Lapinlimbo

Nonni, nyt on kahden viikon lapinlimbo lusittu.

Viisitoista päivää ja kaksitoista keikkaa osoittautuivat samaan aikaan yllättävän mukavaksi, mutta toisaalta rankaksi reissuksi. Innoissani olin varta vasten hommanut sneden ja mäkeenkin oli kova hinku, vaan mitä tapahtui!?! No vasen polvi brakas tyyten. Ihan kesken keikan, tekemättä ei mitään se pamahti totaalisen jumiin. Vähän vetkuttelemalla sain sen takas paikoilleen, mutta kipeä se on ollut siitä asti.
Syykin lievällä itsetutkiskelulla selvisi: Olen sen verran pitkä, että joudun kumarrellen kurkottelemaan mikserille ja tämä tapahtuu näemmä pääosin vasemman jalan varassa, jolloin polvi ylitaipuu. Saturaatiopiste löytyi taannoin Tampereella ja poks. Ei päässyt Jasse rinteeseen, ei.
Ajopäivän iltana ehdin piipahtamaan pitkästä aikaa Oulussa moikkaamassa vanhempiani, mikä oli erinomaisen mukavaa. Siellähän ne porskuttivat oikein pirteinä. Hyvä boogie!

Sitten päästiinkin ihan tositoimiin ja mikä parasta, oli ekana keikkapaikkana Hullu poro Levillä.
Semmottinen juottolahan se on, mutta iso sellainen, ja livemusiikin ehdoilla rakenettu. Loistava PA ja muutenkin henksu ja kalusto ihan priimaa. Lisäksi kun Ämmilästä saa erinomaista ruokaa, niin mikäs siellä ollessa. Keikan jälkeen sokka irti ja armottomat bileet käynt... Eikäkö itseasiassa yks lasi viiniä ja olin nukkumavalmis tapaus.
Hop Ylläkselle siitä sittennii. Ylläksellä on mahetsut mäet. Huoh. Mahetsuhko on myös roudinki, kun portaat ja kynnykset puuttuvat tyyten. Se salikin on muuten ihan mainiohko, mutta basso siellä pyörii kohtalaisen holtittomasti. Vaikka tila on iso, niin silti siellä on niin huonemoodia, kuin jotain omituista heijastumaa, jota ei saa kunnolla kuriin oikein millään. Suhinalla ja mittarilla yritin paikallistaa huonoustaajuuksia, mutta se oli yhtä turbulenssia se botne.
Toinen miinus on se, että majoitus on muuten oikein mainio yhteismajoitukseksi, mutta seinän takana onpi yökerho.
Sitten pidimme pienen välipäivän hiihtokeskuksista ja pamahdimme Oululaiseen humpparavintola Tähteen. Perus keikkaa. No brobleemoa. Ihmeen paljon oli porukkaa, vaikka järjestäjä oli pannut lipunhinnaksi hulppeat 24€+narikka.
Tommi meinas saada roudauksessa turpaansa, kun nosteli syniaan pois lavalta: Joku Testo-mies naisineen tuli kysyyn että "Ookko nää se Jukka Poika? Anna nimmari!" Ja kun Tommi kielsi olevansa ja pyysi väistämään, että pääsee ohi kantamuksineen, niin naisensa intoutui kannustamaan tätä fanikohtaamista sanoin: "Lyö sitä!"
Ah, onnea! Seuraavana päivänä Rukalle tankkaamaan. Luvassa siis perinteikäs porrasroudaus. Perinteitä vaalien apukädet ei saavu koskaan paikalle, tai korkeintaan sitten kun kamat on jo sisällä. Roudauksen aikaan on afterski. Eli musa pauhaa ihan järkyttävän lujalla, eikä känninen hiihtoporukka toudellakaan väistä, vaikka millaisella ampegilla olisi liikenteessä. Turha saapua ajoissa, kun majoitusta ei saa ennen kuutta. Paitsi ihan erinomaisella tuurilla ja vahvalla ruinauksella. Lavanvierustan (ja toisinaan osan lavastakin) on vallannut coverbandi, joten etupäätä ei pääse kasaamaan ennen kuin se pikku nurkka johon ei PA kanna, on painokkaasti pyydetty tyhjentämään / tehty se itse. Lisäksi paikka on niin vaikean muotoinen, ettei koko salia saa katettua äänellä oikein millään järkevällä tsydeemillä. Se taas aiheuttaa miksaajan suuntaan vittuilua, kun sanoista ei saa selvää siellä PA:n takana. Lisäksi kaikki kulkureitit mistä mihinkin, on torpattu viinanmyyntipisteillä, niin että aina on jono jotenkin just siinä mistä haluis vaiks sinne vessaan.
Bäkkäri on parvi tanssilattian yläpuolella. Eli ei siunaamaa rauhaa siellä lain.
Onneksi henksu on mukavaa ja sapuska maukasta. Mut joo... Ehkä joku saikin rivienvälistä, etten ihan kamalasti diggaa menosta.
Peveä mukaillen:
"Ruka on siitä hieno paikka, ettei siellä bändi ja PA-soundi pääse haittaamaan miksausta."
Siitä sitten takaisin Leville välipäivän viettoon. Nukuin, saunoin ja söin hyvin. Illemmalla mentiin kattoon Palefacen keikkaa. Kova on hän ja nyrkkinsä! Siitä sitten keikan jälkeen ihan armottomat jatkot ja... Eiku mähän meninkin bäkkärille toki moikkaan poppia, mutten jaksanut edes pummata jääkaapista olutta, vaan painuinkin suoraan pehkuihin.

