Lehtori Jazmanaut esittäytyy

Mua pyydettiin taannoin TAMK:ille vetämään äänipuolen opetusta monikameratyö kurssille, joka siis meinasi sitä että oppilaat tekivät kolmen viikon aikana simuloidun televisioproduktion alusta loppuun. Tai itseasiassa useampiakin. Siinä rakennettiin ensin uutisstudio, sitten visastudio tyyliin "Haluatko miljonääriksi" ja sitä seuraavalla viikolla livemusiikkipläjäys bändeineen päivineen.

Mä haluun purkaa tätä kokemusta nyt sanoiksi jo ihan senkin takia, että mä avaan tätä prosessia näin jälkeenpäin myös itselleni.

Mun tehtäväni oli houkutella näistä ryhmistä ihmisiä hoitamaan se äänipuoli ja opettaa, että mitä kaikkea se äänipuoli pitä sisällään ja miten se äänitetään, sekä miksataan.

Oli muuten jännää. En ole nimittäin opetushommia kamalasti aiemmin tehnyt. Tai olen, mutten näin isolle ryhmälle ja vieläpä opistohommissa. Tätä aiemmin, mä olen vetänyt erinäisiä miksaus, masterointi, yms. kursseja ns. ”mestarikursseina” ja lähtötaso on ollut jengillä jo vähintäänkin kohtalainen

Ihan ekaksi mun piti pitää oppilaille luento. Mähän oon siis tosi kova luennoimaan äänestä ihan kaikille, jotka ovat valmiita kuuntelemaan. Mä rakastan ääntä! Nyt homma vaan piti hoitaa jäsennellysti ja isolle ryhmälle auditoriossa. Eli ensin mun piti päättää että mistä mä oikein aion ihmisille jutella. Ja näillähän tietotaito oli aikalailla laidasta laitaan. Joillain oli ääniasioista jo jotain pohjaa. Toiset taas eivät olleet ikinä nähneetkäänn mm. mikseriä. Kyllä siinä varmaan pari viikkoa meni pähkiessä ja suodattaessa, että mitä, kuinka perusteellisesti ja miten.

Homma alkoi siitä, että ekana päivänä mä luennoin äänestä noin yleisesti.

Kävin mm. lävitse ääniteoriaa, kuten  mikrofonityyppien perusteita suuntakuvioineen, signaaliketjun rakenteita etc. Ja mikä mielestäni tärkeintä, äänen fysiikaa. Eli miten ja miksi ääni muodostuu, miten se liikkuu ja vaikuttaa fyysisesti akustisessa todellisuudessa.

Luennoimaan lähtiessäni mun ihana ja nerokas vaimoni ohjeisti, että muista sitten pyytää niiltä välittömästi homman jälkeen anonyymiä palautetta kirjallisena. Ja sehän olikin valtavan hyvä neuvo. Ei tarvinnu jäädä miettiin, että meniköhän se miten. Mä sain kamalan kasan pikku lappuja, joissa kiiteltiin innostavasta ja selkeästä opetustyylistä. Tommonen uus tilanne on kuitenkin aina jännä. Siitä tuli sellainen olo, että mähän oikeasti klaaraan tän homman.

Seuraavalla viikolla me rakennettiin studio Yamahan QL1 digitiskin ympärille, joka on muuten mainio valinta digitiskiksi. Jos sen ottaa hanskaan, niin samalla logiikalla taittuu pienellä funtsimisella muutkin. Setuppiin kuului tietty oma tarkkailukuuntelu, master lähdöt kuvatarkkaamoon, kanavatulot takaisin kuva tarkkaamosta, sekä monitorisyötöt studion puolelle ja talkback hommelit intercomeineen.

Ja se homma oli aivan mahtavaa! Nimittäin kun on tehnyt näitä hommia jo sen neljännesvuosisadan, niin monet asioista on muodostuneet itselle jo niin itsestäänselviksi, että on haastavaa hoksata kuinka tärkeää yksinkertaisimmatkin asiat on avata ihan ”noobeille” niin auki, että ne tajuavat mitä tehdään ja ennenkaikkea miksi! Ja samaan aikaan homma on pidettävä pidemmälle ehtineille mielekkäinä, mutta välteltävä sitä, ettei mennä liian syvälle, ettei se nippelitiedon määrä sekoita ketään turhan takia.

