Kommunikoinnin vaikea taito

Oli muuten melkoiset pippalot keskiviikkona. Paikkaan oli piitkät jonot jo kymmenen jälkeen ja keikalla... noh populaa piisas. Bändi oli sitämyöten liekeissä ja jätkät sitten soittelivatkin melkein pari tuntia! Älysin kuitenkin lähtä himaan melkein ihmisten aikoihin ja krapulani jäi sitä myöten miedoksi.

Eilen siirryttiinkin pääkaupunkiseudulla järjestettäviin edustuskekkereihin kahden päivän kiinnitykselle. Sali on iiso ja sen verta kaikuisa, ettei tarvii kauheena noita efektejä aukoa.
tekniikasta löytyi tuttua ukkoa ja kaikki mänt jouhevan leppoisasti. Edes taskulaskin, mi´ ei mahdu taskuun, ei jaksanut mieltäni lannistaa.
Paitsi sitten tää yks "tuottajan" nimikkeellä pätevä pikkudirika, joka jo kaukaa hohkas habitukseltaan ongelmia. Jo tsekissä, jolloin luonnolisesti tutustutaan akustiikan ja PA:n käytökseen, tulee tämä setä-ihminen töksäyttämään ettei "Illan aikana todellakaan sitten vedetä näin lujaa" Ei esim. alennuta antamaan kättäpäivää ja itsensä esittelyjä, niinkuin sivistyneissä piireissä on tapana.
Noh keikka alkaa, niin kohta on taas niska kosteana:
-"Kuuluuko tuon basson olla tuollainen? Onko tuo ihan terve? Eikö tämä sinustakin tule aika lujaa."
-"Juu, kyllä se basso saa kuulua, ja se on ihan balanssissa tuonne yleisön joukkoon, eikä tänne seinänvierellä sijaitsevalle parvelle..."
Noh, tiputan vielä pari pykälää. Se on vain melko turhaa, kun kahdeksan miehinen bändi vetää fiiliksellä, niin tuleehan siitä ääntä. Bändin balanssi vaan kärsii, jos äänentoistojärjestelmä ei ole samassa kehässä lavasoundin kanssa. Esim. laulun olen todennut hyväksi kuulua orkesterin seasta.
Kolmannella kerralla, kun dirika tulee jauhamaan voluumista ja kuinka "Olen ollu näissä hommissa jo yli 20 vuotta, niin että kyllä minä tiedän nämä asiat...", niin tulee jo ärähdettyä siihen malliin, että saan olla rauhassa keikan loppuun.

Ja ihan lukijoille tiedoksi, mä en todellakaan ole mikään äänenpaineen ystävä. Päin vastoin! Bändi hyvässä balanssissa, isolla dynamiikalla ja sopivalla volalla on se mun juttu.

Vielä keikan jälkeenkin tämä kaiffari nappaa mua hihasta kiinni, jolloin kelaan, että hän varmaan ammattimiehenä tekee nyt jonkin sovitteluyrityksen, mutta paskat.
Bändi veti just kovan setin, jengi bailas pähkinänä ja encoreihinkin jouduttiin ryhtymään, niin tämä yrittää pitää mulle vielä luentoa siitä, miten hänen sanansa on laki ja kuinka firmatilaisuudet poikkeavat normaalikeikoista.
Korotin ääntäni ja opetin hänelle kommunikoinnin alkeita, kuten sen että jos hän pätee olleensa alalla kauan ja tietävänsä "nämä asiat" niin samassa lauseessa hän heittää ilmaan vahvan epäilyksensä ammattitaitoani kohtaan. Muutenkin äänenpaineasioihin puuttumisesta tekisi uskottavampaa jonkinlainen desibelimittari. Ymmärsi olla tämän jälkeen hiljaa.

Noh tänään uusi päivä ja sama mesta. Eiköhän me tulla vielä yks keikka toimeen keskenämme :D

Kommentit

  1. Noit Esko-Kyllikkejä o kyl ain liikentees. Eile kävin huitasee Melrosee ja jengi iha täpöl mukana ja hyvä fiilis ni eikö keikin jälkee tuu heti joku paikallinen seppä siihe avautuu soundist ym. Oli kuulemma liian pyöreä tilaan nähden ja laulajan stereomikki vääräoominen. Voi luoja mist ne keksii näit?

    VastaaPoista
  2. Niillä on varmaan joku salaseura, jossa miehissä pohtivat parhaimpia reploja pääksytysten.

    VastaaPoista
  3. Joskus miksuttelin Jippua firmakeikalla. Väärä bändi väärään tilaisuuteen. Parasta ja kauneinta oli se, että kun tuleennuin kolmannen "tää tulee aivan liian lujaa" -kommentin jälkeen ja pistin PA:t kiinni (monitoreista toki tuli jotain), niin eikö Irma-Kyllikki tullu senkin jälkeen valittamaaan että "Minä olen tilaaja, ja tilaaja on nyt tyytymätön tähän volyymiin.".

    Vittu jos tilaaja on täysin toope, niin minkä sille äänimies mahtaa? No, kävin sanomassa bändille tilanteen ja lopetettiin veto sitte siihen. Oli mukavampaa kun oli vaan levymussiikkia.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit