Jahas, joko se on vappu?
Jaa piti postata jotain Kilpeläisen viimeaikaisista keikoista.
Mutta sitä ennen vielä vähän (mutta ei ehkä niin yllättävästi) kuulokkeista:
Gradot loppuivat toistaiseksi, mutta pari tuttua jotka on noita tekeleitä kuulleet, ovat olleet niin vaikuttuneita, että pitänee modata niille omat, kunhan ensin löytyy netistä vähän käytetyt uhrit.
Katseeni kääntyi tässä päivänä eräänä vanhojen sotaratsujeni suuntaan. Kyseessä ovat täysin fiilispohjalta syntyneitten yksipuolisten lomautusneuvotteluiden johdosta työelämästä vetäytyneet
Sonyn MDR-7506 livekuulokkeeni. Korvasin ne taannoin NAD Viso HP50:llä, mitkä ovat todella hyvät suljetut luurit.
Sonytkin ovat toki erittäin hyvät, mutta minä kun olen tällainen soundirunkkari, niin pari äänellistä pikkupuutetta sai lopulta vaihtamaan. Niissä nimittäin on hieman ponneton bassotoisto ja hieman kireä ylämidle. No Gradomodailujen perusteella intouduin nappaamaan kannut auki ja tutkimaan, voisko niitä vähän parannella. Ja sehän onnistui yli odotusten. Itseasiassa niin hyvin, että taidan harkita NAD:ien myymistä!
Kirjoitin aiheessta Head.fi:n palstallekin. Tästä linkistä voi käydä tutkimassa ohjeita, jos modailu kiinnostelee.
Ja sitten jotain ihan muuta:
Käytiin vapun tienoilla Kaihon Karavaanin kanssa tekemässä kolme keikkaa. Ensin piipahdimme vetämässä Tavastian täyteen populaa. Taas oli mahdottoman miellyttävät olosuhteet ja henkilöstö.
Aina on kuin kotiin tulis.
Jengi oli liekeissä ja bändi rutisti ihan pirun tiukan keikan.
Seuraava keikka ei ollut ihan Helesingin verto, mutta sitäkin humppaisampi. Käenkosken lava oli mestan nimi ja luontoäiti yritti kampittaa, minkä kerkesi.
Näetsen Tuurella oli samalle päivälle alkuillan featurointikeikka Finlandiatalolla, mistä piti sitten tuleman kovaa kyytiä illan suorituspaikoille. Muuten ihan jees suunnitelma, mutta aikataulussa ei ollut yhtään tilaa ns. force majeurelle, joten tietenkin siihen illan päälle iski niin maan perkeleellinen lumipyry. Sehän meni sitten köröttelyksi se matka.
Onneksi kakkoslavalla oli esiintymässä ennen meitä herra ja hidalgo itse, eli...
Tähän väliin kerron vitsin: Mikä on kondomi suomeksi?
...Jorma Kääriäinen orkestereineen, joten karja pysyi tyytyväisenä.
Kova jätkä tämä Hra Kääriäinen. siinä alkuillasta kun selitimme tilanteen rakennetta hänelle, niin sieltä kuului vain: "Ei ongelmia, mä vedän sitten vähän pidemmän keikan!"
No ukko tosiaan sitten veti semmoiset kaks ja puolituntia yhteen soittoon. Keikan jälkeen bäkkärillä hälle selvis, että Tuurella on vielä puolisen tuntia matkaa jäljellä, niin hän vain harmitteli että siinähän olis ehtiny sitten vetää vielä pari biisiä. Toiset ne tykkää työstään!
No meidän keikki lähti sitten aikatavalla myöhässä, mikä on kyllä tälle ryhmälle ennenkuulumatonta. Normaalisti meillä soitto soi minutilleen.
Vapun aattona heilahdettiin sitten Tampereen Tähteen. Se on se semmoinen näköalaravintola siinä pitkänsillan kupeessa. Kaksi hissiä vievät suoraan ylimpään kerrokseen. Että sinänsä ihan mukiinmenevä rouduu, mitä nyt se vilkkaahko katu siinä auton ja oviaukon välissä.
Siihen tuli loadinnin jälkeen joku Kimmon vanha tuttu poliisihenkilö jutulle, että mites ootte ajatelleet tuon purkamisen ja kun kuuli että funtsittiin töniä kamat autoon keikan jälkeen, niin konstaapelilta (Kaikki poliisit on Tampereella konstaapeleja) pääsi huvittunut hörähdys:
"Nyt on vappu. Ette todellakaan roudaa kuin vasta huomenna!"
Eikä todellakaan roudattu. Seuraavana päivänäkin oli haasteita, kun oli kaikenmaailman kulkueita siinä meidän haittonamme.
(Btw. Teekkarikulkuetta ja niitten kantamia hassuja kulkuehökötyksiä katsellessa meinas mennä usko tulevaisuuden insinööreihin. Miksi ne kantaa niitä painavia vempeleitä, kun pyöräkin on keksitty? Yhdessä ainoassa laitteessa oli renkaat alla, mutta ne eivät tietenkään kääntyneet. Oli sitä tempomista ja riuhtomista hassu katsella, kun ne yritti ojailla kytöstystään.)
Mestahan oli ihan tupaten täynnä populaa ja meno öbaut ylimmillään, kunnes havaitsin ylimääräisen häiriöäänen. Tovi siinä meni, ennen kuin tajusin sen palohälyttimeksi. Lähdin saman tien etsimään henkilökuntaa ja sain vahvistuksen, että se piipitys oli mitä epäilinkin. Musa veks ja evakkoon.
Ei muuten ole ihan helpoin ja nopein homma tyhjentää täyttä yökerhollista humalaista vappukarjaa kerrostalon ylimmästä kerroksesta tasamaalle.
Siinä talon sivussa poltimma sitten hermosavut ja odottelimme tilanteen laukeamista vaimon ja kirarismin kanssa, niin eiköhän siinä joku pässi haasta riitaa nuorten miesten kanssa. Tuijoteltiin se rähinöitsijä siinä hiljaiseksi ja pojat jatkoivat matkaa provosoitumatta. Mutta tämä idioottihan päättikin ettei homma ollut vielä eskaloitunut tarpeeksi ja lähti juoksemaan poikien perään. Saatiin onneksi karjastua varoitus, ennen kuin tää sankari rysäytti täydestä vauhdista yhtä nuorukaista täysillä selkään. Se sai onneksi sen verran kättä itsensä ja asfaltin väliin, ettei mitään ruhjetta pahempaa sattunut ja me Rockan kans mentiin aika vikkelästi väliin, just kun tää idiootti oli ryhtymässä potkimaan maassamakaavaa. Mikä ihmisiä vaivaa?!?!
Tällä välin palomiehet olivat todenneet hälytyksen vääräksi ja ravintolapäällikkö oli mennyt Kimmolle suruissaan toteamaan, että "Tämä tais sitten olla tässä." Ja vielä mitä! jengi takas sisään niin päästään jatkamaan keikkaa!
Suurin osa jatkoikin kanssamme juhlintaa. Noin neljäsosa päätti häipyä, mikä oli itseasiassa ihan hyvä vain. Mestassa mahtui paremmin liikkumaan. Tiskillä kasvoi myynti kun juomaa pystyi paremmin tilailemaan, tanssilattialla mahtui jopa liikkumaankin ja kaikilla oli kuumotuksen jälkeen jotenkin mukavan euforinen meininki.
Tiedättekös mikä on myös hienoa? No meillä kulkee nykyään mukana Jaska. Jaska on meidän uus backlinerimme.
Jaska ei ole tyhmä, vaan päin vastoin käsittämättömän nopea ottamaan hommat haltuun.
Meinaan että esimerkiksi tuon Aarnen perkkakioskin kasaaminen on melkoinen muistipeli. Kummasti nopeuttaa mm. kasaamista ja purkua, kun on yksi ajatteleva käsipari porukassa lisää.
Ensiviikolla pitäis mennä Keijjjon Kaijjjutimeen koodaamaan meidän uusia pulpeteita...pulpettimia...pulpetteja. Behkut kävi meidän toiminnallemme liian pieniksi, joten hommasimme tilalle Allenhagertia. Nyt pitäis sit ottaa tiski haltuun. Siihen olis tulossa kans Wavesin korttia, mutta mä en vaan jotenkin tahdo ottaa vieläkään livesetuppiini kaatuilevaa tietokonetta ja hukkuvaa ilockia. Mieluummin sitten raahaan mukana omaa räkkiä. Jos se kaatuu, niin se kaatuu sitten fyysisesti.