Seuraava päivä valkeni jälleen kauniina ja aurinkoisena. Hilpasin siinä päiväsellä hissillä huipulle kameroineni ja päädyin lopulta rinnehotellin baariin munkkikahville, jossa vastaan tuli Kilpeläisen Tuure. Häälä ja karavaanillaan oli vuorostaan välipäivä, joten he olivat hommanneet huipun baariin pikkukeikan. "Hyppää kyytiin ja tuu yytsimään" Ja minähän hyppäsin. On se kova bändi! Siitä sitten upeassa kelissä tallustelin huipulta takaisin alas, vajaat puoli tuntia. Ai että niitä maisemia ja fiiliksen hyvyyttä. Ja ai että huokailutti: Jos vain olisi kesä ja lonkkari alla!!! Illalla keikka. Perus keikka.
Sitten oli vuorossa jokeri: Saariselällä emme olleetkaan ennen käyneet. Ihan kekkosmesta! Paikka ei ollut varmaan muuttunut miksikään kahekskeetluvulta. Palvelu oli ylimalkaista, eikä kukaan hymyillyt. Soitajille oli sentään kokolihaa tomaattikstikkeessa.

Tsekkasimme, söimme ja saunoimme. Päätimme mennä aikaa tappaaksemme kylille pyörimään. Intopiukeana astuimme paikalliseen panimoravintolaan. Ah, lapin sammioiden tuotteet testiin.
Olisi pitänyt arvata baarimikon yllättyneestä ilmeestä ymmärtää väistää, kun tilasimme talon olutta, mutta eih. Jumaliste mitä kuraa olivat, niin vaalea, kuin tummakin. Uhhuh!

Illan alku näytti pahalta, kun jengin keski-ikä huiteli jossain viidenkympin tienoilla, mutta tulihan sinne vähän nuorisoakin ja ihan juhlat saatiin aikaiseksi. Paritanssi reggaen tahtiin on aina vekkuli näky.

Luosto! Ihana luosto!!! Tää on Suomen hiihtokeskuksista mun suokkarini. Mahtavaa henkilökuntaa ja kaikin puolin lupsakka meininki. Ja se ruoka! Alacartelista muusikoille ja kokkinsa on helmi!