Onkin yllättävän haastavaa purkaa tietouttaan niin, että se on samaan aikaan jäsenneltyä, selkeästi annosteltua ja ajantasaista ja ennenkaikkea totta! Samaan aikaan pitää myös varoa sanojaan, ettei varomattomasta sivuhuomautuksesta joku ota itselleen vahingossa totuutta, silloin kun kyse on vaikkapa teesistä.

Tässä tuli apuun vaalimani, Homer Simpsonilta (Tai Einsteiniltä, ei voi muistaa) pöllimäni motto: ”Keep it simple, stupid.”

Aika pian itselle selvisi, että tärkein asia, mitä mä voin miksauksesta opettaa täysin vasta-alkajalle on se, että ensinnäkin periaatteessa ja yksinkertaistettuna jokainen mikserin kanava on ihan samanlainen kuin se viereinenkin. Eli sun ei tarvi oppia, mitä ne myriadit napit tekevät, koska niitä on kanavassa vain X -määrä joita sitten käytetään tarpeen mukaan, riippumatta siitä kuinka monta kanavaa siinä kyseessä olevassa mikserissä on.

Ihan ensiksi lähdetään purkamaan signaalin kulkua: Eli gainilla säädetään kanavan sisäänmenosignaali kivaksi ja niillä alaosan liu´illa sädetään kanavien keskinäinen ulosmenosignaali silleesti, että kaikkien kanavien suhteellinen äänisumma on tasapainossa. Sen kun ymmärtää, niin osaa jo miksata sisääntulevaa ääntä ulospäin. Kaikki muu on vain hifistelyä. Eli mikseri on on kirjaimellisesti äänensekoitin.

No mistäkö sen hyvän tasapainon sitten tietää? No sitä ei voi tietää, kuin kuuntelemalla. Ja sitä tas ei voi oppia, kuin kuuntelemalla. Koitetaan itse parhaan mukaan ja sitten yhdessä ihmetellään, mikä meni vikaan ja menikö? Miten muut ovat sen tehneet? Mitä sä teit viimeksi? Mitä vikaa siinä oli? Mitä hyvää siinä oli?

Ainoastaan tekemisen kautta löytyvä kokemus voi opettaa sua miksaamaan hyvin.

Sitten ainakin itselle oli vähän haastavaa selittää, että mitä ne auxit, bussit, sendit, mixit etc. tekevät.

Karkeistettunahan ne tekevät kaikki ihan samaa asiaa. Eri valmistajat kutsuvat periaatteessa samoja asioita vain eri nimillä. Niillä siis ohjataan se signaali jostain kohtaa sitä signaaliketjua toisaalle. Päätetään siis jostain kohtaa haaroittaa se gainilla vahvistettu signaali esimerkiksi monitorikaiuttimelle, tai vaikka kaikulaitteelle. Ja sen jälkeen päätetään, että mistä kohtaa se signaali haarotetaan ja miksi?  Halutaanko se lähettää ennen ekvalisaattoria tms. prosessointia. Vai ennen sitä liukua? Ja miksi? Ja jos se haarotetaan monitorille, niin miksi? Mitä sillä tavoitellaan? Entä kaiut. Se kaikukin pitää sitten reitittää takaisin omaan kanavaansa, että se saadaan kuuluviin. Jne jne. Tosi paljon on nimittäin vaihtoehtoja ja ihmeteltävää, semminkin kun seuraavana päivänä pitäis vetää "liveveto" tän kaiken omaksutun pohjalta.

Mutta kiinnostunut nuori ihminen on näemmä kuin sieni. Se on ihan käsittämätöntä, kuinka paljon ne omaksuu asioita, kun sen esittää niille ymmärrettävästi. Niin ja samallahan niitten piti tosiaan ottaa haltuun myös muunmuassa sellaiset käsitteet, kuin kaukokaapelointi, lavahaut ja kaapelivedot, mikitykset jne. Siis todella lyhyessä ajassa. Onneksi edistyneemmät jeesas ja siinä oikeasti tapahtui ryhmätyötä ihan mahtavasti.

