6/7
Viileästi viiletellen on taas muljahtanut viikkoyksikkö.
Yksikköä vaille sykli sitten kävi matka maamme pääkaupunkiin, missä ihmisiä virtasi tavastialisen verran naatiskelemaan Aino Vennan musisoinnista. Itse väänsin soundia kohdilleen ja onhan se nyt mukavaa tuo puhtaan akustisen musiikin parissa puljaaminen vaihteeksi. Tosin basistille meni heti mikkisuosituksia, josta konsultoin Elokuun armoitettua Hermannia. Liian hyvä läskibasso kun tuppaa nappaamaan rokkiklubiympäristöissä aina jos jonninlaista huminaa ja kiertoa isseensä. Silläpä piezot ovatkin siunaus. Jos ei nyt ihan sitä luonnollisinta soundia tarjoakaan, niin ainakin käyttökelpoista.
Sama pätee muihinkin jousisoittimiin: Kaikki soittajat ja soittimet ovat yksilöitä ja sitä kautta kovasti ongelmallista tavaraa vahvistettuna. Tai sitten ei. Oli miten oli, kaikkeni tein ja ilmeisen onnistuneesti, kun kerta kehuivat perästäpäin. (Monesti muuten riittää, kun tekee laulusoundista maailman parhaan, niin kukaan ei huomaa jos joku kilke kusee muualla ;)
Unta palloon ja aamulla hakaniemen halliin. Hra Hakkaraiselta kymmenen kappaleen läjä ribsejä kantoon ja populoukseen. Tämä siksi, että polttarisankarin oli määrä saapua sinne, mistä kymmenhenkinen seurueemme lähti vahvistavien jälkeen köröttelemään metsän siimekseen mökkeilemään. Oli muuten mielettömän mahtava reissu: Oli kokonaista ilmakuivattua, taatusti hevosvapaata elläimen jalkaa. Sushia väänsimme miehissä, ja ribsini olivat luonnollisesti jymymenestys. Noin muuten meillä oli vahvat elektrojamit, vuorikiipeilyä, nakuhiihdon SM-kisat ja vapaata seurustelua. Kaikki selvisivät pienillä venähdyksillä, tai korkeintaan hiusmurtumilla. Krapulatta ei kenkään.
Ai niin, tiättekös kun pitäis tiskata, imuroida, tahi muuta vastaavaa taloustoimetta harjoittaa, niin aina löytyy jotain tähdellisempää tekkiskää. No netissä pyöri Feared nimisen örinämetalliorkesterin raitoja sillä mielellä, että miksauskisaa pukkais. No mua ei se kisuutus niin kiinnostanut ja aikakin siitä jo jätti, mutta sepä kiinnostikin, että mimmosta hommelia raskaan kaman miksaaminen oikein on? Ja kas niin jäi tiskipino huojumaan keskenään. Annoin itselleni kahden tunnin deadlinen, missä ajassa pitäis biisi saada säälliseen kuntoon ja sitten hansikkaat tiskiin. Ja mikäs siinä; Hyvästä materiaalistahan saa kivasti aikaan. Vielä toiset mokomat tunnit ja homma olis varmaan vielä selkeytynyt, mutta noh... tämmöistä ryskettä pukkasi. Tämä oli hauskaa. Tämmöistä lisää!
Yksikköä vaille sykli sitten kävi matka maamme pääkaupunkiin, missä ihmisiä virtasi tavastialisen verran naatiskelemaan Aino Vennan musisoinnista. Itse väänsin soundia kohdilleen ja onhan se nyt mukavaa tuo puhtaan akustisen musiikin parissa puljaaminen vaihteeksi. Tosin basistille meni heti mikkisuosituksia, josta konsultoin Elokuun armoitettua Hermannia. Liian hyvä läskibasso kun tuppaa nappaamaan rokkiklubiympäristöissä aina jos jonninlaista huminaa ja kiertoa isseensä. Silläpä piezot ovatkin siunaus. Jos ei nyt ihan sitä luonnollisinta soundia tarjoakaan, niin ainakin käyttökelpoista.
Sama pätee muihinkin jousisoittimiin: Kaikki soittajat ja soittimet ovat yksilöitä ja sitä kautta kovasti ongelmallista tavaraa vahvistettuna. Tai sitten ei. Oli miten oli, kaikkeni tein ja ilmeisen onnistuneesti, kun kerta kehuivat perästäpäin. (Monesti muuten riittää, kun tekee laulusoundista maailman parhaan, niin kukaan ei huomaa jos joku kilke kusee muualla ;)
Unta palloon ja aamulla hakaniemen halliin. Hra Hakkaraiselta kymmenen kappaleen läjä ribsejä kantoon ja populoukseen. Tämä siksi, että polttarisankarin oli määrä saapua sinne, mistä kymmenhenkinen seurueemme lähti vahvistavien jälkeen köröttelemään metsän siimekseen mökkeilemään. Oli muuten mielettömän mahtava reissu: Oli kokonaista ilmakuivattua, taatusti hevosvapaata elläimen jalkaa. Sushia väänsimme miehissä, ja ribsini olivat luonnollisesti jymymenestys. Noin muuten meillä oli vahvat elektrojamit, vuorikiipeilyä, nakuhiihdon SM-kisat ja vapaata seurustelua. Kaikki selvisivät pienillä venähdyksillä, tai korkeintaan hiusmurtumilla. Krapulatta ei kenkään.
Ai niin, tiättekös kun pitäis tiskata, imuroida, tahi muuta vastaavaa taloustoimetta harjoittaa, niin aina löytyy jotain tähdellisempää tekkiskää. No netissä pyöri Feared nimisen örinämetalliorkesterin raitoja sillä mielellä, että miksauskisaa pukkais. No mua ei se kisuutus niin kiinnostanut ja aikakin siitä jo jätti, mutta sepä kiinnostikin, että mimmosta hommelia raskaan kaman miksaaminen oikein on? Ja kas niin jäi tiskipino huojumaan keskenään. Annoin itselleni kahden tunnin deadlinen, missä ajassa pitäis biisi saada säälliseen kuntoon ja sitten hansikkaat tiskiin. Ja mikäs siinä; Hyvästä materiaalistahan saa kivasti aikaan. Vielä toiset mokomat tunnit ja homma olis varmaan vielä selkeytynyt, mutta noh... tämmöistä ryskettä pukkasi. Tämä oli hauskaa. Tämmöistä lisää!
Kommentit
Lähetä kommentti