Kenkä se on mikä kannattaa

Mä olen jurnuttanut vuosiakaudet kesät talvet lenkkareilla, mutta nyt kun koitti ihka oikea lapsuutein talvi, oli huolehtivainen vaimoni sitä mieltä että miehen on saatava kunnon kengät. Hän päätti sitten yksissätuumin, että ostetaan sellaiset vaelluskenkämäiset coretex kapineet, jotka pitävät veden ja kylmyyden ulkona.
Jo ensimmäisessä urheilukaupassa ihmettelin, miten hyvän ja tukevan tuntoiset voivat kengät ollakaan, muttei me niitä ostettu. Vaimo kielsi. Seuraavassa kaupassa samaan hintaan oli vielä paremmat ja keveämmät kengät. Ne me varattiin, mutta jos sittenkin... Oikein eräkauppoihin sitten ja voikkee hurja! Jos noi edelliset kengät huiteli inhimillisen seittemänkympin hujakoilla, niin alan liikkeissä samoista kengistä joutui pulittamaan satasen lisää ja ne olivat siltikin vielä halvimmasta päästä.
Parhaimmillaan kenkä maksoi yli kolmesataa ja nauhat oli korvattu vaijerilla ja kiristyssysteemi oli jokin ihme tatti jota piti pyöritellä... tai jotain. Saa kyllä hippulat vinkua huolella, että joutuu nauhat vaihtamaan vaijereihin. Toisessa eräkaupassa naureskelimme lankuista rakennetulle rampille, jossa voi kokeilla kenkien pitoa. Muuten hyvä, mutta ne lankut oli pinnoitettu santapaperilla.
Aikamme päivittelimme ja naureskelimme kotkotuksille ja kävimme hakemassa sieltä forumista McKinleyn kengät. Ai että on kuulkaa kiva kävellä. Pakkanen ei pure, pito on mahdoton ja sisätiloissa hengittää just niinkuin voisi unelmoida.
On se kumma että tällainen teknouskovainen on jämähtänyt asuteknologiassa kivikaudelle. Vois periaatteessa hommata enemmänkin ns. "taktisia" asuja, mutta helvetti kun niistä on suurin osa ihan saakutin rumia ja tervehenkisiä. Hyi helvetti. Oletteko muka nähneet ikinä tyylikästä pyöräilyasua?

Niin nyt kun on kengät, millä kävellä, niin sitten on myös kävelty.
Tämmönen tuli viimeksi vastaan, kuin kuvassa näkyy. Ei, se ei ole pulunpaskaa, lunta on etelässä kosolti.
Kuvan ottohetkellä manasin taas sitä, miten ihmiset menevät monesti järjestelmäkameran nähdessään ihan pihalle ja lukkoon. Nämäkin tyypit tupsahtivat nurkan takaa kuvaan ja siinä että he arpovat suunnan josta huomaavaisesti poistuvat kohteen ja kamerani välistä meni niin kauan aikaa, että kamera jämähti kylmyydestä vikatilaan. Niin että tästä taidekuvasta tuli sitten tämmönen, tälläkertaa.