Yamaha ei yleensä pamaha
Taas on matkaa tullut taitettua alkuvuodesta ihan kivasti.
Käytiin maaliskuussa mm. kymmenen päivän lenkki lapissa tuon Karavaanin kanssa. Se oli sikälikin hyvä reissu, että piipahdettiin yhteensä kolme kertaa Levin Hullu poro arenalla, niin sain ns. ”Filen kuntoon.” Näetsen meidän Allenheatit kävivät vähän pieniksi tähän meidän touhuiluun, joten meille tuli sekä keulaan, että monitorilandiaan Yamahan QL5:t
Elastisen aikoihinhan mä valitsin työkalukseni CL5:n ja olinkin siihen vallan tyytyväinen, mutta jännä kyllä, mä tykkään QL:stä jopa vähän enemmän. Siinä on enemmän fyysisiä I/O reikiä, vähemmän nappeja, joita tyhmä soheltais ja sit tietty toi käyttis on vuosien varrella kehittynyt käytettävyydeltään kovasti mukavampaan suuntaan ja kukaties käyttäjäkin on matkanvarrella oppinut jotain uutta digitekniikasta. Varsinkin käyttöpintanäkymä on muotoutunut muutaman lähivuoden aikana melkolailla mukavaksi. Yhdellä silmäyksellä näkee kaiken tarvittavan ja kaikki sekundaarinen osasto löytyy sitten sieltä toiselta layerilta. Eli on vetopinta ja säätöpinta erikseen.
Ja sitten kuulkaa siinä on premium räkissä se Neven Portico Eq. Ensimmäistä kertaa saapi suoraan tiskistä laululle sellaisen äänenhyventimen, että pystyin luopumaan ulkopuolisesta laulukanavasta. Jep, Joemeekin OneQ meni vihdoin myyntiin.
Mun laulukanava menee nyt silleesti, että Tuure ääntelee Shuren KSM9 mikroskooppiin, jonka perässä mulla on ensin Hipass filsu ja kanavan oma Eq, jolla lähinnä leikkaan vähemmäksi häiritseviä taajuuksia. Sitten kanavan eka dynamiikkalohko kompressoi hitaalla atakilla ja miedolla ratiolla terävimpiä kulmia pari deppaa, minkä jälkeen toinen kanavakompura jarruttelee vähän tiukemmalla ja nopeammalla höylällä isompia purskeita, mutta jälleen vain pari desibeliä ja vain tarvittaessa. Katsokaas kun pistää näin kaksi ihan hyvää kompuraa peräkkäin, ne käyttäytyvät kimpassa yhtenä ihan valtavan hyvänä.
Tämän jälkeen sillä Neven ekvalisaattorilla kaivetaan lauluun vähän sekä lämpöä, että raikasta läsnäoloa; Rahakanava kaipaa setelirahan havinaa. Kas kun se Neve on on silleen hieno kapine, ettei yläpää kihise, eikä botne mölise. Lopuksi vielä dynaamisella ekvalisaattorilla haetaan kahdella kapealla kaistalla pahimpia ässiä kuriin. Näin aukikirjoitettuna toi voi vaikuttaa äkkiseltään melkoiselta määrältä prosessointia yhteen kanavaan, mutta jokainen osanen tekee yksinään lopeensa hyvin vähäsen.
Yksi juttu mikä tässä Yamahassa on myös ihan huippua on toi kaikuosasto. Behkun X32:ssa mulla oli aina mukana ulkoinen TC:n kaikumamasiina, kun siinä tiskissä oli itsessään niin haikeat kaiut.
Mulla oli itseasiassa tapana liioitella niitten tiskin omien kaikujen kolhoutta, ottamalla mm. diffuusia yms. vähemmäksi. Eli kun siitä ei saanu ulos mitään kovin luonnollista tilaa, niin menin sen kanssa sitten kunnolla tuonne "90 luvun Alesis" suuntaan.
GLD112:ssa oli ihan jees kaiut, varsinkin behkuun verrattuna, muttei ne sitten kuitenkaan ihan priimaan ylettäneet, Mutta sitten tässä Yamahassa tilaefektit kuulostavat nimenomaan tiloilta, eivätkä kaikulaitteilta!
Oikeastaan ainoa isommin negatiivinen puoli, mitä ko. tiskistä on tähän mennessä löytynyt on se, että jos nyt vaikka joku nimeltämainitsematon rumputaiteilija tulee Tavastian soundcheckissä kaataneeksi ihan vähäsen maitokahvia monitoritiskin sisään, niin siitä se ei kyllä tykkää yhtään.
