Mitääntekemättömyyden käsittämättömyys

Arvatkaapas mitä mä olen tehnyt sitten viimepäivitykseni? No en paljon mitään ja se on ollut kerrassaan mahtavaa! 

Tai siis noh nyt kun ajattelee, niin onhan tässä taas tullut touhuttua vaikka ja mitä, mutta keikoilla mä en ole käynyt. Eiku olenhan, mutta aika kevyesti. On vaan jotenkin mukavan löysä fiilis, kun ei ole jatkuvasti ollut tienpäällä, niin jää aikaa esimerkiksi harrastaa jotain ihan äänestä riippumatonta hommelia, kuten kuvaamataitoa tai puutarhanhoitoa. Mä olen jopa avannut pleikkarin ekaa kertaa vuoteen. (Horizon Forbidden West on aika mieletön, varsinkin kunnon surround äänillä!)

Mutta tokihan siellä työrintamallakin on tapahtunut varsin mukavia asioita. Yks tän vuoden kivoimmista duuneista oli Apulannan uuden levyn masterointi, jonka julkkarit oli viimeviikolla. Siitä tulikin aivan erinomainen platta. Se mikä siinä projektissa oli mahtavinta oli se, että tyypit luottivat mun näkemykseeni sen verran tanakasti, että sain jätettyä masterille kunnolla dynamiikkaa. Nimittäin varsinkin jos tehdään tollasta turboahdettua kamaa, joka masteroinnissa jostain ihmeellisestä syystä tupataan yleisesti pusertamaan ihan älyttömän lyttyyn, niin eihän se enää potki, eli tunnu miltään. Mutta kun sen miksauksen annetaan hengittää orgaanisesti niin että hiljaisen osan jälkeen kertsi iskeytyy otsaan kunnolla, eikä kaikkia transientteja, a.k.a iskuääniä ole nitistetty, niin johan alkaa ne tunnetilojen vaihtelut välittymään! Ja jos digiversiossa on dynamiikkaa varsin kivasti, niin vinyylillä sitä vasta onkin. Se kuulostaa kerrassaan fantastiselta, vaikka itse sanonkin! Katsoinkin mun tärkeimmäksi hommakseni olla pilaamatta Jyrki Tuovisen mahtavia miksauksia. Mä tuuppaan jossain vaiheessa tonne mun Youtubekanavalleni masterointivideota aiheesta, kunhan joudan moisen tekemään.

Sit mua pyydettiin taas Tamkin Mediapolikseen kurssittaan ääntä, eikä tarvinnu kahdesti pyytää. Kelatkaa nyt: Pääsee puhuun audiota ja siitä vielä maksetaan! Se on aika palkitsevaa, haastavaa ja hienoa puuhaa, varsinkin kun siellä on niin monentasoista opetettavaa. Jo pitemmälle ehtineitä on kiva ohjata eteenpäin, mutta vielä siistimpää on opettaa täysin ummikkoa esimerkiksi miksaamaan! Se oivalluksen kimallus oppilaan silmissä on yksi kauneimmista näyistä mitä tiedän. Mua saa kernaasti pyytää luennoimaan äänestä ihan milloin ja mihin vaan. Mun käytännönläheinen tapani jutella vaikeistakin asioista, kuten äänen fysiikan perusteista, on kerännyt kovasti kiitosta.

Tämän ohella mä olen palannut juurilleni, kun Disco niminen bändi pyysi miksaamaan keikkojaan. ”Dise” oli nimittäin vuosituhannen alussa mun eka vähän isompi vakkaribändi, jonka kanssa kiersin useamman vuoden ympäri suomea. Nyt pojat innostuivat laatimaan comebackia ja enhän mä nyt voinut kieltäytyä sitten millään. Hassua kun nuo ”pojat” on vieläkin ihan samanlaisia, kuin viimeksikin. Tukka on vähän harmaampi ja sixpäkit ei oo enää ihan niin timmissä kunnossa meistä kellään. Ainoo huono puoli tuossa on se, että ne perhanan biisit on niin tarttuvia, että ne luuppaa sitten päässä ihan jatkuvasti! Iiiilkeitä asioita sä teet, sä teet...

Valcon "peli"luurien kehitystyössä vielä kestää, koska hyvää ei passaa hätäilyllä pilata. Siksipä me päivitettiin välityönä nykyistä mallia, mutta tehtiin se silleen mielekkäästi. Meidän tuotantofilosofian mukaan maailmaan ei kannata tuottaa lisää paskaa. Joten kun me suunnitellaan tuote niin me tehdään siitä niin hyvä, että sillä kelpaa mennä vuosia. Me ei olla mikään somistelafka, jonka pitää tuupata vähintään kerta vuoteen uutta mallia, koska niin vaan pitää markkinasyistä tehdä.

Oheiselta videolta voitte yytsiä, mitä me tälläkertaa ollaan tehty vielä vähän paremmin. Ja kuten aina, soundiin on kiinnitetty jälleen huomiota ja tää tuleva soundaa vielä vähän flätimmältä ja puhtaammalta, kuin edeltäjänsä.