

Jostakin lähteestä olin tulkitsevinani, että audion laatu vaihtelisi liittymänopeuden mukaan, mikä olisi ehdottoman järkevä ratkaisu, mutta se oli niin epämääräistä infoa, että siihen ei voi luottaa. Ehkäpä ne koeistaa moista adaptiivista audiostriimausta videoihinsa? Jos joku tietää paremmin, niin kerro toki!!!
Jokatapauksessa, nostaisin esiin semmoisen asian, että kun tuuppaatte videoitanne Youtubeen, tai sen puoleen mihin tahansa striimauspalveluun, joka pakkaa audiota, tehkää se mahdollisimman hyvästä audiosta. Eli vähintään 44.1/16 laatuisesta, häviöttömästä materiaalista.

Meinaan, että jos palveluun lähettää vaikka parhaan laadun omaavan 320kbps mp3/AAC failin, josta on psykoakustisten yms. algoritmien avulla, poistettu jo aika paljon dataa ja tämä vielä pakataan uudelleen, niin lopputulos ei ole kamalan nättiä. Rakastakaa ja vaalikaa musiikkianne.

Ohessa pätkä miksaamani ja masteroimani Mutka orkesterin uudelta levyltä pakkaamattomana:
Ja pakattuna paraslaatuisesta ämppäristä 128p AAC:ksi. En tiedä mitä koodainta youtube käyttää, joten tämä on vain suuntaa antava esimerkki.

Meillä musiikin taustalla pyörii tämmöinen tyyppi. Lempimusaansa on freejazz ja kokeellinen elektro.

------------------------
Asiasta toiseen. Vanhan sanonnan mukaan, jos haluaa hyvää ja halpaa, niin täytyy ostaa kaksi.
No kaikki on niin kovin suhteellista. Varsinkin joidenkin audiokamojen kanssa. Meinaan että varsinkin hifipuolella hommaan liittyy niin paljon käärmeöljyä ja mielikuvamarkkinointia, ettei uskois jos ei näkisi.
Mä edustan sellaista koulukuntaa, että jos laitteen speksit ovat kunnossa eli se on suunniteltu hyvin, eikä kasausvaiheessa ole ryssitty, niin vahvistimet eivät normaalissa kuormituksessa soundaa erilaisilta. Tai siis oikein suunniteltu vahvistin ei soundaa yhtään miltään. Sinne tuupataan signaalia sisään ja se pukkaa sen toisesta päästä ulos. Mitään lisäämättä tai poistamatta. Vain lujempaa.


Joten kun törmäsin netin keskusteluissa useampaakin kertaan JDS labsin nimeen ja jossa hämmästeltiin sitä, miten noin älyttömän kovilla spekseillä varustettuja vehkeitä voidaan myydä noin halvalla, niin kiinnostuin. Semminkin kun mulla oli herännyt tarve paremmalle kuulokevahvistimelle, jonka saisi sijoitettua pöydälle. No heillähän oli moniakin malleja ja koskapa tykkään näprätä, niin ilostuin kovasti heidän DIY kitistään. Vielä kun mulla oli tarvis modailla omaan käyttöön vähän erikoisempaa tsydeemiä, niin päätös oli helppo.
Samalla ihmettelin myös heidän OL DAC:iaan, joka perustuu jonkun NW-audioguy nimellä tunnettuun mystisen elektroniikkagurun hengentuotteeseen, jolla se haastoi itsensä ja samalla muut audiovalmistajat, tekemällä mahdollisimman no nonsense DAC:in. Vain suoristuskyky merkkaa ja kaikkien valintojen täytyy tukea tätä.
No se teki juurikin sen. Ja pani vehkeen lisenssin maailmalle pohjalta: Olkaa hyvät ja hyödyntäkää, kunhan ette muuta yhtään mitään. Ja hävisi sen jälkeen kartalta. Kukaan ei tiedä miehestä mitään.
Kun hinta oli lähellä mitätöntä, niin uteliaisuuttani tilasin yhden semmoisenkin.

Ja voihan mahdoton, että kannatti. Ei mulla ole ollut mitään moitittavaa nykyisessäkään DAC:issani. Aivan erinomainen ja vakaa ammattipeli, mutta eikös vaan tämä parin röökiaskin kokoinen vehje vain soundaa paremmalta. Ero ei ole missään nimessä suuri. Lähinnä tämä piirtää ihan inasen selkeämmän äänikuvan ja on ihan hivenen raikkaampi. Joku puolen desibelin ero alamidlesssä tms. En ole ihan varma mitä tässä tapahtuu, koskapa mulla ei ole mitään speksejä tutkittavana tuosta raskaamman luokan DAC:istani, mutta veikkaisin että tämän OL dac kanavaerotus on vähän parempi, jolloin soundikuvakin on vähän tiukempi.
Sori nyt vaan kamalasti niille joiden illuusio hyvästä soundista vaatii kallista ja raskasta räkkirautaa. Kuukauden kuuntelun perusteella tämä pikkupurkki on nykyään mun äänenvälitin, tietokoneelta kailottimille.

Niin ja entä sitten se tee-se-itse -kuulokevahvistin? Kolvi kärysi pari iltaa ja itseasiassa sopivan kotelon löytämisessä meni eniten aikaa. Lopeensa rakensin sen vanhaan kovalevykelkkaan.
Jos sulla on perustaidot kolvailusta ja oot huolellinen, niin tuo on erinomaisen kivuton laite rakentaa.
Ja toimii ihan todella hyvin. Erittäin tarkka soundi, riittävästi hönkää (jota saa pienellä modauksella lisääkin) ja hävyttömän hiljainen. Kun ensi kerran panin sen tulille, niin olin varma että se on rikki.
Vaikka nostin gainit ilman musaa tappiin, niin ei kuulunut mitään. Siis kuulokevahvistin, joka ei kohise edes täysillä. Mitä on tämä magiikka?!??

Niin ja asensin tähän vielä akutkin. Eli vehje saapi harvinaisen jäiriötöntä virtaa ja toimii vaikka reissussa.