Tai itseasiassa onhan siinä pari muutakin kummallista häpsyä: Mä tykkään parallerprosessoinnista. Eli ajetaan esim. Rummut ensin yhteen ryhmään ja sitten osa rummuista myös toiseen rinnakkaisryhmään ja kompressoidaan siitä ns. Paskat pihalle. Tätä ryhmää voi sitten ajella sekaan sellaisissa biiseissä, kun tarvitaan lisää räyhää, ilman, että se kokonais-soundi muuttuu yliprosessoidun kuuloiseksi. Näin mm. transientit pysyvät koskemattomina ja yhtä liukua raidaamalla saa ilmoille sekä yliprosesssoitua pumppausta, että koskematonta ja neitseellistä rumpalointia.
No yamahassahan on tehty toi räkkiprosessoreiden delaykompensaatio silleen tymästi, ettei sellaista ole! Eli kauhee vaihesekoiluhan tommosesta toiminnasta syntyy. No senhän ratkaisee ihminen tietysti silleesti, että panee molempiin ryhmiin räkkiprosessorin, mutta toisesta panee vaan kaikki hässäkät nollille. Niin ja siihen prosessorin ”Mix” nappiin on muuten turha koskea. Se sekoittaa siihen delaykompensoimattomaan signaaliin vaan sitä alkuperäistä viivästämätöntä signaalia ja kusee koko homman. Täysin turha miina.
Ja nyt kun pato aukesi, niin miksi se on niin kovin vaikeaa tehdä siitä ipad ohjauksesta sellainen, että se homma lähtis ensinnäkin supattaan jotenkin iisisti ja loogisesti ja toisekseen, joka kerta?
Niin ja mikä helvetin käyttölogiikka siinä tiskin musiikkisoittimessa oikein on?!? Itse saatana on sen suunnitellut kiusallaan! Ja kamoon vuosi 2019 ja se toistaa vain pakattua ääntä. Puhumattakaan siitä että tikulle pystyy äänittään vain keskinkertaista mp3:ta!!!
Mutta plussan puolelle tämä tiskivalinta kääntyy komeasti. Pidän kovasti tästä. Hyvin tehty Dr K. Hyvin tehty!
Käytiin maaliskuussa mm. kymmenen päivän lenkki lapissa tuon Karavaanin kanssa. Se oli sikälikin hyvä reissu, että piipahdettiin yhteensä kolme kertaa Levin Hullu poro arenalla, niin sain ns. ”Filen kuntoon.” Näetsen meidän Allenheatit kävivät vähän pieniksi tähän meidän touhuiluun, joten meille tuli sekä keulaan, että monitorilandiaan Yamahan QL5:t
Elastisen aikoihinhan mä valitsin työkalukseni CL5:n ja olinkin siihen vallan tyytyväinen, mutta jännä kyllä, mä tykkään QL:stä jopa vähän enemmän. Siinä on enemmän fyysisiä I/O reikiä, vähemmän nappeja, joita tyhmä soheltais ja sit tietty toi käyttis on vuosien varrella kehittynyt käytettävyydeltään kovasti mukavampaan suuntaan ja kukaties käyttäjäkin on matkanvarrella oppinut jotain uutta digitekniikasta. Varsinkin käyttöpintanäkymä on muotoutunut muutaman lähivuoden aikana melkolailla mukavaksi. Yhdellä silmäyksellä näkee kaiken tarvittavan ja kaikki sekundaarinen osasto löytyy sitten sieltä toiselta layerilta. Eli on vetopinta ja säätöpinta erikseen.
Ja sitten kuulkaa siinä on premium räkissä se Neven Portico Eq. Ensimmäistä kertaa saapi suoraan tiskistä laululle sellaisen äänenhyventimen, että pystyin luopumaan ulkopuolisesta laulukanavasta. Jep, Joemeekin OneQ meni vihdoin myyntiin.
Mun laulukanava menee nyt silleesti, että Tuure ääntelee Shuren KSM9 mikroskooppiin, jonka perässä mulla on ensin Hipass filsu ja kanavan oma Eq, jolla lähinnä leikkaan vähemmäksi häiritseviä taajuuksia. Sitten kanavan eka dynamiikkalohko kompressoi hitaalla atakilla ja miedolla ratiolla terävimpiä kulmia pari deppaa, minkä jälkeen toinen kanavakompura jarruttelee vähän tiukemmalla ja nopeammalla höylällä isompia purskeita, mutta jälleen vain pari desibeliä ja vain tarvittaessa. Katsokaas kun pistää näin kaksi ihan hyvää kompuraa peräkkäin, ne käyttäytyvät kimpassa yhtenä ihan valtavan hyvänä.
