Voiko päivä enää ihanammin alkaa?

Aamu lähti ihan mahtavasti käyntiin tekstiviestillä vaimolta, joka ilmoitti saaneensa varattua meille hääpaikan(Vaimo se on avovaimokin;) jonka varaan laskettiin jotta nyt tulee hyvät pippalot!
Aamiaisella kaffe maistui jotenkin erityisen hyvälle, aurinko paistoi lämpimästi junalle pyöräillessä ja jopa junassa ördäävät pultsarit tuntuivat tänään jotenkin sympaattisilta.

Työpaikalla minua odotti pomolta selvityspyyntö perumastani lomapäivästä. Hän siis vaatii kirjallista selvitystä siitä, miksi olenkin päättänyt tulla töihin päivää aikaisemmin. (Kalenteria vilkaisemalla olisi selvinnyt mm. että tuolloin oli esiintymässä koko vuoden suurin spektaakkelihässäkkä.)
Hän se sitten osaa motivoida alaisiaan.
Sama ihminen antoi minulle... Tai siis toimitti ennen pääsiäislomia sisäisessä postissa kirjallisen varoituksen, koskapa olin unohtanut viimekuussa leimata yhdesti kellokorttini.
Quote:"Käsittämätöntä piittaamattomuutta!"

Itse meinasin panna vastapalloon pääsiäiskortin tekstillä:
"Hyvää pääsiäistä ja turvallista lentoa kyöpelinvuorelle."
Nyt vähän harmittaa etten kilteyttäni laittanut. Syytän kotikasvatustani.

Vielä kertaakaan hän ei ole kiinnittänyt mitään huomiota varsinaiseen työhöni, ehkäpä sen vuoksi ettei siitä löydy mitään moitittavaa!
Ja tämähän on vasta jäävuoren huippu. Minä olen sillä lailla rakennettu, etten pienestä stressaannu tahi vihastu ja aika pahaksi saa mennä, ennenkuin minut saa tolaltani.
Yhdessäkään aiemmassa työpaikassani en ole kohdannut moista pikkusieluista simputtamista, suorastaan kiusaamista, jos ei lasketa siviilipalveluspaikkaani.
Silloin asialla oli vanha vallanhimoinen homo, joka suuttui kun en ruvennut hänen leikkikalukseen.
Valitettavasti kanssani ei leikitä nytkään. Ei hyvältä tekijältä työt lopu. Huonolta johtajalta voi taas loppua työntekijät.