Mutta sitä ennen vielä vähän (mutta ei ehkä niin yllättävästi) kuulokkeista:
Gradot loppuivat toistaiseksi, mutta pari tuttua jotka on noita tekeleitä kuulleet, ovat olleet niin vaikuttuneita, että pitänee modata niille omat, kunhan ensin löytyy netistä vähän käytetyt uhrit.
Katseeni kääntyi tässä päivänä eräänä vanhojen sotaratsujeni suuntaan. Kyseessä ovat täysin fiilispohjalta syntyneitten yksipuolisten lomautusneuvotteluiden johdosta työelämästä vetäytyneet
Sonyn MDR-7506 livekuulokkeeni. Korvasin ne taannoin NAD Viso HP50:llä, mitkä ovat todella hyvät suljetut luurit.
Sonytkin ovat toki erittäin hyvät, mutta minä kun olen tällainen soundirunkkari, niin pari äänellistä pikkupuutetta sai lopulta vaihtamaan. Niissä nimittäin on hieman ponneton bassotoisto ja hieman kireä ylämidle. No Gradomodailujen perusteella intouduin nappaamaan kannut auki ja tutkimaan, voisko niitä vähän parannella. Ja sehän onnistui yli odotusten. Itseasiassa niin hyvin, että taidan harkita NAD:ien myymistä!
Kirjoitin aiheessta Head.fi:n palstallekin. Tästä linkistä voi käydä tutkimassa ohjeita, jos modailu kiinnostelee.
Ja sitten jotain ihan muuta:
Käytiin vapun tienoilla Kaihon Karavaanin kanssa tekemässä kolme keikkaa. Ensin piipahdimme vetämässä Tavastian täyteen populaa. Taas oli mahdottoman miellyttävät olosuhteet ja henkilöstö.
Aina on kuin kotiin tulis.
Jengi oli liekeissä ja bändi rutisti ihan pirun tiukan keikan.
Seuraava keikka ei ollut ihan Helesingin verto, mutta sitäkin humppaisampi. Käenkosken lava oli mestan nimi ja luontoäiti yritti kampittaa, minkä kerkesi.
Näetsen Tuurella oli samalle päivälle alkuillan featurointikeikka Finlandiatalolla, mistä piti sitten tuleman kovaa kyytiä illan suorituspaikoille. Muuten ihan jees suunnitelma, mutta aikataulussa ei ollut yhtään tilaa ns. force majeurelle, joten tietenkin siihen illan päälle iski niin maan perkeleellinen lumipyry. Sehän meni sitten köröttelyksi se matka.
Onneksi kakkoslavalla oli esiintymässä ennen meitä herra ja hidalgo itse, eli...
Tähän väliin kerron vitsin: Mikä on kondomi suomeksi?
...Jorma Kääriäinen orkestereineen, joten karja pysyi tyytyväisenä.
Kova jätkä tämä Hra Kääriäinen. siinä alkuillasta kun selitimme tilanteen rakennetta hänelle, niin sieltä kuului vain: "Ei ongelmia, mä vedän sitten vähän pidemmän keikan!"
No ukko tosiaan sitten veti semmoiset kaks ja puolituntia yhteen soittoon. Keikan jälkeen bäkkärillä hälle selvis, että Tuurella on vielä puolisen tuntia matkaa jäljellä, niin hän vain harmitteli että siinähän olis ehtiny sitten vetää vielä pari biisiä. Toiset ne tykkää työstään!
No meidän keikki lähti sitten aikatavalla myöhässä, mikä on kyllä tälle ryhmälle ennenkuulumatonta. Normaalisti meillä soitto soi minutilleen.
Vapun aattona heilahdettiin sitten Tampereen Tähteen. Se on se semmoinen näköalaravintola siinä pitkänsillan kupeessa. Kaksi hissiä vievät suoraan ylimpään kerrokseen. Että sinänsä ihan mukiinmenevä rouduu, mitä nyt se vilkkaahko katu siinä auton ja oviaukon välissä.
Siihen tuli loadinnin jälkeen joku Kimmon vanha tuttu poliisihenkilö jutulle, että mites ootte ajatelleet tuon purkamisen ja kun kuuli että funtsittiin töniä kamat autoon keikan jälkeen, niin konstaapelilta (Kaikki poliisit on Tampereella konstaapeleja) pääsi huvittunut hörähdys:
"Nyt on vappu. Ette todellakaan roudaa kuin vasta huomenna!"
Eikä todellakaan roudattu. Seuraavana päivänäkin oli haasteita, kun oli kaikenmaailman kulkueita siinä meidän haittonamme.
(Btw. Teekkarikulkuetta ja niitten kantamia hassuja kulkuehökötyksiä katsellessa meinas mennä usko tulevaisuuden insinööreihin. Miksi ne kantaa niitä painavia vempeleitä, kun pyöräkin on keksitty? Yhdessä ainoassa laitteessa oli renkaat alla, mutta ne eivät tietenkään kääntyneet. Oli sitä tempomista ja riuhtomista hassu katsella, kun ne yritti ojailla kytöstystään.)
Mestahan oli ihan tupaten täynnä populaa ja meno öbaut ylimmillään, kunnes havaitsin ylimääräisen häiriöäänen. Tovi siinä meni, ennen kuin tajusin sen palohälyttimeksi. Lähdin saman tien etsimään henkilökuntaa ja sain vahvistuksen, että se piipitys oli mitä epäilinkin. Musa veks ja evakkoon.
Ei muuten ole ihan helpoin ja nopein homma tyhjentää täyttä yökerhollista humalaista vappukarjaa kerrostalon ylimmästä kerroksesta tasamaalle.
Siinä talon sivussa poltimma sitten hermosavut ja odottelimme tilanteen laukeamista vaimon ja kirarismin kanssa, niin eiköhän siinä joku pässi haasta riitaa nuorten miesten kanssa. Tuijoteltiin se rähinöitsijä siinä hiljaiseksi ja pojat jatkoivat matkaa provosoitumatta. Mutta tämä idioottihan päättikin ettei homma ollut vielä eskaloitunut tarpeeksi ja lähti juoksemaan poikien perään. Saatiin onneksi karjastua varoitus, ennen kuin tää sankari rysäytti täydestä vauhdista yhtä nuorukaista täysillä selkään. Se sai onneksi sen verran kättä itsensä ja asfaltin väliin, ettei mitään ruhjetta pahempaa sattunut ja me Rockan kans mentiin aika vikkelästi väliin, just kun tää idiootti oli ryhtymässä potkimaan maassamakaavaa. Mikä ihmisiä vaivaa?!?!
Tällä välin palomiehet olivat todenneet hälytyksen vääräksi ja ravintolapäällikkö oli mennyt Kimmolle suruissaan toteamaan, että "Tämä tais sitten olla tässä." Ja vielä mitä! jengi takas sisään niin päästään jatkamaan keikkaa!
Suurin osa jatkoikin kanssamme juhlintaa. Noin neljäsosa päätti häipyä, mikä oli itseasiassa ihan hyvä vain. Mestassa mahtui paremmin liikkumaan. Tiskillä kasvoi myynti kun juomaa pystyi paremmin tilailemaan, tanssilattialla mahtui jopa liikkumaankin ja kaikilla oli kuumotuksen jälkeen jotenkin mukavan euforinen meininki.
Tiedättekös mikä on myös hienoa? No meillä kulkee nykyään mukana Jaska. Jaska on meidän uus backlinerimme.
Jaska ei ole tyhmä, vaan päin vastoin käsittämättömän nopea ottamaan hommat haltuun.
Meinaan että esimerkiksi tuon Aarnen perkkakioskin kasaaminen on melkoinen muistipeli. Kummasti nopeuttaa mm. kasaamista ja purkua, kun on yksi ajatteleva käsipari porukassa lisää.
Ensiviikolla pitäis mennä Keijjjon Kaijjjutimeen koodaamaan meidän uusia pulpeteita...pulpettimia...pulpetteja. Behkut kävi meidän toiminnallemme liian pieniksi, joten hommasimme tilalle Allenhagertia. Nyt pitäis sit ottaa tiski haltuun. Siihen olis tulossa kans Wavesin korttia, mutta mä en vaan jotenkin tahdo ottaa vieläkään livesetuppiini kaatuilevaa tietokonetta ja hukkuvaa ilockia. Mieluummin sitten raahaan mukana omaa räkkiä. Jos se kaatuu, niin se kaatuu sitten fyysisesti.
Mitä mieltä olet Suvilahden Kattilahallista? Näin kuuntelijana tila vaikuttaa aika hankalalta.
VastaaPoistaEn oo ollu ite keikalla koskaan. Joskus vuosia sitten kävin tsekkaan hetken jotain teknokeikkaa Flowssa ja no onhan se nyt aika haastava mesta.
VastaaPoista