Katiskoja, sekä muita pyydyksiä.

Kesäkausi lähti todenteolla käyntiin vasta nytsiltään, heinäkuun alusta. Pojat ovat viettäneet pari viimekuuta studiossa ja sieltähän on pukkaamassa hittiä vaikka ja kuinka.

Vähän suunniteltiin, että oltais menty Torvisen pajalle tekeen rauhallaan PA treeniä. Semminkin kun mä halusin vähän testailla uusia mikrosfooneja mm. basariin ja pääjohtajan eteen. Mutta siihen saumaan mihin vähän tähtäiltiin, tuli joku nouseva räminäbändi häiritsemään Hämeenlinnaan. Joku Irom Madden tms. se oli. No se tiesi Keijjon Kaijjuttimeen, josta meidän tekniikkamme tulee, sittennii kiireitä, niin päätettiinkin mennä pois jaloista pyörimästä ja mikäs sen parempi aloittaa kesäkeikat, kuin Viitasaaren pihkuri?

Siellä on ihmisen hyvä olla. Keikkapaikkanahan se tietty on vähän haastava, mutta milloinkas haasteet on ketään häirinny?
Kamat kuorkkiin ja menox!

Koska lukuisat lukijani ovat kuitenkin samanlaisia tekniikkarunkkareita kuin itsekin, niin räpätän niistä uusista mikkivalinnoistani nyt hetken. 

Haalaututin kasaan erinäisen arsenaalin laulumikkejä, joita kävin vähän lävitte. Tuossa Tuuren huulilla on käynyt aiemmin mm. Neumannin ksm 105 joka on kaikin puolin ihana mikki, mutta se vuotaa ihan helvetisti. Mä tykkään että laulukanavasta kuuluu lujiten laulu, eikä esim. rummut.

Kevät-talven rundilla vaihdoin naaman eteen luottomikkini, Senkun 935:n. Ja sehän toimi tietty taas ihan valtavan hyvin. Siinä on jotenkin vekkuli soundi. Semmonen täydellinen poppi. keskialue on monien muitten senkkujen tapaan snadisti tavallaan säröllä/resonoi vähän silleen jännästi, joka miellyttää mun korvaani. Tiedättekös, silleen ku nahkealla sormella vetää kevyesti ilmapallon pintaa. Noin, nyt tekin kuulette sen joka kerta :D

Enihow, Tuurella on todella kummalliset ässät. Ne ei sihahda läheskään aina, mutta joissain biiseissä ne sitten puskeekin pintaan huolella. Sit kun ne saa kuriin, niin seuraavassa biisissä se vetääkin eri tatsilla ja ne piikit ovatkin ihan eri paikassa. En oo ikinä moiseen törmännyt. Ja talvella selvis tarkoin että se senkku, joka ei ole perusluonteeltaan edes kireä, ei tuu juttuun noitten ässien kanssa. Tai koin rasittavaksi säätää joka biisiin erikseen ässälimitteriä, sekä yläpään filsua uusiksi.

Muutenkin maailmalta on pukannut uutta mikkiä siihen malliin, että halusin katsella kuulumisia.

Ensin testasin DPA:n Defactoa. Se on tosi hyvä. Erittäin hifi. En edes kokeillut sitä päällikölle, vaan huutelin siihen itse minutin ja panin takaisin salkkuun. Tuommoisen pyydyksen kun panee just jonnekin pihkurin lavalle, rumpukiskan ja perkkastäkin eteen, niin se on moido. Salokosken Emmalle toi varmaan kävis erinomaisesti, muttei näihin hommiin.

Sitten rupesin mölisemään Shuren KSM8:iin, jota on kans hehkuteltu kovasti. Hyvä soundi. Oikein hyvä ja luonnollinen. Proximity efekti oli siitä riivitty hämmentävän tehokkaasti poikkeen ja hetkinen... mihin saundi hävis?!?? Siihen pitää vetää todella läheltä, tai äänentaso tippuu todella radikaalisti. Vau! Vaikuttaa hyvältä mm. vuodon kannalta. Hyvä tietää ja takaisin salkkuun.

Meidän bändissä kun harrastetaan kovasti tuota amatöörimäistä innostusta, niin välillä siihen mikkiin hudellaan vähän kauempaa ja toisinaan ihan ohitte. Nämäkin riemun kiljahdukset olis hyvä välittää. ja toisaalta mä olen sitä koulukuntaa, joka tykkää että proximity on hyvä asia. Kun vedetään hiljaa, naama kiinni grillissä, niin se miehekäs botne kostuttaa kivasti pikkuhousuja.

No mä tilasin taanoin Torviselta salkkuun haitsumikiksi erään mustan hevosen. Vähän Sami ensin kako, että ootko tosissas? No onhan se vähän kallis ja epäkäytännöllisen kokoinen, mutta mulla on outo maku ja se sattuu olemaan mun mielestäni maailman paras haitsumikki.

No enihow, esittelin vähän ujosti pääjohtajalle, että mitäs olisit miteltä, jos kokeiltas tällasta sulle lauluun. Onhan tää aika iso ja... No Tuure oli heti että jumaliste miten komea pyydys! Toivottavasti tää toimii, koska toi on kaunein mikki, mitä hän on nähnyt. No niin minustakin!
Alapäätä joutui leikkaamaan ihan huolella ja kaikki ekvalisoinnit piti funtsia uusiksi, koska tuossa on niin omaperäinen soundi alamidlestä alaspäin, verrattuna mihinkään muuhun. Mutta jumaliste, miten mukava vokaalisoundi! Niinkuin istahtais todella mukavaan laiskanlinnaan. Tää jäi ja pysyy!

Ai mikäkö? No Senkun 441.

 40 vuotta vanha tekniikka pesi siis tässä(kin) tapauksessa modernit hapatukset komeasti. Erinomaisen vähäinen ja miellyttävä vuoto, joka käyttäytyy hämmentävän lineaarisesti koko taajuusalueella.
Ja ne ässät ovat todella paremmin hanskassa tällä, kuin kuunaan. Samiltahan tuli muuten hyvä pointti, jotta "Jaaha, tilataanpas sitten suorilta pari vara-adapteria" Semmonen kun laukeaa, niin tota ei saa kiinni oikein mihinkään.

Kevät-talvella päädyin tunkemaan basariin parikin mikkiä. Toinen oli joku audiksi, muistaakseni D6, jossa on mukavan pehmeä tömps, mutta koska kaipasin popimpiin ralleihin myös himppasen täpsyä, teippasin audiksin Shuren beta91a:n päälle (Joka on muuten yks väärinymmärretyimmistä mikeistä) Kas näitä sekoittelemalla, löytyikin kivasti semmoinen soundikirjo, jolla pärjää.

Noh se teippiviritys basarin pohjalla oli vaan vähän haikea teknisesti, joten tilasin basarin sisään asennettavan mikkikehdon ja löin siihen kiinteästi AT:n kaksikapselisen basarikatiskan. Dynaamisesta elementistä saapi perushumpan ja konkasta sitten sitä pätkätystä, kun meno alkaa koveneen. Viritin tuon niin kauas lyötikalvosta, kuin fyysisesti mahdollista ja suuntasin sen 45astetta sivuun nuijasta, rokin välttämiseksi. Toimii kuin kuppa Töölön ulkopuolella.

VS

Niin ja koskapa mun äksästäni rupesi loppumaan kanavat kesken, kun rumpalilta rupesi tulemaan viimetingassa lisää tomeja ja kakkos-snarea, niin konsultoin tovin kollegoita, varsinkin Paavoa, aiheesta tomimikkien linkkipiuha. No sieltähän löytyi heti hyvää dataa ja linkit y-piuhan rakenteluun. Komponentit mahtuivat vielä liitinten sisään, niin ei tarvinnu mitään boksejakaan alkaa kehittelemään. Nyt mulla menee 2x pikkutomit yhteen ja 2x lattiatomit toiseen kanavaan. Ihan toimiva kompromissi tähän kamaan, semminkin kun tomisoundien ei tarvi jytistä kuin popedalla. Mikkien etäisyyksien kans pitää vaan olla tarkkana, koska tomien välinen tasapaino haetaan sitten niillä.

Edellisessäkin postauksessa mainitsemani NAD Viso HP50 luurit lähtivät vihdoin viimeviikolla kaupasta mukaani. Oon nyt ajan kanssa fiilistellyt ja tositoimissa todennut, että hyvin osui valinta. Soundi on aivan mahtava ja tarkka. Sulkevat ulkomaailman hienosti, mutta soundi on silti lähempänä avoimia kuulokkeita. Ja mikä on mukavaa, niin rakennekin on tukeva.

Miinuspuolella on todettava, että kesähelteellähän nämä ovat todella kuumat, mutta se on hinta, mitä hyvästä sulkevuudesta pitää maksaa.

Eivätkä nämä mene kasaan, eli kovin pieneen tilaan, mutta näitten mukana tuli mainio topattu kuljetuspussukka ja karbiinihaka.

Ja näissä on irroitettava piuha 3.5mm. liittimellä, mikä on erittäin kiva, kun voi rakentaa mikserilleen oman, sopivan piuhan,  joka on aina kiinni tiskissä. Toisaalta luuripäässä on liitin muotoiltu vaan tosi slimmille plugille. Noh leathermanilla sen vuoli viidessä minutissa sopivaksi, eikä siitä edes tullut kovin rumaa jälkeä.

Niin ja tekastiin Kimmosta, tuosta bändin backlineteknikosta, monitoriukkeli. Ei se ennen ollut moisia hommia tehnyt keikan keikkaa, mutta onpahan vaan piru mieheksi hoksottimiltaan ja sillä on korvat päässä. Lisäksi se osaa käyttää sellaista ikiaikaista viisautta hyväkseen, että se kysyy, jos tulee kysyttävää.

Ei mennyt monta keikkaa, kun bändi läpsyttelee sitä nykyään hyvinkin taajaan keikan jälkeen selkään ja kehuu löylyjä.

Pihkurissa meinas vetää vähän ahtaaksi, niin sijoitimme Kimmon ns. lähimonitoritontille.

Tähän yhtälöön kun lisää vielä tuon valoneromme Teron, niin mahtavampaa teknispossea saa hakea!

Mun piti kertoilla tässä myös niistä viimeaikojen keikoista, mutta tämä meni nyt niin tekniseksi että palaan asiaan tuonnenpana.