Palkitsevaa touhua
Taas on mennyt tovi ja karavaani on pysynyt kurssissa!
Kaihon karavaanin kanssa ollaan käyty keikalla mm. Lahdessa ja Sappeella. Ja kukkuroiden välissä bändi valittiin Iskelmägaalassa vuoden yhtyeeksi. Ja mikä on myös siistiä, niin bändi otti palkintohaastattelussa esiin myös meidät tekniikan ihmiset osana bändiä. Jotenkin töissäviihtyminen on helppoa, kun arvostus on kaikinpuolista. Ja siistiä oli myös se, että pääsin kerrankin miksaamaan myös Paula Koivuniemeä, joka tuli fiittaan yhteen zipaleeseen!
Tampereellehan avattiin tuossa vähän aikaa sitten uusi ravintola/livemesta, nimeltään Olympia.
Mahtava miljöö, ihan ykkösluokan henkilökuntaa, hyvää ruokaa, juomaa ja erinomainen sali, jonka tekniikkaa arvon herra Laasonen pyörittää suvereenisti. Ja d&b:n linjasäteilijällä on aina ilo työstää.
Mä oon jotenkin hassu, kun mun mielestäni sitä ei pitäis tulevaisuudessakaan mennä roikottamaan. Jos se toimii noin hyvin groundstäkkinä, niin miksi se ääni pitäis panna kuulumaan sieltä katonrajasta, kun se bändi kuitenkin on siinä lavatasossa? Tältä pohjalta aattelin myös suunnitella tulevan konserttisalikiertueen äänentoistonkin. Mutta se on jo eri tarina sitten se.
Ainoot mestan miinukset on ehkä hieman kaikuisa sali, joka kyllä asettuu, kun biomassa demppaa ja vähän hankalahko rouduu. Apukädet tosin on sitten kans ihan a-ryhmää.
Niin ja mestan tarjoama artistimajoitus on kerrankin ihan pirun viihtyisä. Ihan hotellitasolla liikutaan.
Ehdin taannoin jo yhden hyväntekeväisyyshäppeningin miksaamaan mestassa ja silloin jäi varovaisen positiivinen pheelis asiasta.
Nyt menimme paikalle Karavaanin kera ja mm. mikseri oli siirretty keskelle salia ja sehän on ihan parhautta se. Erinomainen keikkahan siitä syntyi! Tupa oli ääriään myöten täynnä ja meininki katossa.
Uusi vuosi on tuonut myös uusia kujeita. Viimevuosi meni vähän varmistellessa ja totuttautuessa bändiin, sekä X32 tiskiin ja menininkiin, pohjalta: "Keep it simple, stupid".
No nyt kun asiat on asettuneet uomiinsa, niin tohtii jo vähän säätää ja ruveta ripottelemaan koristeita kakun päälle.
Kaivoin rakkaan Joemeekin OneQ-laulukanavan esiin ja katsoin, josko se tois jotain extraa jo sinänsä ihan mainioon laulusoundiin. Ja no toihan se! Siinä nyt vaan on niiin transparentti se kompressori, ettei toi digiasia nyt vaan pärjää sille mitenkään. Samoin ekvalisaattorilla saapi säädettyä just sitä lämpöä ja kimalletta ihan jättekivasti. Tiskin omalla säätimellä tarvittavia tiukkoja leikkauksia ja meekillä sitten maalataan leveämmällä pensselillä tarvittavia asioita pintaan.
Ja vaikka tiskin omat efektit ovatkin ihan käyttökelpoisia, niin niistä vaan puuttuu syvyyttä ja jotakin määrittelemätöntä eloperäisyyttä. Jotenkin noi X32:n kaiut ja delayt on ainakin mulla aina vähän vaikeahko saada istahtamaan saumattomasti miksiin.
Siksipä nostinkin pöydälle vanhan kunnon RE-20 space echo delaypedaalini. Ja johan alkoi tapahtumaan! Sillä saa rakennettua tarpeen mukaan melkoista dubautusta ja elämää suurempaa, mutta kun sen panee taustalle supattamaan ihan hiljalleen, niin se rakentaa lauluun kivaa subliminaalista tekstuuria paremmin kuin mikään mitä on tullut vastaan.
Sitten kun vielä puhalsin pölyt TC:n M-One:stani ja löin räkkiin, niin johan rupesi löytymään lyömäsoittimillekin semmoiset tilat ja torpat, että fiksumpikin menee halpaan.
Kaihon karavaanin kanssa ollaan käyty keikalla mm. Lahdessa ja Sappeella. Ja kukkuroiden välissä bändi valittiin Iskelmägaalassa vuoden yhtyeeksi. Ja mikä on myös siistiä, niin bändi otti palkintohaastattelussa esiin myös meidät tekniikan ihmiset osana bändiä. Jotenkin töissäviihtyminen on helppoa, kun arvostus on kaikinpuolista. Ja siistiä oli myös se, että pääsin kerrankin miksaamaan myös Paula Koivuniemeä, joka tuli fiittaan yhteen zipaleeseen!
Tampereellehan avattiin tuossa vähän aikaa sitten uusi ravintola/livemesta, nimeltään Olympia.
Mahtava miljöö, ihan ykkösluokan henkilökuntaa, hyvää ruokaa, juomaa ja erinomainen sali, jonka tekniikkaa arvon herra Laasonen pyörittää suvereenisti. Ja d&b:n linjasäteilijällä on aina ilo työstää.
Mä oon jotenkin hassu, kun mun mielestäni sitä ei pitäis tulevaisuudessakaan mennä roikottamaan. Jos se toimii noin hyvin groundstäkkinä, niin miksi se ääni pitäis panna kuulumaan sieltä katonrajasta, kun se bändi kuitenkin on siinä lavatasossa? Tältä pohjalta aattelin myös suunnitella tulevan konserttisalikiertueen äänentoistonkin. Mutta se on jo eri tarina sitten se.
Ainoot mestan miinukset on ehkä hieman kaikuisa sali, joka kyllä asettuu, kun biomassa demppaa ja vähän hankalahko rouduu. Apukädet tosin on sitten kans ihan a-ryhmää.
Niin ja mestan tarjoama artistimajoitus on kerrankin ihan pirun viihtyisä. Ihan hotellitasolla liikutaan.
Ehdin taannoin jo yhden hyväntekeväisyyshäppeningin miksaamaan mestassa ja silloin jäi varovaisen positiivinen pheelis asiasta.
Nyt menimme paikalle Karavaanin kera ja mm. mikseri oli siirretty keskelle salia ja sehän on ihan parhautta se. Erinomainen keikkahan siitä syntyi! Tupa oli ääriään myöten täynnä ja meininki katossa.
Uusi vuosi on tuonut myös uusia kujeita. Viimevuosi meni vähän varmistellessa ja totuttautuessa bändiin, sekä X32 tiskiin ja menininkiin, pohjalta: "Keep it simple, stupid".
No nyt kun asiat on asettuneet uomiinsa, niin tohtii jo vähän säätää ja ruveta ripottelemaan koristeita kakun päälle.
Kaivoin rakkaan Joemeekin OneQ-laulukanavan esiin ja katsoin, josko se tois jotain extraa jo sinänsä ihan mainioon laulusoundiin. Ja no toihan se! Siinä nyt vaan on niiin transparentti se kompressori, ettei toi digiasia nyt vaan pärjää sille mitenkään. Samoin ekvalisaattorilla saapi säädettyä just sitä lämpöä ja kimalletta ihan jättekivasti. Tiskin omalla säätimellä tarvittavia tiukkoja leikkauksia ja meekillä sitten maalataan leveämmällä pensselillä tarvittavia asioita pintaan.
Ja vaikka tiskin omat efektit ovatkin ihan käyttökelpoisia, niin niistä vaan puuttuu syvyyttä ja jotakin määrittelemätöntä eloperäisyyttä. Jotenkin noi X32:n kaiut ja delayt on ainakin mulla aina vähän vaikeahko saada istahtamaan saumattomasti miksiin.
Siksipä nostinkin pöydälle vanhan kunnon RE-20 space echo delaypedaalini. Ja johan alkoi tapahtumaan! Sillä saa rakennettua tarpeen mukaan melkoista dubautusta ja elämää suurempaa, mutta kun sen panee taustalle supattamaan ihan hiljalleen, niin se rakentaa lauluun kivaa subliminaalista tekstuuria paremmin kuin mikään mitä on tullut vastaan.
Sitten kun vielä puhalsin pölyt TC:n M-One:stani ja löin räkkiin, niin johan rupesi löytymään lyömäsoittimillekin semmoiset tilat ja torpat, että fiksumpikin menee halpaan.
Niin ja toi Anssi... No huh huh mimmoisia tuikkuja se oli hommannut keikoille. En mä noista mitään tajua, mutta ymmärrän arvostaa aina kun leuka kolahtaa lattiaan. Kova seppä!
Kommentit
Lähetä kommentti