Kokkailua ja keikkailua.

Viikko on mennyt taas lempiaskareitteni parissa

Saimme laatikollisen luomutomaatteja ja niitä on sitten tullut hyväksikäytettyä taajaan.
Täytyy sanoa, että huolella tehty ragu on kyllä parasta maailmassa. Ja miten yksinkertainen on se!
Valmistaminen käy vartissa ja sitten vaan haudutellaan huolella.
Pizzani on valittu monesti maailman parhaiksi, erinäisten yksityishenkilöiden toimesta. Nyt kun vielä väänsin tomaattikastikkeenkin alusta asti itse, on paras parantunut.
Yksi absurdeimmista keikkakokemuksista tapahtui tässä viikolla siten, että juuri kun olin saanut viriteltyä mikserin ja läppärin paikoilleen, roiskautti delfiini kamat likomäriksi.
En nyt jaksa rasittaa teitä turhilla yksityiskohdilla, mutta paniikkikuivaus pelasti ja keikka pääsi alkamaan.

Viikonloppuna hyppäsin todella pitkästä aikaa Cleaning Womenin autoon, joka suuntasi alkajaisiksi Seinäjoelle. Varttibaarissa on kyllä aina mahtava vastaanotto. Keikkakin oli suksee ja kaikin puolin mukava ilta.

Seinikseltä matka kävi Vaasaan, mikä on toinen mainio paikka. Aina on vaasassa ollut kuninkaallinen kohtelu ja niin nytkin. Kyllä me saimme taas syödäksemme ihan gourmee tasolla ja juotuakin kieltämättä tuli. Ai niin ja olihan siellä toki keikkakin vanhassa elokuvateatteri Rizissä. Melko mellevä sali! PA-oli vähän alimittanen, mutta laadukas. Ja ensimmäistä kertaa pääsi tyyppaamaan sen paljon polemiikkia herättäneen behringerin digitiskin ja arvatkaas mitä: Se oli ensivaikutelman mukaan oikein mainio. Todella loogillinen ja monipuolinen pulpetti. Ja kun hinta on mitä on, niin ei voi valittaa!

Seuraavana päivänä pötkimme halki suomen Kuopijoon. Heti pamahimme muikkubaariin, josta yötä vasten suoritimme kuvakukossa roudingin, sekä äänentarkistuksen. Seuraavana aamuna oli nimittäin aikainen koululaiskeikka. Toinen keikka olikin sitten vasta illalla, joten päiväunet tapahtuivat ja turistielämyksiäkin haimme puijon tornista. Onneksi mulla oli just kuvaus päällä puhelimesta, kun sattui ja tapahtui:

Omituista, ettei moisesta uutisoitu missään?! Varmaan joku hallituksen salajuoni.
Noh mitäs pienistä. Illankin esitys meni erinomaisen mainiosti. Kyseessä oli siis leffasäestys, kolmelle mykkäkomedialle: Chaplin, Ohukainen & Paksukainen ja Keaton. Ai että oli muuten hauska keikka!
Ja oli muuten hauska reissu. Jäbät on nimittäin musiikillisen lahjakkuden ohella ihan älyttömän hauskaa sakkia! Vielä kun saisi poikain keikkamyyntiasiat kondikseen, niin avot! (vink vink)
Mukana oli myös miehistä parhain eli J-P, kuvailemassa ja pitämässä henkeä yllä. Varttibaarin takahuoneessa kehitimme maailman parhaimman tavan lämmittää salamalaitteen tuottamaa valoa:
Jallulasi lampun eteen ja ah, tuota lämpöisen tunnelman määrää!

© J-P Manninen

Kotona ehdinkin ruveta alkamaan vähäsen piipahtaa, kun huomasin Aino Vennan tulevan klubille. Ja koskapa heillä ei ollut omaa miksaajaa mukana, niin minähän sieltä löysin lopulta itseni tiskin takaa. On sekin kyllä mainio punppu! Lahjakasta ryhmää kertakaikkia. Kyselivät, josko olisin lähtenyt seuraavana päivänä Ouluunkin ja... Mutta enhän minä. Mulla on muutakin puuhaa, kuten pussailla välillä tuota ihanaista vaimoani!