Tornio odotti meitä seuraavaksi Kaupunginhotelleineen. Ennen emme ole ko. mestassa keikkailleetkaan, mutta kerran olemme "nukkuneet" Nukkuneet suluissa, koska puolet hotellin huoneista on yökerhon, sekä karaoken yläpuolella ja jotenkin se koko talo on tehty pelikorteista. Toisin sanoen on turha haaveilla unen tulosta ennen puoli neljää. Olimme vielä asettaneet esiintymisen ehdoksi, etteivät huoneemme missään nimessä saa olla siinä päässä hotellia. Noh arvatkaahan vain, oliko moisella sopparilla pyyhitty takapuolta. Itse sain vielä siinä flunssan päälle ja oli kaikin puolin veto poissa, niin hiukkasen vitutti sitten se meininki.

Ah, mutta onneksi oli sitten vuorossa vaihteeksi Ruka. Rukalla vitutti perusmenon lisäksi sellanen vekkulius, että olin laistanut flunssan takia aamun roudauksesta ja painunut bussiin jatkamaan unia.
Noh Rukalla sitten tsekissä ihmettelemään, että missäköhän mun etupäänräkkini on?
No sehän onkin vielä siellä Torniossa. Ja-mitenköhän-vitussa-sen-saa-sieltä-ikinä-pois?
Loppujen lopuksi ihan naurettavalla munkilla äänentoistostamme vastaavan firman pomo tunsi jantterin, joka ajaa lapissa jakeluautoa. Hän poimi sen kyytiinsä ja se oli seuraavana päivänä Hullun poron respassa tunteja ennen meitä. Enkä vieläkään tiedä tämän hyväntekijän nimeä...tai mitään. Kiitos ihan he-le-ve-tisti! Jos joskus tarvista, niin nimeä tulee listaan anytime!

Ja sitten taas Levi. Bonarina paikan tiski oli mun säädöissäni. Jengi vetää mieluummin omilla taskulaskimillaan, kuin midaksella. Ei haittaa mua!

Vaihtelun vuoksi taas Ylläkselle. Onneksi pääsin yöksi hotellin rauhaan, niin sai kunnon yöunet.

Ja piiitkästä aikaa Rukalle. Nyt oli päivä jo maanantai ja keskuksessa vähän hiljaisempaa, eikä edes coverbändiä tiellä, niin sehän oli ihan ilo vedellä keikki. Yksi apukantajakin ilmaantui paikalle!!!
Tsekin jälkeen huristimme jollain miehintönkuljetustelaketjuhirviöllä huipulle, mikä oli aikalailla siistiä. Huipulla oli gourmandia vastassa, kun karonkanomaisesti vedimme hummerikeittoa ja poronpotkaa naamaan ja huuhdoimme niitä alas loistavilla viineillä. Ja olipa muuten hyvät espressot mestassa!

Kotimatkalla kärsin reissun ainoasta krapulasta ja muutenkin alkoi olla reippausfaktori aika nollissa. Hyppäsin Kuopiossa junaan ja tottakai onnistuin torkkumaan yli Tampereen vaihtoyhteyden. Vitutti nimittäin ihan perkeleesti Harmitti kosolti: Vaimo odottaa miestään ajoissa kotiin uunilohen kanssa ja urpo kiertää lahden kautta. Noh mutta parin tunnin viipeellä pääsin kotiin ja siellähän se ihana odottaa aivan uskomattoman ruokaelämyksen kanssa miestään!

Erikoismainintaa koko bändille! Tässä ryhmässä on niin loistava henki, ettei kahdessa viikossa hymy hyytynyt hetkeksikään. Ja Teemu, hoiti tekniikan joka ilta loistavaan tikkiin. On ihmeen hyvä miksata, kun lavapäässä on kaikki kunnossa!