Tieto, totuus ja ymmärrys

Lehtikolumneja kierrättämässä. Osa 13.

Tässä elämän ristiaallokossa luoviessa tulee tämän tästä vastaan tilanteita, jotka nyrjäyttävät pienen ihmisen mielen ihmettelemään omaa asennoitumistaan tai mielipiteenmuodostustaan.

Hetkittäin sitä hairahtuu ajattelemaan, ettei monissakaan asioissa ole mitään ongelmaa tai ristiriitaa, mutta pienellä pähkäilyllä ja asiain pyörittelyllä sitä huomaa valitettavasti olevansa älyllisen lisäksi henkinen kokonaisuus, joka mitättömällä ponnistuksella saa asian kuin asian joko uskomattomaan solmuun tahi yliyksinkertaistettua. 

Siis aivan samoin kuten myös ne kaikki ”muut”, jotka ovat yleensä väärässä.

Miten esimerkiksi suhtautua maahamme levinneeseen romaanikerjäläisten rintamaan?

Järki kehoittaa olla antamatta almua, koska ”kohtahan ne tulee kaikki tänne loisimaan”

ja jos ei nyt järki, niin epäluuloinen mieli vielä kehittelee salaliittoteorioita kerjäläisten takana väijyvistä koplista, jotka vievät mahdollisista heille lahjoitetuista senteistämme leijonanosan kansainväliseen rikollisuuteen javoihyvänenaikasentään... Samaan aikaan minä ihan tietämällä tiedän ja sydämelläni tunnen, että siinä istuu ja rukoilee roposeni perään ihan ehta ihminen, jonka hätä kumpuaa puutteesta jollaista tällaisen länsimaisen tehotuotetun broilerin on hyvin hankala käsittää, samaistumisesta puhumattakaan.

Ennen vanhaan, kun jumalaakin pelättiin ihan eritavalla, kerjäläisiä kunnioitettiin. Antoivathan he rahvaalle mahdollisuuden pyytettömiin laupeudentöihin. Tai no oma nahka ja taivaspaikkahan siinä oli tietenkin perimmäisenä mielessä, mutta kuitenkin. Nykyihminen taas on niin tottununut voitontavoitteluun ja omasta ”vähästä” kiinnipitämiseen, ettei kerjäämistä tai kaupustelua yksinkertaisesti osata oikein käsitellä. Mutta valitettavasti asioilla ei ole taipumusta kadota silmiä ummistamalla.

Tai entäpä sitten geenimanipuloitu ruoka? Aiheesta tuntuvat mesoavan jälleen kerran isoimpaan ääneen ne, joilla on jyrkimmät mielipiteet asiasta. Joko aiheessa asuu saatana tai vapahtaja, eikä juurikaan mitään siltä väliltä. Toisaalta pelätään, että mitä jos? Entä jos manipuloidut geenit lähtevät leviämään ja saastuttavat ympäristönsä? Pahimpien tuomiopäivän pasuunansoittajien mukaan meillä kasvaa kohta porkkanoita selästä ja nenämme tilalla on joku aamu nokka! Tai ihan vain maltillisemmin, pelätään ettei vaikkapa leppä käsistä lähteneen sormeilun johdosta pölytäkään joku vuosi, niinkuin pitäisi. Tämä vaikuttaisi tietysti ekosysteemin muihin osiin, jonka kokonaisvaikutukset selviävät vasta, kun piru on merrassa.

Toisaalta mitä muuta vanha kunnon jalostaminen on, jos ei geenien manipulointia. Tomaatti oli alunperin varsin toisen näköinen ja makuinen kasvi, ennenkuin se jalostettiin nykyiseen tehokasvatusta suosivaan muotoonsa. Viljaa manipuloimalla helpotettiin aikoinaan Afrikan nälänhätää paljon tehokkaammin, kuin mihin itse pystyin koulussa näkkileipää nälkäpäivänä nakertamalla.

Maailma on täynnä kiistanalaisuuksia ydinvoimasta sähkögrilleihin. Pääasia kuitenkin lienee, ettei aseta omia mielipiteitään liian korkealle muiden yläpuolelle. Semmoinen tappaa keskustelun ja ajatustenvaihdon ja siitä olemme toivoakseni samaa mieltä, ettei se ole hyväksi kenellekään. Vai?