Ei se siitä

Laulattaminen on jatkunut. Ihmetystä herätti semmoinen seikka, että toisena laulatuspäivänä toistui sama kummuus kuin ensimmäisenäkin, eli ääni ei ollut ihan kunnossa. Kauhee möykkä ja huuto kyllä onnistuu, mutta heti kun pitäis vetää komeasti korkeelta, niin ääni menee tukkoon. Eikä miehellä ole kummemmin flunssaa tai mitään liikenteessä. Noh päättelimme sitten että byroolla voi olla hometta tai muuten vaan liian pölyistä, vaikkei siihen mikään muuten viitannutkaan ja päätimme siirtää sessiot jätkien treenikselle arabialaiseen väestönsuojaan, joka palveli samassa tarkoituksessa oivasti mm. jalisten äänityksissä.

Onks tutun näköstä lakanaa taustalla ;)








Ai miksei menty studioon? No kun räkäisemmässä paikassa pääsee kuulemma paremmin fiilikseen.
Sopii mulle.
Eräältä hyväntekijältä saatiin lainaksi TL-Audion laatu etunen kilkkeineen (jallu siintää;)
joka rupenee hienosti kyykytettäessä ja koskapa byroolle jäi neumannin u87, niin päädyin testaamaan poikien pajalla ollutta Röden NTK:ta No jopas! Lämmintä puskee alhaalta, mutta raikas ilma hönkii ylhäältä ja kaikki siinä välissä on täyttä tavaraa. Viidensadan mikiksi oikein kelpo. Jag tykker! Päivähän meillä alkoi pommarissa kommellusten kera luonnollisesti ihmettelemällä ilmastoinnin valtaisaa meteliä. Noh kokemuksesta tiesimme, että kone hiljenee viimeistään illaksi, joten jätkät päättivät pitää treenit päiväseltään, jonka jälkeen tulin sitten illemmalla bäkkiin jatkamaan äänityksiä. No se ilmastointihan oli sit kuulemma menny pois päältä 5min siitä kun häippäsin. Ei se ääni ollu vieläkään ihan kunnossa, mut saatiin me kuitenkin pari huutobiisiä purkkiin. Päätettiin sit palata asiaan ens viikolla, josko ääni olis sitten jo kunnossa. Kyllä mää käskin Teroa vielä käymään lekurilla näyttämässä sitä rööriään, mutta tuskin menee.




Huomenna kirmaan kaapelilla odottavaan kiesiin, joka kyyditsee itseni lisäksi Aleksi Ojalan orkestereineen Joensuun BePop ravintolaan, josta ei ole kyllä mitään hajua. Nettisivunsakin olivat ehkä maailman paskimmat. Noh seikkailuun. Perjantaina saa sitten tulla kans moikkaamaan, jos on eksynyt vantaan red onioniin. Siitäkään ei ole minkään näköistä hajua.Tosi vaikeeta ilmeisesti panna nettisivuille tietoo esim. asiakaspaikkojen määrästä tahi yleiskuvaa paikasta, eikä vain sitä tärähtänyttä kuvaa tanssilattialta "jossa on hyvä meiningi!" ja informatiivinen selostus:
"Onion on Länsi-Vantaan ankarin menomesta ja avoinna aina tietysti neljään!"


Kommentit

  1. Oot sitten päättäny mennä Suomen ehkä parhaimpiin keikkapaikkoihin. Onnea matkaan ;)

    VastaaPoista
  2. Mihinköhän tämä bloggeri oikein hukkaa kuvia toisinaan. Nytkin on tuosta jalis linkin takana luuraavasta postauksesta kadonnut kuva prrrrkl. Minen ala!

    VastaaPoista
  3. Jaa kiitos vitusti kannustuksesta :D

    VastaaPoista
  4. Joensuun BePop:

    Tässä jotain hämäriä muistikuvia, voi olla että muistan vähän väärin mut anyway:

    Hidas roudaus: Hotellin respasta tai katutason pubin puolelta joku avaamaan nosto-ovi sisäpihalle, sisäpihan perältä pienellä invahissillä kellariin. Työntö 30m. askelma tai pari. Mesta on aika perus yökerho/disco. "Lavan" koko: leveys 5m, syvyys 1+1m (osittain kahdessa tasossa), korkeus maasta 25 cm. Lavan edessä aita, korkeus 120 cm. Vapaa korkeus lavalla n. 180-200 cm, muualla ehkä vähän enemmän. Tolppia tai pylväitä vähän joka paikassa, PA:lle ei löydy hyvää sijoituspaikkaa, lisäksi yleisöä on joka suunnassa eli kaiuttimia toivoisi olevan enemmän , jotta kattaisi tasaisemmin koko ravintolan. Lavalle näkee eturivin ihmiset (20), muu osa yleisöstä (capacity 600?) näkee ehkä vilauksen jostain popparista, jos käy hyvä tuuri. Normaalisti näkyy vain edessä seisovan asiakkaan takaraivo. Backstagena keittiön nurkkaus 2x2m, hyvällä tuurilla mahdollista neuvotella aamiaishuone amarillon puolelta backstagekäyttöön. Artistiruokailu Amarillossa, perus ok.

    150 metrin päässä on Kekkosen Mesta, baari/ravintola/motelli "Wanha Jokela", siellä suosittelen käyntiä.

    Onnea matkaan! Ei se siitä.

    Ai niin, BePopin keittiön takakäytävät ovat mainio Spinal Tap-kokemus, kun sinne oikeasti meinaa eksyä joka kerta. Siitä vaan rohkeasti testaamaan, löytääkö ensimmäisellä yrittämällä amarillon backstagelta lavalle ja takaisin jne..

    VastaaPoista
  5. Katos katos, perus hotellin yökerho menoa.
    Tää kyllä jeesaa kummasti kun tietää mitä on vastassa, niin voi henkisesti valmistautua keikkahelvettiin, eikä mene energiaa hukkaan paikanpäällä päivittelyyn.
    Mulla on tosin yleensäkin tapana varautua pahimpaan, niin tulee sit enemmän iloisisa ylläreitä vastaan.
    "Vautsi täältä saa ruuaksi pyttipannua, eikä se ole edes kokonaan raakaa!"

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit