Teknojumalan paluu

 Ai mitäkö olen touhunnut tässä vuodenvaihteessa?

Kiva kun satuit kysymään. Mä olen nimittäin rakentanut haaveitteni musiikkistudiota!

Palataanpas ihan alkuun. Silloin joskus muinoin kun olin vielä nuorukainen, oli varsinkin audiopuolen digitekniikka vielä aikalailla lapsenkengissä. Tietsikat joilla pystyi vääntämään ihan oikeasti musiikkia olivat aika kalliita ja digitaaliset syntetisaattorit jyräsivät markkinoita. Ne oli jumaliste äärettömän polyfonisia, niissä oli midiä ja miljaardi hyvää soundia valmiina, heti siellä valikon takana. Ne valikot olivat tietty aika monimutkaisia ja soundien tweekkaus vaati rehtiä nörttiotetta manuaalista ja autismin kirjoille venytettyä mielenkiintoa. DX7 ohjelmoiminen, never forget!!!

Ja kuten aina kaikki uusi ja mullistava, se oli silti kömpelöydestään huolimatta kuuminta hottia. Ja kuten kaikki uusi ja hotti, se oli myös kovin kallista. Sillä oli kyllä sitten sellainen positiivinen kääntöpuolensa, että analogivehkeet koettiin menneen maailman jutuksi, joten siihen aikaan sai analogisyntikoita ja kelanauhureita ja sen sellaisia, aikalailla pilkkahintaan. Ja niitähän tulikin sitten haalittua nurkat täyteen. Lisäksi mun yläasteen kuviksenmaikan sukulaispoika oli kiinnostunut myös samoista vehkeistä ja sen mittavasta analogisynakokoelmasta tulikin sitten lisäksi lainailtua vehjettä, jos toistakin. Mitäköhän sillekin kuuluu? Jos osuu silmiisi, jätä heippalappu kommentteihin!

Ja niitä analogivehkeitä oli kuulkaas vuosien varsilla paljon. Jos ihan kalliimpia ja legendaarisimpia analogisynia ei lasketa, niin mulla on ollu ainakin joku versio kaikista merkittävimmistä vehkeistä, oli valmistaja sitten ARP, KORG, ROLAND tai YAMAHA ja näitten isoimpien lisäksi mulla oli myös vähän ihmeellisempiä virityksiä Italialaisista jousikoneista venäläisiin perseensuristimiin. Esimerkiksi Korgin kutos-sarjaa multa löytyi kaikki, paitsi ehkä Poly 800. Polysix:ejä mulla oli parhaimmillaan kolme (Mä rakastan niitä yli kaiken!). Monopolynkin mä löysin erään isän pianistituttavan sängyn alta ja ostin sen pois muistaakseni 400 markalla. 

Eli mun nuorisolaishuoneeni Oululaisessa puutalossa oli täynnä mitä erilaisimpia analogipulputtimia. Mä rakensin sinne muunmuassa surroundsysteemin, joka koostui neljästä huoneen nurkkiin laitetuista kaiuttimista, joihin jokaiseen ajoin ääntä omista synkatuista SH-101 syntetisaattoreista, (Kyllä, mulla oli yhteen aikaan neljä yksnollaykköstä koko värikirjossaan!) jotka generoi randomoituja sekvenssejä. Se oli aika huikea ja jälkeenpäin ajateltuna melko edistyksellinen ambient tilataideteos.

Sitten muutin Helsinkiin opiskelemaan ääntä ja vuosien varrella tilanteet elivät ja mä möin sekä digitekniikan edestä, että opiskelijabudjetin takia pikkuhiljaa kaikki analogivehkeeni pois. Näin jälkikäteen ajateltuna, se oli vähän tyhmää, mutta välttämätöntä. Ja mä funtsin asian kyllä silleen, että mä ostan niitä sitten tarvittaessa takaisin, kun elämä kantaa taloudellisesti paremmin.

Ja nythän tämä keski-ikäistynyt elämäni kantaa sen verran tanakasti, että sitä yhtäkkiä nostalgianitkuissa rupeaa haaveleimaan taas vanhoista rakkaista nappulasynista. Ikävä kyllä ajan ratas on tällävälin kääntynyt sellaiseen asentoon, että mikä ennen oli musaliikkeitten vaihtohyllyjen tuketta, on nyt himoittua keräilytavaraa. Ne Polysixit, jotka möin pois yksi kerrallaan noin 500€:lla, maksavatkin vähintään puolitoista tonnia. Siis vähintään. Semmoisen Monopolyn sais kolmella tonnilla. Tsiisös, ehkä tämän unelman pitikin pysyä unelmana?

Mutta edistyksessä on aina monia puolia ja hetken tuumailulla ja netin syövereihin heittäytymisellä mä löysinkin ihan uuden maailman! Nimittäin analogivehkeet on tulleet takaisin. Ne on vaan ottaneet uuden muodon. Nykytekniikalla saadaan nimittäin puristettua se vanha tekniikka kloonattua todella pieniin paketteihin ja vieläpä todella halvalla! Varsinkin Kogin Volca sarja sai mielenkiintoni heräämään intuitiivisella lähestymisellään ja erittäin mukavilla soundeillaan ja kas, joulun alla painelin Musacorneriin ja nappasin itselleni joululahjaksi mukaani Volca Beat analogisen rumpukoneen Nubass, bassosynan, jossa on mm. mystinen ja erittäin fätti putkioskillaattori, polyfinisen Keys-synamodulin, sekä semimodulaarisen outousäänien kuninkaan, Modular:in. Tähän vielä kylkeen pikkumikseri ja kas, mulla olikin käsissäni taas jälleen kerran täysin tietokoneeton musiikkistudio! Tai no, läppäri piti kaivaa esiin äänitystä varten.

Ja tiettehän te sen semmoisen nälän? Se semmoinen juttu joka kasvaa aina syödessä? No pian rupesin haikailemaan vielä vähän lisää sävyjä rytmiikkaan. Joku ihan pieni kiva säksätin. Ja joku efektilaite olis kans mukava lisä äänimaailmaa kasvattamaan. Kaiku olikin helppo. Se löytyi vaivatta Electroharmonixin pedaalivalikoimasta ja sen nimi on Oceans 12. Erittäin pätevä multiefekti. Ja entäs se säksätyspuoli? Monenlaista olisi markkinoilla, mutta varsinkin ruotsalaisen teenage engineerin Pocket Operatorit herättivät mielenkiintoni. Kyseessä on siis taskulaskimen piirilevyn näköisistä ja kokoisista syna/sekvenseri vehkeistä, jotka muistuttavat lähinnä joitain elektroniikkaleluja. Mutta totuus on, että ne vehkeet onkin aivan järkyttävän pystyviä ja tajuttoman nerokkaasti suunniteltuja elektronisen musiikin työkaluja.

No siinä miettiessäni, että mikäköhän näistä lukuisista PO-malleista sopisi mun setuppiini parhaiten, mä törmäsin netissä myynti-ilmoitukseen, jossa joku möi omiaan pois. Niitä oli yhteensä kahdeksan ja sain tingattua ne pakettina niin halvalla, että sillä rahalla olis saanut uutena kolme kaupasta, joten mä ostin ne kaikki.

Nyt kun vaihdoin vielä sen Keysin Kickiin (uskomaton vekotin, jossa on mm MS-20 filtteri!) niin mulla on kaksitoista osainen elektronisen musiikin studio, joka mahtuu täysin kytkettynä yhteen kantolaukkuun. Ja tähän sisältyy vielä 12 kanavainen digimikseri, sekä se multiefekti. Niin ja tää kaikki toimii halutessani ilman verkkovirtaa! Kyllä, nää kaikki vehkeet toimivat myös pattereilla, jopa se mikseri. Niin ja se mikseri on myös samalla moiraitanauhuri. Ai mikä se sellainen on? No se on Zoomin Livetrak L8. Hämmästyttävän kätevä ja monipuolinen peli sekin. 

Videolla ihka eka jami noin 2h sen jälkeen, kun olin poistunut kaupasta. Tämän jälkeenhän on kolmessa viikossa muuttunut yllättävän paljon, lähtien mikseristä. Toiset järkeistää, meitsi hullaannuttaa!

 

Ja mikä älyttömintä, tää koko systeemi tuli maksamaan vain vähän reilun tonnin. Rupesin piruuttani funtsimaan, että mikä muinainen vehkeeni olis luultavasti kaikkein edullisin ja päädyin aliarvostettuun TR-707 rumpukoneeseen. (Yhdistäkääpä sen kikki ysinollaysin kikin kans ja tajuatte, mistä elektrossa on pohjimmiltaan kyse!) Google osasi kertoa, että minttikuntoinen ja juuri huollettu mokoma maksaa öbaut saman verran kuin tää mun koko setuppini. Mä taisin siitäkin vehkeestä maksaa aikoinani muutaman kymmentä markkaa! Huoh.

Tää koko projekti on niin tuore, että se vielä sätkii, mutta tästä linkistä pääset kuulemaan ensimmäisiä haparoivia askeleitani kohti teknojumaluutta!

jazmanaut · Concept Of World