Lilluen ja lätkytellen

Viikko sitten torjantaina ei ollut ongelmia maahurinoiden kanssa.

Olimme nimittäin sen verta kaukana mantereesta, ettei maalenkit paljon  kummitelleet.
Homman nimi oli lillunta uudella Viikkarilla. Tarkemmin sanottuna soitantaa Grazen lavalla.
Olihan siellä puitteet ihan kohillaan. Sali oli ihan demppi; kuin olisi studiossa miksaillut.
Tätä vielä korosti se, että runpali oli pleksin takana. Toisin sanoen toin akustiikan mukanani räkkikoossa. Tai siis iliven taskulaskinhan sen toimitti.
Eipä siinä. Soundi oli timmi ja pystyi vetämään yllättävän hiljaa. Pitkänjuoksunmittari ilmoitteli keikin jälkeen 95dB:stä.
Henksuflaballa tyhjennettiin vaimon kanssa täxfrii kosmetiikasta, punkusta ja laatuviskikin tarttui matkaan. Highland park on äänimiehen valinta!
Takaisin Turkkuseen ja välitön lähentyminen soittojuottola venuksen porttikongiin roudaaamaan.
Riku oli byggannut taas hyvän kuuloista settiä pystyyn. Sääli vaan että ravintolan sähköt ei olleet ihan yhtä hyvässä iskussa, kuin laivalla. No gatella ne hurinat on ennenkin korjattu. Bäkkäricateringkin saatiin hulppeat 15min ennen keikkaa. Leipä suussa lavalle.
Keikin jälkeen salamaroudaus ja yötä vasten Helsinkiin. Tiukan aikataulun määritti se, että meillä oli Tavastialla seuraavana päivänä tuplakeikka ja sitä myöten nosteltiinkin kamoja sisään jo kahden maissa päiväseltään. Jokke oli hommannut uudet rummut pötspötsien tilalle ja hymyhän siitä herkesi, kun kannuissa oli heti-valmiit soundit. Kanavat auki ja menox!
Molemmat keikat olivat parempia ja immeisille tuntui kelpaavan.