Kanavaryhmityksiin yms. BUS asioihin mä en lähtenyt. Ja pintaraapaisin dynamiikkaprosessointia vain niin, että tämmöistäkin olisi, koska näissäkin oli jo aika kamalan paljon sisäistettävää.

Ekvalisoinnista mä opetin sen verran, että kun boostataan, niin tehdään se leveällä pensselillä ja kun leikataan, niin käytetään kapeampaa sivellintä. Sit mä kaivoin niille keskinkertaisesti mikitetyn luonnontieteen luennon youtubesta, jossa proffa luennoi kauan ja hartaasti. Käskin niitten kuunnella ja kokeilla, miten siitä sais paremman kuuloisen, minkä jälkeen mä näytin oman versioni aiheesta. Ja jösses se oli silmiä aukovaa. Ekvalisointi on itselle niin reaktiivista ja luontaista, että se junnujen ujo tupsuttelu hämmästytti. Itse vedossa mulla ei ollut sitten juurikaan mitään sanottavaa. Kuuntelin vaan lopputuotosta huuli pyöreänä, että täähän jumalauta menis ihan täydestä televisiotuotannosta! Ei se nyt hifiä ollut, mutta aivan hyvää! Pari tyyppiä touhus niitä läpimenoja jopa erinomaisesti! Jumalauta mä olin siinä vaiheessa ylpeä!

 

Yksi tärkein oivallukseni oli kuitenkin pistää nuoriso piirtämään. Kattokaapa kun setä piirtää tän juuri rakentamamme signaalireitin. Ottakaa vaarin.

Sit aina kun mentiin eteenpäin ja tsydeemi monimutkaistui, niin kehotin piirtämään ihan omin voimin aina uuden...

Siis että: Mikki->Piuha->Etuaste/gain/-> Prosessointi… Haarautuuko se siitä muualle ja jos, niin mihin. Palautuuko se sieltä? Jos niin mihin? jne. jne. 

Tehkääs tää ittekkin. Ihan sama miten ja millä tasolla puljaatte sen äänen kans. Vaikkapa täysin ITB = In the box= Tietokoneen sisällä työskentelevät. Jollain se ääni menee sinnekin, ADC:n kautta (analog to digital converter) mulvataan DAW:issa (Digital work station) ja pukataan taas analogiseksi, (DAC=Käännä aiempi ympäri) jotta korvat sen kuulevat kaiuttimitse. 

Ja kas näin, sä olet vähän lähempänä systeemisuunnittelijaa, kuin äsken.

Ja tiettäkö mikä oli yksi mielettömimmistä tapahtumista, sen rupeaman aikana? No mä olin näkevinäni aamubussissa, matkalla kouluun mun rakkaan mentorini vuosikymmenten takaa; Tipi Tuovisen, joka opetti aikanaan itseoppineen 19v Jassen tarkkailemaan ääntä Sibiksen Äänittäjä tuottajakursseilla. Mutta eihän se nyt voinut pitää paikkaansa! Sehän on eläköitynyt jo aikoja sitten. 

No seuraavana päivänä ruokalassa se istuu opettajien ruokapöydässä ja eiku jutulle. On kuulemma vierailevana opena laitoksessa. Siinä nimittäin ympyrä sulkeutui. Se tuumas välittömästi pöytäseurueelle pilke silmäkulmassa, että ilman häntä mä en istuis siinä ja oikeassahan se oli. ihmetteli sitä, että joka toinen hänen oppilaansa tuntuu pukkaavan mulle biisejään masterointiin, mikä on valtavan siistiä. Mä olin jotenkin niin hämmentynyt tilanteesta, etten saanut sitä edes kutsuttua kaffelle, saatika kaljalle. Mä olen sille ihmiselle valtavasti velkaa. Kiitos Tipi! 

Se mies opetti mut aikoinaan kuuntelemisen taidon ja ennenkaikkea itsenäiseen opiskelun voiman. 

Nyt on näemmä mun vuoroni.

JK. Jösses mestoilla oli mahtavia opettajakollegoita. Ne otti mut vastaan niin sydämellisesti, että ei mitään järkeä ja vastailivat kärsivällisesti kaikkiin kysymyksiini. Hyvissä käsissä ovat kyllä isänmaan toivot. Kiitos!