lauantaina, maaliskuuta 23, 2013

Suomi tutuksi...

K uopijossa oli uusi keikkakokemus. Henkan sijaan soitimmekin paikallisen musiikkiopiston konserttisalissa, mikä osoittautui oikein mainioksi saliksi vaikkei kellään, edes paikallisilla tuntunut olevan aavistustakaan sen olemassaolosta. Eniveis, ihan kivasti sinne ihmisiä valui silti.
Tsekissä kävi heti hyvin savolaisittain: Kun menin lavalla hääräävältä setämieheltä kyselemään että missäs subbasprosessorit sijaitsevat, kun pitäisi päästä säätämään viiveitä. (En nimittäin tykkää sellasesta puolen sekunnin viipeestä alakommooteista.) Niin herrashenkilö näytti, että "Tässä nämä on, mutta en minä näistä kyllä mitään ymmärrä" tökkien samaan aikaan randomisti niitä samoja nappuloita, joista se ei ymmärtänyt mitään. No solmuunhan se systeemi siitä meni. Jätin herran konsultoimaan puhelimensa kanssa jotain osaavampaa ja pidin lounastauon.

Illalla kävimme vielä toki siellä Henkassakin. Asa masa oli näetsen keikalla, joten räppikeikan katteluksihan se meni. On se kova!

Seuraavana päivänä oli kotikenttä etu. Esiintymisarenana toimi nimittäin tampesterin yo talo.
No siellähän toimii tietty kaikki kovin mukavasti. Siihen nähden että oli tostai, oli populaa paikalla mukavasti ja herranen aika, miten intensiivisesti olivat mukana! Varsinkin vanhempi tuotanto upposi ihmisiin, kuin häkä.

Meno oli siis tasan päinvastainen kuin seuraavan illan keikalla Alavuksella.
Yleisömenestys se ei ollut ja ne harvatkin olivat kuin puupökkelöitä. Seisoivat ja mollottivat, kuin olisivat eksyneet väärälle keikalle. Isoimmat hitit nyt kirvoittivat edes jonkinmoista vaisuutta ilmoille, mutta muuten oli meno, kuin hautajaisissa. Vuoden vattafakein keikka keposeen.

Semmoistakin kivaa kävi homman päätteeksi, että kun teimme nopean purun ja paikalta poistumisen, niin enköhän minä, joka olin siis vastuussa idioottitsekistä, jättänyt reppuni mikserin alle jemmaan.
No eihän siellä ollut kuin parin tonnin edestä kamerakalustoa ja tietokonetta. Mahdottomalla munkilla kalustotoimitusyhtiön valomies sattui olemaan Tamperelainen, joka ystävällisesti jälkitoimitti reppuni kotiovelle asti. Cavapullon saadessaan väitti vielä ettei olisi tarvinnut, mutta todellakin oli!

Lauantaina oli vuorossa toinen neverbeen paikka, nimeltään kankaanpää. Voihan rähmä.
Tsekin jälkeen todettiin, että meillä on luppoaikaa ennen keikkaa tuommoiset kuusi tuntia. Mitä tehdä?
Kyselimme paikallisilta ja ainoa varteenotettava, tai itseasiassa ainoa keksintö oli mennä keilaamaan.
Kuulemma ihan lähellä oli kuntokeskus, jossa moinen aktiviteetti olisi mahdollista. No mehän lähdettiin rämpimään pakkaseen ohjeistuksin: "Tuota tietä nelisensataa metriä ja oikealle ja siitä vielä viisaataa metriä ja siinä. Mutta jos käännytte väärin niin varmasti eksytte." Jep jep. Puolen tunnin päästä me pyörittiin siinä keskellä metsää, mutta onneksi paikalle sattui pari hiihtäjää, jotka opastivat meidät kun-tou-tus keskukseen. Siellä oli vaivaisia mummoja ja pappoja hohtokeilaamassa täysin rinnoin kaikilla radoilla. Taksi!

Onneksi keskustasta löytyi silkalla moukantuurilla aivan loistava italialainen ravintola, jossa saimme kulumaan pari tuntia. Veikkaisin että se oli makuelämyksenä parempi, kuin se keikkapaikan tarjoama makkarakori. Ei voi tietää, kun en jälkimmäistä testannut. Myös biljardia pelasimme. Tai koitimme. Kasipallot oli kuulemma varastettu aikoja sitten ja muutkin pallot oli jotain jämäsatsia. 1.5€ peli.
Keikka meni melkein puoleenväliin ihan jeppis pohjalta, kunnes efektilaite rupesi kirkumaan hallitsemattomasti ja muutenkin soundi muuttui kovin ihmeelliseksi. Käännyin katsomaan laiteräkkiä, niin eiköhän siinä joku mimmi sohi randomilla jokaista ulottuvillaan olevaa nappulaa. Ihan saatanan hauska temppu! Vieläkin naurattaa. Siinä olis ollut pahimmassa tapauksessa kiva pikku kuulovaurio koko maksavalle yleisölle, jos olisi osunut siihen yhteen nappiin, johon ei jumalan armosta just sormi sattunut. Huh huh! Keikan jälkeen maailman nopein roudaus mitä kivasti tahditti dj, jonka äänentoisto oli suunnattu just siihen lavalle. Ja se dj, ottikin sitten kaiken irti siitä äänentoistostaan. Välipäivät menikin sitten jännätessä, että jääkö korvien soiminen pysyväksi olotilaksi.

Pahoittelen reportaashin kuvallisen materiaalin puutumista, sekä mahdollisia krijoitus erheitä, mutta meneillään on parin viikon lapinrundi, jonka ajattelin hoidella ipadin avustuksella ja vaikka tämä onkin kovin näppärän kokoinen, niin onhan tämä myös hieman kankeahko.

1 kommentti:

  1. Otan osaa, Kankaanpää. Sinne ei mene edes porilaiset vapaaehtoisesti. Paras tapa viettää siellä kuusi tuntia on ajaa Tampereelle vajaaksi neljäksi tunniksi...

    VastaaPoista