Audioo ja visuaalii

Ai että kun on taas into päällä. Velipoika sysäsi mua kokeilemaan HDR-kuvausta, mi tarkoittaapi laajaa kontrastia, mi saavutetaan ottamalla samasta kohteesta kolme kuvaa, eri valotusarvoilla ja maskaamalla niistä sitten yks passeli. Moisella konstilla saa näppärästi sellasta ylivedettyä silmäkarkkia, että avot. Mutta sitten tuleekin sokeripöhö nopsaan. Toisaalta hillitysti käytettyn efekti on suurenmoinen ja sillä saa valotukset kuntoon näppärästi vähän vaikeammissakin olosuhteissa. varsinkin jos on tällanen tumpelohko, niinkuin itse. Täältä voipi tsekkailla lopputuloksiain.
Äänimiehenähän vedin tekniikasta suoran analogian grouppimiksaukseen, jossa esimerkiksi rummut kopioidaan eri ryhmään, jossa sitten lytistetään dynamiikkaa huolella. Tämä kun sitten pannaan kimppaan sen alkuperäisen rumpuraidan kanssa, niin saadaan esiin toisaalta alkuperäisen soitannan dynaaminen tatsi, ja toisaalta hiljaiset iskutkin tulevat paremmin esiin ja homma potkii kaiken kaikkiaan paremmin. Tämänkin tekniikan oikeaoppinen haltuunotto vaatii treeniä ja järkeä. Muuten lopputulos kuulostaa luonnottomalta.


Luonnottomuudesta, tai siis luonnollisuudesta tulikin mieleen, että on se Svantte vaan kova jätkä. Taiko taas sinkulle niin mahottoman hyvät ja isot soundit, että huh huh! Taas sillä oli ilmestyny räkkiin uusia hanikoita, eikä ne ainakaan huonontanu sitä soundia :D
Henkan kans oli kiva raatata valokuvauksesta ja pahasti näyttää, että joudun poistamaan siltä yhden objektiivin.