perjantaina, tammikuuta 03, 2014

Vuodenrääppeet

Pahoitteluni ennätyspitkästä tauosta. Täs ny on ollu kaikenmoittis ja lisäksi semmottis. Ja rehellisyyden nimissä on vaivannut myöskin lorvikatarri.

Muut blogistanian aktiivit luultavasti summailevat vuottaan näin alkuun, mutta tuossahan nuo tapahtumat ovat selattavissa oikealla. Oikeastaan ainoa mainittava huippukohta, joka nyt vaan on jostain syystä jäänyt ikinä kirjoittamati, oli viimevuotinen Azoreiden reissu. Valaita ja kaikkee.

Pikakelaan nyt kuitennii tässä tuon viimevuoden lopun kiinni, niin päästään aloittaan puhtaalta pöydältä.

Lahden finlandiaklubilla käytiin Raappanan kera ja mitäs sieltä kertoisin? Homma toimi taas teknisesti, sekä musikaalisesti erinomaisen hyvin. Bäkkäri oli tosin siirretty yläkerrasn hulppeista saunatiloista lavan viereen, joten jäi löylyttelemäti, mutta hengissä selvittiin siitäkin. Populaa oli kyllä tosi vähän, semminkin kun Raappis on oman kylän poikia. Mihnä työ olitta???

Marraskuun vika keikka oli Espoon kuldyyrikeskuksessa Rappanan ja SEB:in kanssa. Ihan hulppea on se heidän iso salinsa. Sedät veti piuhaa kaupungin malliin, eli hitaanlaisesti mutta varman oloisesti. Me kun ollaan sellasia hätähousuja, niin meinasi mennä odotteluksi.
Etupäässä oli joku ihan valtavan kokoinen Midaksen XL8 digi, joka otti luulot pois jo pelkällä hiirten lukumäärällään. Pienen pähkäilyn ja rikkinäisen piuhan fiksailun jälkeen, sehän mulahti melko luontevasti haltuun. Ei se niitä helpoimpia ja intuitisiivimpia tiskejä ole, mutta en minä sitä huonoksikaan haukkuisi!


Esboolaiset olivat myös rikkoneet vanhaa konserttisalikaavaa: kökötetään perse tuolissa ja taputetaan biisien välissä kohteliaasti, -tuomalla paikalle baaritiskin, josta saipi virvoitus, sekä päihdytysjuomia. Väittäisin hyväksi meiningiksi perjantain alkuillan konsertille.
Bändihän oli luonnollisesti ehdoton ja keikin jälkeen pummasin ehdottoman kovalta runpalilta kyydin steissille. Ja yöksi kotiin. Ah!

Seuraavan viikon perjantaina kutsu kävi Kutoselle hoitamaan Rapujuhlien äänentoistoa. Kyseessä on siis plutonium 74- vaikuttajapohjaisen rapurecordsin synttärit. Tehtävälistalla lukuisia akteja, joista suurin osa vieläpä erinomaisia.
Jotenkin sain kanavalistan rakennettua niin hyvin, että vaihdoissa oli mahdollisimman vähän säätämistä, siitäkin huolimatta että kaikki talon linjat tulivat käyttöön.
Ainoa napisemisen aihe oli mestan saattohoitopotilas, eli midaksen venice-mikseri, jonka Eq osasto vaatisi vähintäänkin sektion. No siinä oli toki sitä perus oskilloimisjäynää, mutta sen lisäksi kaistojen leveys ja gainit heittelivät ihan holtittomasti kesken kaiken. Loppupeleissä homma meni siihen, että yritän olla edes hengittämättä itse kanaviin päinkään ja hoitelen vain tärkeimmät hommelit kanavagrouppien säätimin, jotka tuntuivat toimivan ihan kohtalaisesti. Jos olisi ollut toppapuku päällä, niin olisi varmasti päässyt ihan autenttiseen Hurt Locker tunnelmaan. Jotenkin sain ilmeisesti noiduttua homman niin, ettei ahdistus välittynyt yleisöön ja tunnelma pysyikin katossa koko illan!

Noin muuten joulukuu onkin mennyt pitkälti YO-talolla talonmiehen hommissa, jossa on ollut keikkaa harvinaisen laidasta laitaan. Milloin siellä on rukoiltu, milloin nauratettu stand-upin muodossa, milloin räpätetty etc... Mutta yksi pitää nostaa esille ja se on Jonna Tervomaa! Voi helevettiläinen, miten tiukka bändi! Jonnalla on myös ihan mahdoton lavakarisma ja se sai kaikkein yleisön olon kotoisaksi ja intiimiä piisasi. Tuohon palettiin kun panaan päälle timagiset ääniteknikot ja valonvilkuttajat, niin huh huh!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti