torstaina, syyskuuta 12, 2013

Vapaata sekoilua

Hengissä ollaan. Jotennii vaan on keikkatauon kunniaksi ottanut sellaisen lomamoodin päälle, ettei internetskukaan ole niin kovin houkutellut. Mutta annettaneen se minulle anteeksi... Annettakoot.

Myös se on ollut yksi syy blogandeeraus tauolle, että kun menin uudistamaan tietokoneeni 13" läppäristä, 27" imäkkiin, niin kasvaneen näyttöpinta-alan myötä lisääntyivät myös päänsäryt ja silmiä alkoi väsyttää. Ja syynähän tähän oli syynääminen ja syynäysvälineitten vanhentuminen. Kas kun nyt näkyy valokuviakin editeeratessa jokainen pikseli, muttei kuitenkaan ihan tasan tarkkaan, niin sehän meni siristelyksi.
Optikolle siis ja hänhän tuumasi että olipahan jo aikakin. No mutta nyt näkyy ja kelpaa.

Jaa, mutta jatketaas sitten viimenäkymästä:

Tämän kesän vika SEB-keikka oli Nurmijärvellä, ihan siellä syvimmässä kansallismaisemassa. Lainasin parhauskaverilta autoa ja nappasin vaimoni kartanlukijaksi. Tampereen motaria hurautimme kauniissa kesäpäivässä, kunnes käännyimmme landelle ja päädyimme pienelle kesäteatterille, keskelle mehtää. ihan siihen Aleksis Kiven takapihalle.
Siellä oli hommat kuulkaas lempeällä tolalla. Asiallishenkinen tekniikka ja mukavan kokoinen lava. Metsän siimes ympäröi takahuonetilat. Rempseät paikalliset saivat tuntemaan olon tervetulleeksi ja kaikki pelitti.
Kamat tulille ja mm. orban pojottamaan.
Ihan selkeästi yksi kesän parhaista keikoista oli se. Jotenkin oli kamalan leppeä fiilis ja tyypit soitti mitä vapautuneimmin. Artisti oli kanssa eri lupsakalla tuulella ja intoutui fiittaamaan Kiven tuotantoakin reggaerytmeihin. Toimi! Vähän jäi kyllä harmittamaan äänityksen puutos.

Siitä pari viikkoa eteenpäin ja Ouluun pitkästä aikaa soittohommiin. Staalinin uruilla oli nimittäin Taiteiden yössä keikka. Sinne siis.
Näppärästi postista pullahti just tuohon saumaan frendin kanssa kimppatilaamamme halpis-mutta-hyvyys mikrofonit, joten sain kivasti keikan nauhallekin.
Kyseessä on Eräässä Tape-Op, lehdessä hehkutetut mikit, joita myöpi Amerikkalainen postimyyntiputiikki. Ne on jotain asiallisella piirisuunnittelulla varustettuja isokalvoisien kuoriin pakattuja pikkukapseleita, joiden hinta on hulppeat 75$. Hämmentävä hinta ja konstruktio sisältää myös hämmentävän hyvän soundin, yllättävän hyvän rakenteen, sekä erinomaisen asiallisen shockmountin.


Kymmenvuotiskeikkamme meni aivan erinomaisesti, vaikkakin kummallisesti. Jotenkin oli keikan jälkeen vähän WTF-tyyppinen olo, mutta näin jälkeenpäin kuunneltuna, sehän olikin oikein tiukka freepläjäys. Lössiä oli valunut paikalle mukavasti, eikä saatu peloiteltua karkuun kovinkaan montaa immeistä, vaikka yritys olikin kohtalainen.

Toisenlaistakin kivaa oli reissuun eksynyt: Menin nimittäin sijoittamaan muuhunkin hyvään, mutta halpaan, mikrofonien lisäksi. Nimittäin Canonin 40mm pannukakkuobjektiiviin. Opiska on naurettavan pieni, mutta samalla riemastuttavan hyväpiirtoinen linssi. Vielä kun hinta oli vähän reilun huntin, niin ei tarvinnut kauaa pähkäillä. Oheinen kuva on auringonlaskun aikaa räpsäisty potretti velipojasta, joka hetkeä aiemmin on soittanut ansiokkaasti mm. klavinettia, sekä ipädiä.
Joni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti