Gainia ja karseita komeroita

Otetaas jälleen yksi viikonloppu kiinni keikkasumaa.

Ilosaaren jälkeen oli vaihteeksi erikoista. Homman nimi oli näetsen pistokeikka Tornioon, Twin City festareille. Lentohommiksihan se meni. Backline tuli tosin pakulla teitse.
Mikäs siinä periaatteessa, jos vain olisi ollut jengiä. Liekkö syynä sitten haikea sadekeli vai mikä, mutta autiota oli. Ens alkuun ei näkynynnä ketään missään, mutta keikan aikana poulaa oli hajanaisesti alueella varmaan sen satakunta. Eventservicen jäpikät hoiti taas tekniikan eri bueno ja analogilla mentiin, niin mikäs minun oli vedellessä. Yhden periksiantaneen subbarikotelon tosin bongasin. Äänentarkistuksessa oli nimittäin sen verran kertynyt komeroiden päälle vettä, että siitäpä vesipatsaan muodosta sitten hokasin, että yksi ei käyttäydykkään täsmälleen samalla tavalla, kuin muut monosobbariläjästä. En minä sitä kuullut olisi, mutta pääsinpäs pätemään. Konstit on monet sano.
Aiemmista reissuista viisastuneina, olimme hommanneet majoituksen Kemistä. Olipa kiva nukkuakin, mikä ei Tornion kaupunginhotellissa ole bakeliittiseinien ja yökerhon yhteisvaikutuksesta ole mahdollista.

Seuraavana aamuna aikainen lento eteläsuomeen ja hyppäys bussiin, mikä otti suuntiman Hämeenlinnan vanajafesteille. Sielläkin satoi. Satoi ihan naurettavan paljon! Olimme näppärästi häppeningin eka esiintyjä, niinpä meillä ei ollut mitään ihmeempää kiirusta toimittaa roudauksia ja äänentarkistuksia. Hyvä niin, sillä viereisellä lavalla oli joku punkkiorkesteri yhtäaikaa, ja myönnetään: Niitten tsekki tuli lujempaa, kuin meidän. Odottelimme sitten kiltisti, että tulisi hiljaisempaa.
Viron tyypeillä oli homma ihan jeppiksesti hansikkaassa ja olivat investoineet etupäähänkin oikein midasta. Tosin malli tais olla verona, jonka nupikat on varmaan malliston onnettomimmat ja pyörivät tuulenvireestäkin. Soundi oli kuitenkin ehta. Valot eivät ollet ehdat sitten lain. Olivat onnistuneet kastelemaan valotiskin niin huolella, että siitä oli konepelti auki koko keikan ajan. Viimeinen biisi olikin sitten kerrassaan orgastinen, kun saatin se valoshöw tulille ja valoherra antoi palaa koko arsenaalinsa viiteen minuuttiin.

Keikan jälkeen kamat autoon ja nokka kohti Saarijärveä. Pikkupitäjän pikkukinkerit. Telttahommaa ja lupsakka tunnelma. Tai muuten olisi ollut, mutta paikallinen äänentoistoyritys oli tehnyt miinan itselleen ja sitäkautta minullekin. Ymmärrän kyllä että kun hommataan uutta kalustoa, niin on intopinkeänä saatava se myös hetimiten käyttöön. Mutta kun kyseessä on digimikseri, jota kukaan ei oikein osaa käyttää, niin mitäs jos vaan jätettäs se vielä sinne varastolle ja tutustuttaisiin siihen ihan ajan kanssa!!!
Kyseessä oli nimittäin uusi Yamahan digi ja mikäs siinä muuten, hyvä soundi ja loogisen oloinen pöytä, kunnes... Kasikanavan jälkeen tiski oli jotenkin konfattu niin, ettei gainit enää toimineetkaan. Eikä muuten ratkennut ihan siinä paikassa. Teltta täynnä jengiä ja kauhee kiire. Noh konstit on vähän pakko löytyä, kun sadoittain ihmisiä hengittää niskaan. Kaivan jostain kanavalohkojen uumenista jonkun digitrimmerin, jolla saan signaalin lähes järkevälle tasolle, minkä jälkeen lyön kanaviin kompressorit nollaratiolle ja gainaan kompuraa sen verran, että saan kanavista tarpeeksi hönkää ilmoille. Onneksi lauluun sain viriteltyä oman kanavalohkoni, niin ainakin se oli kondiksessa. Digimaailma on siitä vekkulia, että vaikka kaikki tämä onkin päin helvettiä, noin niinkuin oppikirjojen (ja terveen järjen) mukaan, niin homma toimi kohtalaisesti, eikä se soundikaan lopulta hassumpi ollut.
Ikävä vaan, että olen odottanut ko. tiskiin tutustumista jo hyvän aikaa ja ensitapaamisemme oli tällainen.

Seuraavana päivänä hilpaisimme Tampersteriin. Semiä kotikenttäetua siis ilmassa. Luppoisaa roudailua hyvässä huomassa. Kaksi lavaa sijaitsivat veikeästi vieretysten niin, että keskelle jäävä PA-nippu toimi vuorotusten toisen lavan toisena puolena. Tämän keskellä oli tekniikan koppero. Eli snadi sivulaitainen pheelis, mutta ei hätää mitään. Tuttua ryhmää ja tekniikkaa ja kaikki oli oikein mukavasti vireessä.

Siitä pääsinkin näppärästi kotiin... ei vaan bussimme ikkunasta näin ohimennen kotitalomme, mutta matka se vain jatkui Poriin, missä jatsit. Jatseilla oli erikoista. Valtavan teollisuuskompleksin läpi ruodattuamme, päädyimme semikokoiseen ulkoilmatelttaan. Toinen esiintyjä oli menneiden kesien haamu acidjazzin kulta-ajalta nimeltään inkognito. No heidän bändinsä oli iso ja he kaiketi staroja, kun tsekkinsä kesti ihan tasan niin kauan aikaa, kuin he vain halusivat. Ja hehän halusivat.
Kosketinsoittaja vielä ilmoitti, että hänen 2x2m raiserilla lepäävää kioskiaan ei saa siirtää milliäkään. Noh lava ei ollut kamalan iso, joten sanoimme sanamme ja kas, se rullilla liikkuva asia liikkui, kuin liikkuikin!
Kas, mestassahan oli Saarijärveltä tutuksi tullutta uutta Yamahaa molemmissa päissä. Jännä vaan, että gainit tehtiin yhteisesti lavapäästä. Lisäksi aikaa meni ensinnäkin siihen, että monitorilandiaan valmiiksi tehty ja talletettu pohjafile hävisi siten, että Inkogniton monitoristi lykkäsi kysymättä oman tikkunsa kapineeseen, joka VIELÄKIN jyrää vehkeestä kaiken siihen talletetun datan. Eiks ton olis voinu korjata hei. Pliiis! Toisekseen aikaa meni siihen, että minä joudun huutelemaan lavapäähän gainitoiveita. Kolmannekseen aikaa meni siihen, että monitoristi menee painamaan jotain reset nappia siitä tiskistään, joten joudumme aloittamaan tsekin alusta. Neljännekseen aikaa meni siihen, että monitoristi menee tiputtamaan talkbackmikin taas sen vitun resetnapin päälle ja joudumme aloittamaan tsekin taas alusta.
Noin muutenhan kaikki menikin muuten ihan mainiosti. Eiku hetkinen, paikan PA:na toimi maailman mustin vitsi. Haluatteko kuulla punchlinen? KV2!!!
Eräittenkin nimeltämainitsemattomien kollegoiden huomioita ko. laitteistoista:

"Paskan kuulonenhan se on, paitsi jos tykkää ripisevästä yläkerran säröstä."

"Hei, se on ainoa 360-astetta soiva kokoäänikaiutin! Älä hauku sitä."


Ja kas, sen uuden digitiskin ominaisuudet näyttivät tarpeen hetkellä voimansa.Siihen PA:n ylämidlekihinään ja puukotukseen, johon teltan akustiset ominaisuudet eivät suinkaan tuoneet parannetta, auttoi lopultakin vain tiukasti viritetty dynaaminen Eq. Eli noin ensimmäisen kolmanneksen kuluttua rupesi homma vihdoin soundaamaan ja kyllähän siitä juhlat taas saatiin aikaiseksi. Onneksi etupäässä oli harvinaisen mukava ja osaava Engberg niminen herrasmies, niin säilyi homma sen osalta mielekkäänä.



Kommentit

  1. Kiitokset hyvältä kuulostaneesta Tammerfestin keikasta sekä mielenkiintoisesta blogista! Jäikö mieleen minkä firman stereot tuolla Tampesterissa oli?

    VastaaPoista
  2. Kiitos ja ole hyvä.
    Akuntehdashan se.

    VastaaPoista
  3. KV2 Audio - The future of sound. :D

    VastaaPoista
  4. Jäänkin mielenkiinnolla odottamaan raporttia seuraavasta viikonlopusta ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit