Paperiröitä

Se on kyllä vekkulia miten sitä saa aikaiseksi vaikka mitä, paitsi just sitä epämiellyttävää, mitä pitäisi.

On nimittäin taas se aika vuodesta, kun pitää tehdä ALV-ilmoitukset ja muutenkin tonkia kaikki kuitit ja liput ja laput kirjanpitäjälle.

Olen tässä nyt jo kuukauden ajan päättänyt tehdä ko. homman alta pois. Tunnollisesti, joka ikinen aamu on mielessä moinen.

No muttapa deadline on paras kannuste ja se, että viime perjantaina oli keikkaa Helsinkiin, missä kirjanpitäjätärkin. Mutta tosiaan, kun torstaina oli siis viimeinen tilaisuus läpikäyntihomma hoitaa, niin arvatkaas vaan kuka vihdoinkin päätti ottaa Final Cut- videoeditointiohjelmiston haltuun. Hieno softa. Meni sitten kirjanpitely iltaseen, mutta sainpahan editoitua vihdoinkin alta pois taannoisen TV-Off goes valkovenäjä pätkän.

Panisin sen tähänkin esille, mutta menin käyttämään ko. bändin uudempaa musiikkia pätkän taustalla ja just ennen julkaisunappulan painamista hoksasin, että eihän kyseistä levyä ole vielä julkaistu. Eli täytyy vielä venailla hetkonen. 

Niin ja se keikki, mitä varten lauantaina Tsadiin hyökkäsin, oli Virgin Oilissa tapahtunut Plutonium 74 esiintymä. Olipa hienoa nähdä tyyppejä pitkästä aikaa ja miksailla loistavaa musitustansa. Ikävä kyllä bändistä oli kaksi sairaana, niin show jäi pikkuista vaille vajaaksi, muttei se jengiä tuntunut hetkauttavan. Vastaanotto oli huikea!

Ja tapahtuihan tässä viikolla semmoistakin kyselyä, että olenko vihreä ja haluaisinko mahdollisesti kirjoittaa jutun vihreiden Oulun vaalipiirin nettisivuille? Ilmoitin olevani vaaleanruskea, mutta valmis sanansäilän heilutteluun, kunhan sen voi tehdä sitoutumatta. Kirjoitin sitten yksinkertaisesti siitä, miten pelastetaan maailma. Tekstin voip käydä lukemassa täältä.

Ens viikonloppuna Jazmanautilla tapahtuu syntymäpäivää, sekä tupaantuliaista. Olen siis juurikin lähempänä neljääkymmentä, kuin kolmeakymmentä ja olenkin tässä miettinyt, että pitäisköhän kokea jonkinlainen kriisi, muttei oikein lähe. Kaikki on moiseen liian hyvin.