Parhauselämyksiä

Koska Oulu on varsin siedettävä kesäkaupunki ja siellä asuu parhausihmisiä, joita myös perheeksi kutsutaan, jäimme kuustokin jäljiltä vaimon kanssa kesänviettohon.

Hyvin pitkälti hommana oli vain oleskella. Sittenhän vaimo hokasi, että hän on vain kuullut hassuja huhuja hullusta pudasjärveläisestä ukkelista, joka kantaa internetissä nimeä Tykylevits ja noin niinkuin reaalimaailmassa Kari Tykkyläinen. Hänhän on isäni vanhoja kavereita ja itsekin on tullut pikkupoikana rämmittyä noilla soilla taiteen nimissä, joten audienssi pullakaffelle hoitui soitolla ja ei kun pudasjärven siurualle, keskelle ei niin mitään.


Siellä sitten ihmeteltiin taidetta ja maailmanmenoa, sekä kuultiin monia anekdootteja lestadiolaisista.
Jos on jäänyt näkemättä, niin tämä pätkä valottaa meininkiä aika hyvinnii.


                                                                                                    Kaverikuva Isästäni ja Tykkyläisestä

Ja sitten takaisin sorvin ääreen. Määränpäänä oli ennenkokematon paikka, nimeltään Puumala.
Helsingistä lähtiessä, poimin kyytiin uuden leikkikalun. Kaveri nimittäin jossain mielenhäiriössään päätti luopua Orbanin stereojousikaiusta harvinaisen kohtuulliseen hintaan ja minähän iskin kiinni, kuin tappajahauki iltasanomien toimittajan lapsen isovarpaaseen. Vähän ensin hirvitti miten mekaaninen värähtelijä pärjää livetilanteissa, vai nappaako kotelon läpi kaiken soundin itseensä, vaan yllättävän hyvin se pelittää. vielä kun saan sen survottua hyvin topattuun keissiin, niin avot. On muuten hieno soundi, jota ei vaan voi mitenkään imitoida onnistuneesti mallintelemalla. Esimerkiksi torville se tekee sellaisen vekkulin hommelin, että soundi isonee ja syvenee kertaheitolla, mutta toisin kuin perinteisemmillä kaiuilla, äänikuva ei siirry taaksepäin, vaan tavara pysyy nätisti framilla. Puhumattakaan snaren efektoinnista. Ai että!
Puumala on pikkukaupunki, jonka yli menee iso silta. Siitä huolimatta, että ensimmäinen vastaantuleva järjestysmies yritti estellen huitoa meitä pois "Ette te tänne voi tulla, menkää muualle siitä" Ajoimme neljätoista tonnia bussiamme teltan kylkeen ja rupesimme hommiin. Paikan tekniikka oli rivakkaa ja kaikin puolin pätevää. Etupäässä analogia ja homma muuten eri bueno, mutta äänentoistimina roikkui pahamaineista KV2:ta Ja ko. kazoo, yhdistettynä telttaolosuhteisiin on melkolailla tuhoon tuomittu yhdistelmä. Onneksi olen käynyt vastaavilla helvetin porteilla aiemminkin, niin tiesin miten toimia: Tehdään master Eq:hun täysin pelotta drastisia liikuja, varsinkin sinne ylämidlealueelle. Hyvähän siitä tuli. Tai ainakin varsin mukiinmenevä
Erikoismaininta Kultaseposta, joka pyöritti kultasepänverstastaan naapurissa ja joka piti meille tiloissaan takahuonetta. Eri mukava ukkeli!
Yöksi mikkeliin ja seuraavana päivänä suunta Rautavaaralle. Hulkkosillamme on siellä mökki, jossa tuppaavat perheinensä viettää kaikki kesän liikenevät ajat. Ja mikä parahinta, meidätkin oli kutsuttu! Äiteensä ja Isänsä olivat savustaneet meille muikkuja ja lämmittäneet saunan. Särpimet alas kuohujuomalla ja niillä eväin olikin mitä parhainta lähteä kylille keikkihommiin.
Paikallisen ravintolan pihassa oli meille kasattu harvinaisen old-school keikkaa, alá rekan perävaunu. Vähän kun viritteli ja uudelleen konfaili niitä kommootteja, sekä laski subbasten tasoa jtn 6dB, niin sehän alkoi kuulostamaan ihan musiikilta.

Keikan jäljiltä takaisin järvenrantaan, missä naatiskelimme kesäyöstä nuotion ja veden äärellä. Oli kuulkaas idyllikästä!



Seuraavan aamun ihmeellisin asia oli lähes täydellinen krapulan puutos. Ulkoilma on jännä homma.
Aamiaista, uimaliikkeitä ja saunaa. Sitten pakkasimme itsemme jälleen siniseen ja suuntasimme Porispereen. Viritimme kamamme lauteille ja mulla oli etupäässä pitkästä aikaa protoolsin kaukosäädin. Vähän aikaa meni adaptoitua kontrollipintaan, kun sitä on viimeksi käyttänyt joskus pari vuotta sitten Valkovenäjällä, vaan hyvinhän se siitä. On se kyllä nätin soundinen peli, vaikka kaikki ei aina ihan hahmotukkaan, kuten stereoraitojen tekeminen yms.
Pientä epävarmuutta tuotti paikalle tuodut Aura Audion stereot, jotka kuulemma oli malliston uusinta ja maailman parasta mallia. Muuten kamalan kiva juttu, mutta Auran kilkkeitä luonnehditaan joka kerta samoilla ylisanoilla ja aina ne on mun mielestäni olleet ei-niin-hyviä. Ei läheskään.
Noh en kuitenkaan joutunut/päässyt testaamaan näitä uusimpia komeroitaan, sillä illan pääesiintyjä, eli Eppu Normaali, oli raijannut mukaansa oman äänentoiston ja tulivat kysymään, että haluanko käyttää heidän nippuaan. Uskotteko jos sanon, ettei tarvinnut miettiä nanosekuntiakaan, että vedänkö heidän hyväksi havaitulla, vimosen päälle viritetyllä tsydeemillään, jonka tuotekehittelyyn ovat amerikan ihmiset käyttäneet sen puolitoista miljardia. Vaiko Turkulaisten läjällä, josta ei koskaan ole oikein kuullut, saatika nähnyt mitään speksejä, joka on melkeinpä aina tuottanut jonkinmoisen pettymyksen ja jota aina kuvaillaan joko sanoilla "Paskin ikinä" Tai "Paras ikinä" riippuen siitä, missä kohtaa äänentoistoketjun kaupallista linkkiä sijaitaan.

Ja hitto että olikin kiva vetää, kun kuului hyvin ja tasaisesti! Keikka oli mitä mainioin. Ja mikä hienointa, sain vielä pummattua Epuilta kyydin Tehtaalle, josta taksilla yöksi kotiin. Matka meni vähän liiankin nopeasti, kun rupesimme raattaamaan Hammarin kanssa kaiutintekniikasta. Se ukko muuten tietää asiasta yhtä sun toista!
Taas tuli opittua sitä sun kolmattakin. Erikoismukava ja viisas ukkeli!