Kometa osuu Jekaterinburgiin

Kometa. Tuo Suomen lahja rokkenroll musiikille kutsuttiin esiintymään rokkifestareille Jekaterinburgiin uralin kainaloon Venäjänmaalle ja mikä parasta minäkin pääsin reissunpäälle mukaan. (kiitos herra työpaikkanijohtaja lomapäivistä.)
Itse lähtöpäivä oli torstaina, mutta kävimme ensin keskiviikkona kuudennessa linjassa heitämässä keikan, mikä oli mahetsu asia, viime keikasta kun oli kohdallani jo aikaa ja pojat olivat tehneet pari uutta biisiäkin sitten viimenäkemän. Noh nukkumaan päästiin siis vasta joskus kolmen jälkeen ja juna Pietariin lähti jo 07.40. Eli yö unet jäivät vähän vajaiksi, mutta eipä siinä. Rok rok!

Matka lähti aikalailla hektisesti käyntiin. Asemalla kokoontuessamme rumpalia ei meinaan näkynyt eikä kuulunut, joten puhelinta käteen ja vastaahan se viimeinkin:
-"missäs menet?"
-"Häh huomenta. Sängyssä tässä vielä."
-"just, mites ku tuo juna lähtis tuossa 20min. päästä."
-"Voe saatana."
Taksi alle ja matalalentoa punavuoresta ja hyvin ehti. Luppoaikaakin jäi ainaski pari minuuttia.

Seuraavaksi puutui perse.

Perillä pietarissa meitä odottaa kyyti lentokentälle, juutumme ruuhkaan, vaihdamme rahaa, juutumme ruuhkaan, vielä vähän ruuhkaa jne. jne. Mutta kaikesta huolimatta ehdimme lennollemme mainiokkaasta. Ehdimmepä jopa haukata kentän ravintelissa blinit ja sen semmoiset.


Lennolla Jekikseen ihmettelemme Venäläisten insinöörien työvoittoa painovoimasta.
No eipä siinä. Itse en pystyisi parempaan. Ravintokin oli lennolla ihan mainiota, mutta alkomahoolitarjoilu oli jotenkin tosi kummallista, kun juomia oli jotenkin tosi randomisti. Meikä otti jonkin pikku punkkupullon, mutta naapuri joutu tyytymään valkkariin, itse kun sain sen ainoan ja kolmannen piti sitten valita vodkan ja viskin väliltä. Olutta olis ollu sit useampikin puteli jne.
Perillä meitä odotti vanhahko pakettiauto ja pari paikallista böönaa, jotka roudasivat meidät ensitöikseen syömään. Itse olin odottanut vesikielellä paikallisia perinneherkkuja, balalaikkamusisointia ja votkaa, mutta moinen ei ilmeisesti heidän mielestään tullut kyseeseenkään tällaisille kansainvälisille rokkitähdille, kuin me, vaan meidät kärrättiin suorinta reittiä johonkin kaupungin trendikkäimmän yökerhon VIP-huoneeseen, jotteivät vain paikalliset pääsisi häirihtemään tms. jossa poppi pauhas ja screeniltä välkkyi MTV
Noh eipä siinä mitään. Ruokalistat nenän eteen ja ihmetys on suuri, kun paikasta ei saa muuta kuin sushia, hyvää sellaista tosin, mutta se siitä perinneruokailusta. (Se vodkakin oli maustettu jollain helvetin vanilijalla;)



















Söimmä, joimma ja käskimme kuskata meidät hotellille, jonka baarissa kävimme vielä parilla.

Hotla oli muuten tosi jees ja kaikinpuolin tällasille rokkistaroille sovelias;) Ihan länsimainen meininki.

Seuraavana aamuna kivisti vähän päätä. (Johtui varmaan imastonmuutoksesta tms.)
ja nälkäkin kurni suolessa, mutta eipä hätää, meitä tultiin taas hakemaan ja matka kävi aamupalalle. Ällistyksemme oli suuri, kun perillä odotti eilisiltainen klubi, jossa meidät ohjattiin mitään kyselemättä jälleen samaan tuttuun vippihuoneeseen, josta ensimmäiseksi himmennettiin valot lähes pimeeksi, lyötiin screenille crazy froggia MTV:ltä ja jotain vitun eurodancehumppaa niin, että pään kivistys muuttui "joksikin ihan muuksi!"
Tulkkimme selitti meille, että tarjoilija oli ekka ohjaamassa meitä ihan kivaan ja valoisaan ikkunapöytään, mutta nää meidän paimenet olivat vaan sanoneet, että meitä ei voi missään nimessä panna muualle kuin siihen vippihuoneeseen. huoh.
No mehän vaadimme heti, että crazy frog vittuun ja valot päälle ja eiku ruokalistaa tutkimaan, josko paikasta saisi muutakin, kuin sushia. Niinkuin esim. kaurapuuroa. No eipä löytynyt puuroa, mutta tofukeitto ja kanavarras olivat itseasiassa oikein hyviä.

Senpä jälkeen meidät raijattiin taas pakettiautoon ja kuskattiin itse keikkapaikalle, joka oli melko suuren suuri teatteri useine saleineen, jossa jokaisessa veivas joku bändi. Aika vekkulit puitteet festareille siis. Aikamme pukuhuoneessa venailtuamme tuli soundcheckimme vuoro ja meidät opastettiin vähän helvetin isolle lavalle, jossa kamat odottivat suurinpiirtein pystyssä.
Ihan asiallisen laatuista sälää oli raahattu paikalle ihan asiallinen määrä. Paikan miksaaja, joka ulkomuodoltaan muistutti enemmänkin lempeää karhua kuin ihmistä, ei tietenkään puhunut sanaakaan englantia, joten kommunikointi hoidettiin käsimerkein.
Koettakaapa huviksenne viittoilla: "missä kanavassa sijaitsee rumpalin laulukanava"
Helpohkoa eikö? Noh entäpä miten sitten viittoisitte: " pane bassoon kompressori"???

Ennen keikkaa oli vielä pressitilaisuus, johon olisi taustalakanan puolesta sopinut heittää kommentteja tyyliin. " the reis vas kuud and..."





Illemmalla itse keikka oli ihan älytön suksee, jengiä varmaan jotain parituhatta ja niiltä tuntui hajoavan pää. Hirvee kirkuminen ja huuto ja.
Kyllä kelpas. PA:stakin lähti ihan oikeesti kunnon stadion-rokkisoundi kun uskalsi rusikoida. (Olisittepa nähneet paikallisten äänimiesten ilmeet :)














Keikan jälkeen saimme järjestäjiltä pienet lahjat. Venäjällä kun on aina tapana antaa pehmonalleja tms. Me puolestamme saatiin kukin lahjaksi aidot brasilialaiset Machetet!
Olisittepa nähneet tullimiesten ja lentokenttäviranomaisten ilmeet. Jotenkin me vaan kuiteski onnistuttiin puhuttamaan veitset Suomeen asti.

Yhteenveto:
Sulostuttavuuksia ja ulostuttavuuksia reissusta:

+Messevä keikkapaikka.
+VIP kohtelu on aina hämmentävää, mut jotenkin tosi nastaa ;)
+Kometan poikien kans on kiva reissata.

-Ei kauheesti ehtinyt katselemaan nähtävyyksiä tahi turistirihkamaa. Itse käveleskelin kaupungissa meistä eniten, kun kipaisin taksista kiskalle ostamaan röökiä.
-Rumpalin laulukanavaa ei löytynyt koskaan

Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut postaukset