Sirkushuvi ja leipää

Tässä on tullut tehtyä vähemmän tuottavaa toimintaa ja keskityttyä enemmän fiilistelyyn ja hifistelyyn.

Viime viikonloppuna kävin pitkästä aikaa YO-talolla talonmiehenä ja mikäs sen kivempi pesti, kun illan akti oli Tuure Kilpeläinen. Torvinen ja ystävät kasasivat ja mun tehtävä oli lähinnä aukoa ovia ja katsella sivusta. Keikka oli tietty rautainen. Bändi on vaan yksinkertaisesti huikea!


Kyllästyin vihdoin totaalisesti perusmarkettien leipätarjontaan. Hyllyt notkuu ylihinnoiteltua vehnäpullaa, jotka vielä homehtuvatkin parissa päivässä. Ihan sama miten niitä yrittää säilyttää.
Isommista kaupoista voi saada toisinaan ihan hyvääkin ruisleipää, mutta hinta on sitten melkomoinen. Minusta 4€ limpusta on paljon. Hallista toki saa hyvää ja vieläpä monesti kohtuuhinnalla, mutta tampereen kauppahalli kärsii vielä samasta harhasta, kuin hakaniemen halli vielä muutama vuosi sitten: Kauppahallit on eläkelläisille ja turisteille. Toisin sanoen, siellä pitäisi olla heti aamusta, jos halajaa kattavaa tarjontaa. Monet yrittäjät rupeaa kampeamaan hyllyjään tyhjäksi jo kolmen maissa. Viideltä, jolloin perusväestö pääsee töistä, on auki enää pari isointa tiskiä: Liha ja kala. Tosin viereisen Sokoksen tuoretiski on aivan erinomainen ja siihen aikaan iltapäivästä kattavampi. Sitä minä vain, että mitäs jos kauppahalli päivitettäisiin vastaamaan kakstuhatluvun tarpeisiin? Vois kummasti käydä enemmän jengiäkin ruokaostoksilla. Kohta tuollakaan ei kannata, kuin kahvilat, jotka myyvät turisteille presidenttiä. (Rip mun entinen lihatiskini)

Niin siihen leipä asiaan. Olen ihan kohtalaisen hyvä kokki, mutta tuo leipomispuoli on ollut aina vähän hämärän peitossa. Tai siis, kun se on niin pedanttia puuhaa ja ne mitat on annettu ihan tarkoituksella. Minä taas menen aina vähän fiilis edellä puuhun, niin arvaahan sen mitä siitä seuraa.
Ihan syötävää skonssia ja foccaciaa olen tehnyt onnistuneesti. Lättyni ovat erinomaisia ja jopa vuokaleipä onnistuu kivasti. Mutta ne nyt on sitä peruspullaa. Sämpylöistäni on aina tullut sellasia pikkuisia koppuroita, jotka ovat ihan syötäviä suoraan uunista, mutta joilla pelaa jo seuraavana päivänä pesistä.
Joten otin itselleni agendan: Opettele tekemään kunnolla perusleivät: Vehnäleipä, ruisleipä ja hiivaleipä. Bonarina sitten vielä kuohkeita sämpylöitä ja gluteenittomia erikoisleipiä.
Siitä on vielä hyvä laajentaa limppuihin, muihin makeisiin ja maltaisiin.
Ja kerrottakoon että internet on kiva kaveri, mutta kirjasto on ystävä!
Mm. Heléne Johanssonin Opus on ihan mahtava, koska siinä kerrotaan miten -lisäksi myös miksi!
Tällä hetkellä keittiössä tekeytyy vehnä, sekä ruistaikinahiivajuuret.
Ja rupeshan se joululahjatoivekin hahmottumaan: Hyvä yleiskone, jossa planetaarinen vemputus. Meinaan että kun ohjeessa käsketään vaivaamaan koneella 15min. tai käsin vähintään kaksi kertaa kauemmin, niin...

Toinen jatkuva projekti on täydellisen pizzan tekeminen kotioloissa. Mä olen siinä jo aika hyvä ja usein kuultu kommentti onkin vieraitten taholta "parasta ikinä". Mutta aina voi parantaa.
Mun peruspohjani olikin lähes täydellinen, mutta kun kerran tein sen ystävän luona aidossa leivinuunissa, niin jäipä vähän kaihertaan, miten moisen lopputuloksen, tai edes lähelle sitä saisi sähköuunissa. Leivinuunissa kun kuitenkin mennään kertaluokkaa kovemmissa lämpötiloissa.
Jauhot nyt ainakin menee uusiksi. Nostatusprosessia pitää vielä hioa ja iso valurautapannu on hakusessa. Jos pizzanteko kiinnostaa, niin kehotan uppoamaan tänne hetkeksi.