Järjestyshäiriö

Puhelimeni soi tuossa kerrattain ja ääni kysyi, josko olisin kiinnostunut lähtä tuottamaan Järjestyshäiriö nimisen rokkipoppoon seuraavaa kokopitkää? Noh pari sinkkua joita olin aiemmin ollut vääntämässä olivat jättäneet bändistä sen verran hyvän kuvan, jotta mikä ettei.
Muutaman päivän päästä reiästämme ovessa tipahti kirjekuori, jonka sisällä majaili poikien pikapikaa kyhäämä demo, jonka latasin iPodiini ja eiku pyykkitupaan fiilistelemään, mikä meinasi osoittautua kohtalokkaaksi virheeksi! Siinä nimittäin tuppas mennä kirjopyykki valkopyykin kanssa pahasti sekaisin kun jäbien tuoreet sävelet saavuttivat tärykalvoni. Queens Of The Stoneage meets Muse oli vaatimaton ensivaikutelmani ja koko projektin tekemiseen olisi varattuna studioaikaa huikeat kolme viikkoa, siinä kun molempia referenssejä on hiottu saletisti vähintään kolme kuukautta kutakin! No ei kai siinä. Elämä on haasteita ja haasteeseen vastasin palkkaamalla Kriden, tuon studioittemme pikku hillerin jeesaamaan urakassa ja luojan kiitos että älysin näin tehdä. Kaikki kun sujuu niin paljon jouhevammin kahdestaan. Esimerkiksi mikrofonin asettelu sujuu kahdestaan paljon näppärämmin, kun toinen siirtelee soittotilassa ja toinen kuuntelee vaikutusta tarkkaamossa. Eikä niin että kuunnellaan, juostaan, siirretään, juostaan, kuunnellaan, juostaan, siirretään, juostaan, kuunnellaan,juostaan, siirretään, juostaan, kuunnellaan... Ja tämä kertautuu... niin, kaikessa!

Painuimme siitä sittenniin vaihteeksi Soundtrack studioon pitäjänmäelle, siellä kun on niin älyttömän hyvä meininki ja niitten äänitystilassa on ihan mahottoman hyvä akustiikka ja kalusto on muutennii pirun laadukasta. Esim. mestan oldschool tridentin mikseri on erittäin rouhea soundiltaan. ROK!

Ja eiku rumpuja äänittämään. Puolet hommista hoitui ihan perinteisellä tavalla, mutta nopeammissa räimeissä halusin tällä kertaa kokeilla jotain ihan erillaista lähestymistapaa
yleensä suosimani "luomu" mikitykseen. Vähän alussa hirvitti että mitäköhän tästä oikein tulee, kun konsti oli uutta sekä rumpalille että minulle, mutta näin jälkeenpäin raakaraitoja kuunnelletuani, uskallan jo taputelle itseäni selkään. Kikka kolmonen oli nimittäin äänittää pöntöt ja pellit erikseen. Ekka korvasimme pellit tyynyviritelmillä ja sen jälkeen snaren virkaa toimitti rumpupalli. (Joka tätänykyään taitaa olla Suomen tarkimmin pölytetty palli maailmassa!) Näin saimme ihan älyttömän erottelevat kannusoundit, jotka on mahdollista kompuroida ihan uusiin sfääreihin. = Potkii!!!



Rummut rummuteltuamme, siirryimmekin seuraavaksi äänittelemään komppikitaroita etc. räminä osioita. Mikitys noudatteli tuttua - ribbonilla, botne ja viisseiskalla yläpää- linjaa, mutta tällä kertaa kehiin astui lisäksi kerran kirppikseltä mukaan tarttunut viiden euron ikivanha reportterityyppinen telefunkkenin mikki, joka lienee tullut aikoinaan kelanauhurin kylkiäisinä. yksinään sen soundia vois kuvailla sanoilla: Muovinen, ärsyttävä ja hyttyseninininämäinen, mutta se yhdistettynä ko. mikkikomboon saa se kitarasoundin hyppäämään esille ja aukeamaan just niinku pitääkin.

Nyt meillä on ollu tässä pari päivää taukoa ja huomenissa pitäis mennä Johtoääneen jatkamaan sessioita. Edessä odottavat äänitystään siis toiset kitarat, bassot ja laulut. Toivottavasti kaikki menee jouhevasti. Kaikenlainen turha viivästys on nimittäin poissa miksaus ajasta ja mulla on sellanen paha sairaus, että mä tykkäisin miksata huolella ja silleen oikeen vimosen päälle.

Palaamme asiaan, kunhan asioita ensin tapahtuu.

Ps: Jos jollain pölyttyy nurkissaan kuvan Phase Machine hilavitkutin, niin myyppä/vaihappa/annappa se mulle!