Reissussa rähjääntymättä

Kesää!

Kezmanautit ovat palanneet Portugalin reissultansa. Meillä oli villi ajatus vuokrata auto kahdeksi viikoksi ja kruisailla maata ristiin rastiin, majoittuen aina korkeintaan kolme päivää  kerrallaan Airbnb:issä. 

Kolmannen Lissabonpäivän kohdalla tajusimme, ettei tule tapahtumaan. Rakastuimme nimittäin kyseiseen kaupunkiin niin vahvasti, että koko loma meni tiiviisti siellä pyöriessä.

Saimme samalla myös ajatuksen perustaa matkoistamme kertovan blogin, joka päivittyy lähinnä sitä mukaa, kun kilometrit kertyvät, joten en mene tässä sen tarkemmin matkan yksityiskohtiin, mutta yhden asian nostan kaupungista ylitse muiden, nimittäin Tme Out, food marketin. Ihan mieletön mesta herkkusuille, sekä kermaperseille!

Lähdimme reissuun kevyin varustein ja ihan rinkkapohjalta, jolloin järjestelmäkameran ja linssilajitelman mukaan otto tuntui vähintäänkin haastavalta, mutta kun minä tykkään tuosta valokuvaamisesta kosolti.

Silläpä sainkin kuningasidean ja selvitin Sonyn suomen markkinoinnista vastaavan ihanuusihmisen yhteystiedot ja lähestyin häntä hattu kourassa: Antakaa mulle lainaan joku toudella hyvä pokkarinne, niin mä hehkutan sitä netissä, jos se osoittautuu hehkutuksen arvoiseksi.  Nonni, nyt pukkaa sitä tuotesijoittelua nimittäin:

Viikko ennen reissua, postiin ilmaantui RX 100IV. Mitättömän kokoinen räpsy, jonka sisälle oli pakattu jättiläinen! Hämmentävän hyvä kuvanlaatu ja käytettävyys on tungettu pikkukameraan. Varsinkin kun kuvaa RAW:ia. Ja koskapa laitteessa on sisään rakennettu vakain, niin siinä on valovoimaa ihan typerryttävän paljon. Se vakain on aiheuttanut epäuskoisia naurunremakoita, kun olen sitä demonnut kavereille: Heilutan vehjettä kuin alzhaimerpotilas (Sori Mumma!) ja räppään normaalissa sisävalaistuksessa täydellisen potretin.

Varsinkin Lissabonin kirkoissa se osoitti kätevyytensä. Skriinin kun tilttasi vaakatasoon ja nappasi  käsivaralta hämärässä salissa navan korkeudelta laajakuvan, niin kukaan ei huomannut, eikä myöskään häiriintynyt.

Mun Canonin 60D:llä ja laajiksellani olis tarvinnu virittää vähintäänkin monopodi, jos ei tripodiakin. Mahdottoman hyväksi havaitut automaatiot vakiintuivat nopeesti käyttöön, mutta mikä parasta, vehkeen sai myös täysin manuaalimoodiin.

Ainoot miinukset on oikeastaan siinä, että se on mun kouraani jo vähän turhankin kompakti.

Ja sitten tietty se, ettei mun tililläni makaa ylimääräistä tonnia. 

(Rakas Sonyihminen, saanks mä pitää tän? Pliis! Ois nimittäin aika kova kapine kuljettaa taskussa  noilla keikkareissuilla.)