Studiopäivitystä

Alkuvuoden rundien jälkeen on ollut taas aikaa panostaa tähän mun Kesthouse mastering -studiooni. 

Siitä lähtien kun Amphionin Anssi Hyvönen kävi muutama vuosi sitten studiollani kiusaamassa mua prototyyppisubinsa kanssa, mulla on ollut kutina että toi mun Genen 7070a ei ehkä olekaan ihan vielä se täydellinen subi systeemiini. Nimittäin siitä prototyypistä kehkeytyi lopulta amphion Flex-Base25 bassojärjestelmä. Ei siis pelkästään subwoofer, vaan jotain hyvin paljon kauniimpaa. Isoin innovaatio vehkeessä on se, että se muuntaa pääkaiuttimesi kokoaluesysteemiksi. Eli se vehje integroituu kaiuttimiin siten, että kuuntelu toimii sen kanssa täys-stereojärjestelmänä koko kuuloalueella. Fexbass koostuu kahdesta yksiköstä: Itse suljetusta kaiutinpömpelistä, jonka molemmin sivuin on itsenäiset 10" pitkäiskuiset elementit (ja joka muuten painaa huimat 50 kiloa) ja vahvistin/ohjainyksiköstä, josta säädetään basso-osan volume suhteessa pääkaiuttimiin, jakotaajuus sekä haluttu stereokuvan leveys. Eli sen saa halutessaan toimimaan myös perinteisenä monosubbarina ja/tai LFE kaiuttimena surroundhommissa.

Jösses sentään kuinka hyvin se integroitui kerrasta kohilleen.Löin sen tuohon kaiutinlinjan keskelle, etsin sopivan jakotaajuuden, (joka muuten asettui yllättävän ylös, 120Hz:n) Vola vain kohdilleen ja stereokuva täysille ja taivashan siitä aukeni! Sen lisäksi että stereosubi tuo äänikuvaan ihmeesti selkeyttä varsinkin syvyys-suuntaan, niin toi systeemi kun ottaa pääkaitsareilta sitä raskainta bassokuormaa, niin myös keskialue selkeentyy huimasti!

Oheisella videolla mä esittelen pajaani ja tuota systeemiä tarkemmin:

Tuon lisäksi mä päädyin samalla selkeyttämään mun signaali ja ennenkaikkea sähkövetojani. Hommasin tollasen näppärän pyörillä kulkevan räkkilaatikon, johon tuuppasin kaikki vahvistimeni ja D/D-prosessorini. Näitten alle asensin virranjakajan, jossa on myös vikavirtapiirit, sekä häiriösuojaukset. Sen lisäksi vedin räkkishukorimat niin etu, kuin takapuolellekin. Samaan systeemiin mä sain ympättyä vielä 6-Terasen Backup systeemin ja sen backup systeemin backup systeemin. Ja nyt mä vaan ihmettelen, että miksen mä ole sanut tehtyä tätä paaljon aiemmin? Nimittäin tää mun työpöydän takainen käärmeenpesä purkaantui rauhan tyysijaksi. Ja jos jonkun ulkopuolisen vehkeen haluaa sähköihin vaikka väliaikaisesti, niin senkun vetää sen virtapaneeliin kiinni. Ja isona bonarina, mun kaikki sammutettavat laitteet on nyt yhden kytkimen takana.

Eikä siinä vielä kaikki: Mä päädyin vihdoinkin investoimaan pariin vähän tyyriimpään softaan. Wavelab Pro 11.1 masterointiohjelmistoon, sekä Izotope RX9 Advanced:iin. Wavelabia mä olen käyttänyt viimeksi äbaut 20v sitten, jolloin pyörittiin versiossa 4. Siitä on tultu paaljon eteenpäin. Olen jo pitkään funtsinut vaihtavani Logic pohjaisesta masteroinnista johonkin vähän dedikoituneempaan softaan ja tää 11 päivitys on vihdoin ylittänyt houkutushorisontin. Siinä on paljon järkeviä asioita, jotka jouheuttavat työtapoja, mutta on siinä kyllä sitten paljon omaksuttavaakin. Onneksi niillä on valtavan hyviä nettituoriaaleja, todella aktiivinen facebook ryhmä, sekä eloisa steinbergin oma keskustelupalsta, jota kehittäjät lukevat näemmä silmä kovana. Kun ilmoitin sinne eräästä softavirheestä, niin siellä oli kehittäjä jo seuraavana päivänä tarttumassa asiaan.

Ja sen RX9 advancedin kans mä vihdoin hyppäsin sinne syvään päätyyn ton kaikkein täydellisimmän (ja kalleimman!!!) version kans, kun minähän teen tosiaan myös äänen restaurointia. Tavallisin hommahan on poistaa kohinoita nauhoitteelta, tai ritinöitä vinyylitallenteelta. Mutta restaurointi voi olla todella paljon muutakin, kuten dialogin puhdistamista ympäristömelusta leffoihin, tai haastattelujen siivoamista radioon tai podcasteihin.

Eikä siinä vielä kaikki. Nykyvehkeillä voidaan irrottaa vaikka yksittäisiä instrumentteja tai lauluraitoja äänitteeltä ja uudelleenmiksata niitä ilman moniraitanauhoitteita. Se on ihan käsittämätöntä mihin kaikkeen nykyaikana pystyy kajoamaan. Varsinkin just noi RX9:n uudet algoritmit on ihan huikeita! Just pari viikkoa sitten mä siivosin erään Italialaisen huippupianistin tulevalta levyltä äänitysanomalioita, jotka ärsyttivät artistia niin paljon, että se olis pahimmassa tapauksessa jouduttu äänittään uusiksi monen biisin osalta. Nyt mä sain aika ihmeelliset virheet poistettua niin kuin niitä ei ikinä olisi ollutkaan!

Tällä videolla näytän pikaisesti mimmoiseen lopputulokseen voi päästä vähällä vaivalla 50vuotta vanhan monoäänitteen kanssa, kunhan vehkeet on kunnossa ja tietää mitä tekee. Ja tää tapahtui vartin säätämisellä. Välillä näitä viilataan tunteja tai jopa päiviä.

Niin ja niitä Kesthouse studion paitoja on tosiaan tarjolla! Kun sain öbaut vuosi sitten idean että pitäis hoitaa studiolle fanipaitoja, niin oli alusta asti selvää että pitää sitten olla kans niin hienoja, että ihmiset on valmiita vaikka nahistelemaan niistä. Silläpä mä houkuttelinkin itse Vilunki 3000 suunnittelemaan vapain käsin siihen printin. Ja jumaliste, sehän suunnitteli!

Paita on äärimmäisen laadukas sekä matskultaan, kuin painotekniikaltaankin ja ylipäätään harvinaisen reilu kaikin puolin. Tuoltapa kuulkaa broidini kaupasta tilaamaan suoraan tätä tulevaisuuden keräilyharvinaisuutta: