Uusi vuosi, uusvanhat kujeet

Näyttää hyvältä. Nimittäin kalenteri on jo tässä vaiheessa syksyn korville asti melkolailla sopivan täynnä. Itseasiassa niin täynnä että tänään jouduin tuuppaamaan melkolailla ornitologisia töitäni kollegalle. Toisin sanoen, piti panna hyvä kiertämään puolestani. Kivahan se on näin päin, kun ei se aina ole niin sanottua tuo työn tae. Tähän minut on ajanut pääasiassa riddimin roiske. Sound Explosion Band erinäisine solisteineen on melkolailla haluttua tavaraa nykyään, mikä on hienoa. Suomi reggae voi paksusti, mikä on vain ja ainoastaan mahtava asia. Varokaa vain hevikansa! tai itseasiassa hevareitten mitään tarvi varoa, vaan muovisten musiikkiteollisten tuotteitten tulisi kavahtaa. Ihmiset janoavat vaihteeksi aitoa menoa!

Juuri käytiin myös neuvottelut semmoisen asian tiimoilta, että pitäis tehdä erään loisteliaan rokkibändin paras levy ikinä! No sehän vain sopii. Jampat on nälkäisiä ja mä olen melkolailla hyvä kokki, niin eiköhän me melkoinen soppa saada, sano... ööö... metaforisti. Kiva päästä taas studioon hääräämään useampi hattu päässä. Bändi haluaa mukaan tsykedeliaa, mikä sopii minulle mitä mainioimmin. Ai ku minä sitten tykkään tunkea langattomia mikkejä strutseihin ja panna ne juoksemaan savannilla, noin niinkuin esimerkin omaisesti.

Ja taas vain on tullut hankitua hankintoja. Loppuvuoden puolella kävin poimimassa kaupasta ribbon mikin, mikä kasikuvioisena mulahtaa nätisti Joken peltien väliin, poimien vain ja ainoastaan ne. Eikä muuten kihise, vaan on kuulas ja soiva soundinsa.
Postista tupsahti vihdoin myös kauan odottelemani vokaalimikki, joka löytyy Sennheiserin mallistosta ja tottelee koodia: e935. Kauan meni maahantuojalla saada tuotua niitä Suomenmaahan asti, mutta parempi nyt kuin ei koskaan. Viiskasi on mitä mainioin, mutta tää on mitä parhain. Ja kun salkusta löytyy oma, niin ei ole sen armoilla, mitä paikanpäältä sattuu löytymään. Monesti on nimittäin niin kummallisen soundisia kapuloita liikkeellä, että puolet soundcheckistä käydään läpi kelvollista vokaalipyydystä, joka ei mielellään haisisi ihan kamalan pahaltakaan. Senkin ajan voi tästä lähtien käyttää paremmin.

Pitää vielä suositella kaikille huumetta:
Stieg Larsson-Miehet jotka vihaavat naisia.
Siinäpä kuulkaa jännäri jota on vähän pirun vaikea laskea käsistään, kun on siihen kerran ryhtynyt. Eilen meni taas ihan vahingossa puoli viiteen!
Menee kirkkaasti mun jännärit- top vitoseen, mikä ei oo mun dekkarikulutuksellani ihan mitätön saavutus! 


Niin ja mitäköhän nämä yltiöjuustoiset kuvat taas ovat olevinaan? No just sitä itteään. Ihan vallan opettelin salaman käyttöä kotiolosuhteissa. Kamalan vaikea tuo tuommoinen räpsyvä vekotin ottaa haltuun!