Tämän jälkeen sillä Neven ekvalisaattorilla kaivetaan lauluun vähän sekä lämpöä, että raikasta läsnäoloa; Rahakanava kaipaa setelirahan havinaa. Kas kun se Neve on on silleen hieno kapine, ettei yläpää kihise, eikä botne mölise. Lopuksi vielä dynaamisella ekvalisaattorilla haetaan kahdella kapealla kaistalla pahimpia ässiä kuriin. Näin aukikirjoitettuna toi voi vaikuttaa äkkiseltään melkoiselta määrältä prosessointia yhteen kanavaan, mutta jokainen osanen tekee yksinään lopeensa hyvin vähäsen.
Yksi juttu mikä tässä Yamahassa on myös ihan huippua on toi kaikuosasto. Behkun X32:ssa mulla oli aina mukana ulkoinen TC:n kaikumamasiina, kun siinä tiskissä oli itsessään niin haikeat kaiut.
Mulla oli itseasiassa tapana liioitella niitten tiskin omien kaikujen kolhoutta, ottamalla mm. diffuusia yms. vähemmäksi. Eli kun siitä ei saanu ulos mitään kovin luonnollista tilaa, niin menin sen kanssa sitten kunnolla tuonne "90 luvun Alesis" suuntaan.
GLD112:ssa oli ihan jees kaiut, varsinkin behkuun verrattuna, muttei ne sitten kuitenkaan ihan priimaan ylettäneet, Mutta sitten tässä Yamahassa tilaefektit kuulostavat nimenomaan tiloilta, eivätkä kaikulaitteilta!
Oikeastaan ainoa isommin negatiivinen puoli, mitä ko. tiskistä on tähän mennessä löytynyt on se, että jos nyt vaikka joku nimeltämainitsematon rumputaiteilija tulee Tavastian soundcheckissä kaataneeksi ihan vähäsen maitokahvia monitoritiskin sisään, niin siitä se ei kyllä tykkää yhtään.
Tai itseasiassa onhan siinä pari muutakin kummallista häpsyä: Mä tykkään parallerprosessoinnista. Eli ajetaan esim. Rummut ensin yhteen ryhmään ja sitten osa rummuista myös toiseen rinnakkaisryhmään ja kompressoidaan siitä ns. Paskat pihalle. Tätä ryhmää voi sitten ajella sekaan sellaisissa biiseissä, kun tarvitaan lisää räyhää, ilman, että se kokonais-soundi muuttuu yliprosessoidun kuuloiseksi. Näin mm. transientit pysyvät koskemattomina ja yhtä liukua raidaamalla saa ilmoille sekä yliprosesssoitua pumppausta, että koskematonta ja neitseellistä rumpalointia.
No yamahassahan on tehty toi räkkiprosessoreiden delaykompensaatio silleen tymästi, ettei sellaista ole! Eli kauhee vaihesekoiluhan tommosesta toiminnasta syntyy. No senhän ratkaisee ihminen tietysti silleesti, että panee molempiin ryhmiin räkkiprosessorin, mutta toisesta panee vaan kaikki hässäkät nollille. Niin ja siihen prosessorin ”Mix” nappiin on muuten turha koskea. Se sekoittaa siihen delaykompensoimattomaan signaaliin vaan sitä alkuperäistä viivästämätöntä signaalia ja kusee koko homman. Täysin turha miina.
Ja nyt kun pato aukesi, niin miksi se on niin kovin vaikeaa tehdä siitä ipad ohjauksesta sellainen, että se homma lähtis ensinnäkin supattaan jotenkin iisisti ja loogisesti ja toisekseen, joka kerta?
Niin ja mikä helvetin käyttölogiikka siinä tiskin musiikkisoittimessa oikein on?!? Itse saatana on sen suunnitellut kiusallaan! Ja kamoon vuosi 2019 ja se toistaa vain pakattua ääntä. Puhumattakaan siitä että tikulle pystyy äänittään vain keskinkertaista mp3:ta!!!
Mutta plussan puolelle tämä tiskivalinta kääntyy komeasti. Pidän kovasti tästä. Hyvin tehty Dr K. Hyvin tehty!
Kommentit
Lähetä kommentti