maanantaina, kesäkuuta 10, 2013

Vapahdus

Tässä on ollut pääosin vapaata pari viikkoa putkeen.

Silläpä mietimme, josko olisimme lähteneet vaimon kanssa reissun päälle, mutta Suomi voitti mahtikelien mitalla. Vähän turhankin mahtia on pidellyt, sillä uudelleenharkinnan tuloksena mielessä siinsi pyöräretki seitsemisen kansallispuistoon, mutta kolmenkymmenen asteen helteet torppasivat sen hankkeen aika tehokkaasti. Vaimolla ei ole niin hyvä lämmönsietokyky, kuin itsellä. Polettiin sitten ystävien seuraan, aitolahteen  grillaamaan.
Kyllä tässä silti on tullut yhdessä pyöriskeltyä jotain 50km ja itsenäisesti vielä toiset mokomat.
Toi mun teräsrunkoinen kasari Crescent on vaan niin voitosta tehty! Oikein säälittää spandexeissa hiilikuituhärveleillään ohi kiitävät ylisuorittajat. Eihän siinä ole mitään fiilistä, kun pyörästä puuttuu persoona. Ja jos pyörä painaa sen kaks grammaa, niin eikös se kuse noin liikunnallisessakin mielessä omille kintuilleen? Lisäksi ihmetyttää, kun alumiini/hiilikuituvehje ei vaimenna tärinöitä sitten yhtään, niin eikös siinä tule pukamia ja kroonista kiveskipua? Selkäoireista puhumattakaan.
Sen verran olen varusteurheiluun kuitenkin sortunut, että ostin pyöräilyyn soveltuvat, perseestä topatut alushousut. Shortseina niitä kauppasivat, mutta joku roti sentään! Pyöräillessä ovat mahtavat, mutta kävellessä tuntuu kuin vaipoissa vetelisi.
cresent
Lautahurjastelun saralla homma on pysytellyt tänä kautena vain kevyessä kruisailussa, koskapa tuo alkuvuodesta pamahtanut polvi tuppaa vielä vaivaamaan ja sitä myöten mäessä kyykistely ja mukkelehtiminen ei ole suotavaa. Verorahoitteisella puolella ei ollut lekuriaikoja, joten kävin isohkoa summaa vasten yksityisellä koipispesialistilla sitä näyttämässä. Jotain vikaa siinä kuulemma on ja sanoi että kuvata pitäis. Heillä se olis maksanu reilu kolme tonnia, joten pani lähetteen julkiselle puolelle. Eipä oo nyt kuukauteen kuulunut mitään asiasta. Jos ennen lumentuloa sais jotain selvyyttä asiaan, niin sehän olisikin jo jotain.
Ai niin: Hommasin aika ihmeelliset polkkarit, nimeltään G-Form. Ne on tehty hyvin vaahtokumimaisesta materiaalista, joka kuitenkin muuttuu iskun voimasta hetkellisesti kivikoviksi.
Jotain makrotason molekyylisidoshommia.

Mitäs muuta...
No torstaina oli treffit frendin kanssa jätkänsaaressa, jossa sijaitsee ihan mahetsu flipperihalli. Sinne syötettiin kolikoita kosolti. Kannattaa tutustua, jos fliput ja vanhat autot kiinnostaa!

Viime viikonloppuna piti sitten keikkaamankin. Paikkoina Varkaus ja Kivenlahtirok.
Keikat oli keikkoja. Kuva kertokoon oleellisen.

Siirtymä Varkaudesta etelään oli sitäkin vivahteikkaampi. Kun ei ollut kiire, niin hamusimme kahvia. Mikkelin jälkeen, siellä keskellä ei mitään, tuli vastaan pikkuinen kyltti, jossa ilmoitettiin jotta: "Espresso kahvila" No osoittamaansa suuntaan...
Pellolla oli tila, jossa kanat kotkotti ja koirat haukkuivat ja jossa pariskunta väänsi loistavaa focacciaa, sekä espressoa. Samassa rakennuksessa myytiin öljyjä, pastaa ja italian muotia, sieltä kalliimmasta päästä. Ihan ihme meininki, mutta autuas!

Toinen matkaa piristävä tekijä oli Heikin kirpparilöytö, eli sähköharmooni, jolla hän korviemme suloksi soitteli ikivihreitä. Kone oli muuten täydellinen, mutta yksi kosketin kanitti, joten käärimme hihat, avasimme vehkeen ja  ryhdyimme korjauspuuhiin. Noh siinä samalla, kun konepelti oli jo valmiiksi auki, päätimme tehdä hyvästä paremman. Ja mikäköhän kaiken kaunistaa? No jousikaikupa tietenkin. Paikallisesta sekatavarakaupasta ostimme lasten leluja, joissa oli tarvittavia jousia ja virittelimme vehkeesen mekanisen kaikulaitteen. Toimii!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti