Keikkavuosi käyntiin
Johan tässä on jo yli kuukausi vietettykin tätä vuotta ja jotain on jo ehtinyt tapahtuakin.
Meillä on liveammattilaisten kanssa tapana kokoontua aina tammikuun alusta viettämään pikkujouluja.
Tänä vuonna tämä tapahtui Kotikentillä, Tampereen ytimessä. Paikalle valui kolmisen sataa roudaria ja voi mahdoton sitä selkääntaputusten määrää.
Kommentoinkin tapahtunutta tuoreeltaan naamakirjassa, eikä mulla ole oikeastaan aiheeseen vieläkään sen parempaa sanottavaa:
"Silloin kun tää ryhmä kokoontuu, niin ei todellakaan tarvita äiti Ammaa kertomaan miten halaillaan. Ei nää pukeutua osaa gaalaillallisille (Vaikka kaikilta salettiin löytyy Boss-level puvut kaapista), mutta jumalation, miten paljon rakkautta, ammattitaitoa ja kokemusta mahtuu yhden, jallunhuuruisen katon alle. Rakastan ammattiani ja ammattikuntaani! Nimim:Ylpeä roudari."
Ja keikoille.
Vuoden eka osui Vantaan ruotsinlaivasimulaattoriin. Tulisuudelma tietenkin oli paikkana ja mikäs siinä. Kohtuu iisi rouduu, hyvät apukädet, mukava henkilökunta ja se alakerran amarillo omaa erinomaisen kokin ja superia tarjoiluhenksua. Lisäksi se lavan keskellä tepottava pylväs on ollu superdieetillä ja on nyt puolet pienempi. Kemu on asennellu sinne kaukokaapeleita ja Lakun PA:ta kiinteästi ja se onkin melkein erinomainen. Se on vain speksattu (tilaajan puolesta) vähän alimittaiseksi ja suunnattu siihen tanssilattialle, joten meidänkin loppuunmyydyllä keikalla, se soundi tuli sitten siihen lattialle vähän liian kovaa ja mikserille silleen aavistuksen liian hiljaa. Hyvällä soundilla toki.
Olen anatanut itselleni ymmärtää, että asiaan olisi mahdollisesti tulossa korjausta, kun siitä on tarpeeksi monet antaneet päättävälle taholle palautetta.
Niin ja valohanut: Ottakaa CAT/DMX käännöt mukaan. Joku oli käännöt kääntäneet, kun asioita yritettiin etsiskellä tuvasta.
Keikka oli niinkuin aina tuossa musiikkijuottolassa: Jengi on ihan seipäässä ja kauheesti pitäis porista kaikkien kanssa. Se bändi kun vaan pauhaa niin kovin siellä lavalla, niin pitää sitten huutaa. Eli miksaaja kyllä tietää, että markku petti ja mirkku töistä on kusipää, mutta sitten taas biisien sanoistakin olis kiva kuulla jotain, noin niinkuin ihan vaan työn puolesta.
Seuraavalla viikolla piti olla maailman iisein keikka yksissä yksityisbileissä. Mies ja kitara. Varakas tilaaja ja hyvä liksa. Muuten ehanaa, mutta mulla oli vielä ehanampaa menoa. Oksu tuumi menevänsä naimisiin Raisan kanssa ja mulle kolahti kunnia toimia bestmäninään. Iisi ukkeli, kun hän nimenomaan EI halunnut mitään polttareita. On ne ihanat yhdessä!
Seuraavana aamuna oli vähän rapeutta ilmassa, kun piti hyökkiä Helsingin messukeskukseen toisille yksäreille. Nyt oli ihan bändikeikka kyseessä. Siellä oli varsin pätevää ryhmää vastassa ja lakulla pääsi taas vetelemään, niin mikäs siinä. Jengi oli vaan tullu enemmänkin ilmaisen brenkun perässä, niin ei se bändi niitä oikein kiinnostanut. Ei se tosin bändin menoa haitannut. Hyvä keikkasuorite.
Mun keinopääni oli suoriutunut toiseen prototyyppivaiheeseen ja hittolainen, sehän ylitti odotukset!
Kummallinen akustiikka, miksaamo lavan sivussa, jengi mölyää, mutta äänitys kuulostaa yllättävän tasapainoiselta. Helvetin rumahan tuo vielä toistaiseksi on, mutta se kuuluu vähän tähän tekemisen meininkiin. Ääniesimerkkiä olkaapa hyvät.
Tässä vaiheessa pitää muuten hehkuttaa ja surkutella yhtä aikaa. Meidän iki-ihana ja superlahjakas valomiehemme, Tero "yleistieto" Laine päätti hypätä karavaanin kyydistä ja keskittyä firmaansa. Sille tarjottiin erään kansainvälisen häppeningin toimesta niin päräyttäviä hommeleita, että vain idiootti olisi kieltäytynyt. Tero ei ole idiootti, joten loppuvuosi menikin siinä ihmetellessä, että mistäs helvetistä me löydetään heti alkuvuodesta yhtä pätevä valovisionääri, joka pystyy myös omistautumaan bändille, ihan niinkuin kunnolla.
Noh, tuossa loppuvuodesta kävin heittämässä Elastisessa yhden tuurauskeikan ja siellähän oli tietenkin Mattilan Anssi häikäisemässä ja kun satuin kysymään että mitä kuuluu, niin selvisi että Ela pitää ensivuoden melkolailla breikkiä bändinsä kanssa ja keskittyy enemmänkin profetointiin.
Eli pitäis keksiä töitä.
Kättelin miestä samoin tein ja aloitin välittömästi vahvan lobbaamisen bändin suuntaan.
Niettä lälläslää: Terolla on ihan mahtava duuniboogie meneillään ja me saatiin lennosta tilalleen remmiin ihan parhaustyyppi! Ykkösvalintani.
Viimeviikolla oli harvinaisen iisi keikka. Mestana Helsingin Casino ja tilaisuuden luonne Radio suomipopin kuuntelijakilpailu. Tupa täynnä ja vetoaika jo seitsemältä. Loistava henksu taas vastassa.
Bändi veti timanttisen keikan ja yöksi kotiin. Lisää näitä!
Meillä on liveammattilaisten kanssa tapana kokoontua aina tammikuun alusta viettämään pikkujouluja.
Tänä vuonna tämä tapahtui Kotikentillä, Tampereen ytimessä. Paikalle valui kolmisen sataa roudaria ja voi mahdoton sitä selkääntaputusten määrää.
Kommentoinkin tapahtunutta tuoreeltaan naamakirjassa, eikä mulla ole oikeastaan aiheeseen vieläkään sen parempaa sanottavaa:
"Silloin kun tää ryhmä kokoontuu, niin ei todellakaan tarvita äiti Ammaa kertomaan miten halaillaan. Ei nää pukeutua osaa gaalaillallisille (Vaikka kaikilta salettiin löytyy Boss-level puvut kaapista), mutta jumalation, miten paljon rakkautta, ammattitaitoa ja kokemusta mahtuu yhden, jallunhuuruisen katon alle. Rakastan ammattiani ja ammattikuntaani! Nimim:Ylpeä roudari."
Ja keikoille.
Vuoden eka osui Vantaan ruotsinlaivasimulaattoriin. Tulisuudelma tietenkin oli paikkana ja mikäs siinä. Kohtuu iisi rouduu, hyvät apukädet, mukava henkilökunta ja se alakerran amarillo omaa erinomaisen kokin ja superia tarjoiluhenksua. Lisäksi se lavan keskellä tepottava pylväs on ollu superdieetillä ja on nyt puolet pienempi. Kemu on asennellu sinne kaukokaapeleita ja Lakun PA:ta kiinteästi ja se onkin melkein erinomainen. Se on vain speksattu (tilaajan puolesta) vähän alimittaiseksi ja suunnattu siihen tanssilattialle, joten meidänkin loppuunmyydyllä keikalla, se soundi tuli sitten siihen lattialle vähän liian kovaa ja mikserille silleen aavistuksen liian hiljaa. Hyvällä soundilla toki.
Olen anatanut itselleni ymmärtää, että asiaan olisi mahdollisesti tulossa korjausta, kun siitä on tarpeeksi monet antaneet päättävälle taholle palautetta.
Niin ja valohanut: Ottakaa CAT/DMX käännöt mukaan. Joku oli käännöt kääntäneet, kun asioita yritettiin etsiskellä tuvasta.
Keikka oli niinkuin aina tuossa musiikkijuottolassa: Jengi on ihan seipäässä ja kauheesti pitäis porista kaikkien kanssa. Se bändi kun vaan pauhaa niin kovin siellä lavalla, niin pitää sitten huutaa. Eli miksaaja kyllä tietää, että markku petti ja mirkku töistä on kusipää, mutta sitten taas biisien sanoistakin olis kiva kuulla jotain, noin niinkuin ihan vaan työn puolesta.
Seuraavalla viikolla piti olla maailman iisein keikka yksissä yksityisbileissä. Mies ja kitara. Varakas tilaaja ja hyvä liksa. Muuten ehanaa, mutta mulla oli vielä ehanampaa menoa. Oksu tuumi menevänsä naimisiin Raisan kanssa ja mulle kolahti kunnia toimia bestmäninään. Iisi ukkeli, kun hän nimenomaan EI halunnut mitään polttareita. On ne ihanat yhdessä!
Seuraavana aamuna oli vähän rapeutta ilmassa, kun piti hyökkiä Helsingin messukeskukseen toisille yksäreille. Nyt oli ihan bändikeikka kyseessä. Siellä oli varsin pätevää ryhmää vastassa ja lakulla pääsi taas vetelemään, niin mikäs siinä. Jengi oli vaan tullu enemmänkin ilmaisen brenkun perässä, niin ei se bändi niitä oikein kiinnostanut. Ei se tosin bändin menoa haitannut. Hyvä keikkasuorite.
Mun keinopääni oli suoriutunut toiseen prototyyppivaiheeseen ja hittolainen, sehän ylitti odotukset!
Kummallinen akustiikka, miksaamo lavan sivussa, jengi mölyää, mutta äänitys kuulostaa yllättävän tasapainoiselta. Helvetin rumahan tuo vielä toistaiseksi on, mutta se kuuluu vähän tähän tekemisen meininkiin. Ääniesimerkkiä olkaapa hyvät.
Tässä vaiheessa pitää muuten hehkuttaa ja surkutella yhtä aikaa. Meidän iki-ihana ja superlahjakas valomiehemme, Tero "yleistieto" Laine päätti hypätä karavaanin kyydistä ja keskittyä firmaansa. Sille tarjottiin erään kansainvälisen häppeningin toimesta niin päräyttäviä hommeleita, että vain idiootti olisi kieltäytynyt. Tero ei ole idiootti, joten loppuvuosi menikin siinä ihmetellessä, että mistäs helvetistä me löydetään heti alkuvuodesta yhtä pätevä valovisionääri, joka pystyy myös omistautumaan bändille, ihan niinkuin kunnolla.
Noh, tuossa loppuvuodesta kävin heittämässä Elastisessa yhden tuurauskeikan ja siellähän oli tietenkin Mattilan Anssi häikäisemässä ja kun satuin kysymään että mitä kuuluu, niin selvisi että Ela pitää ensivuoden melkolailla breikkiä bändinsä kanssa ja keskittyy enemmänkin profetointiin.
Eli pitäis keksiä töitä.
Kättelin miestä samoin tein ja aloitin välittömästi vahvan lobbaamisen bändin suuntaan.
Niettä lälläslää: Terolla on ihan mahtava duuniboogie meneillään ja me saatiin lennosta tilalleen remmiin ihan parhaustyyppi! Ykkösvalintani.
Viimeviikolla oli harvinaisen iisi keikka. Mestana Helsingin Casino ja tilaisuuden luonne Radio suomipopin kuuntelijakilpailu. Tupa täynnä ja vetoaika jo seitsemältä. Loistava henksu taas vastassa.
Bändi veti timanttisen keikan ja yöksi kotiin. Lisää näitä!
Kommentit
Lähetä kommentti