tiistaina, marraskuuta 06, 2012

Takaisin rattaille

Loma on loppunut

Sikspä löysin itseni särkänniemen bussipysäkiltä odottelemasta vesisateessa Merita nimistä sinivalastamme.
Poks sanoi shamppanja ja näitsen matka taittui rattoisissa jälleen-näkemisissä kohti Seinäjoen rytmikorjaamoa.
Vain yksi oli poissa. Rakastettu suuri johtajamme ja kosketinsoitintaiteilijamme oli tyrinyt pyörällään siten, että ainoastaan molemmat kyynärpäänsä vioittuivat. Kolmen viikon soittokielto ja roudausnounou hamaan tulevaan. Onneksi on Puhis. Hän on pelimannimiehiä ja ikiaikainen haaveensa reggaen soittamisesta toteutui täten. Bonarina ukkeli on helvatin mukavaa seuraa.

Rytmiorjaamolla oli vaihtunut etupään jamahadigi isoon analogiin, mikä tyydytti minua kuin 16v... viski. Bändillä oli uudelleen sovitettuja vanhoja biisejä, sekä muutamiaita ihka uusia. Muutenkin setti on aika tyydyttävä pituudeltaan: 14kpl. Ah soiton iloa ja miksailun mukavuutta. Vielä kun ihmiset olisivat löytäneet paremmin paikalle. Kai se vesisade oli ajanut sakin hautuumaille muistelemaan vainajiaan, noin pyhäinmiesten päivän kunniaksi. (Keitä ne pyhät miehet muuten on, joita juhlitaan???)
Keikka oli siis ilo. Keskustassa yhdellä Momon baarissa ja huoneessa petauspatja suosiolla lattialle. Tahtoo sanoa, että hotelleissa on pääsääntöisesti ihan liian pehmeät patjat.
Korjaamo
Aamupalan kautta takaisin bussihin ja kokka kohti seuraavaa kaupunkia. Lahden Tivoli on taas näitä livemusiikin ehdoilla rakennettuja saluunoita, johon roudataan yhden leffateatterin läpi, yhteiskäytössä olevalla henkilöhissillä  baariin, missä odottaa vielä muutama porras. Ja lava on tietty just ja just.
Vastassa oleva tekniikka hoiti hommansa paremmin kuin loistavasti. Soundikin oli kohtalainen, ellei hyvä, sekä korvieni, että mitä mainioimman ja kompakteimman mittarilentimen mukaan. Toinen ehdoton livemiksaajan työkalukin tuli raapaistua tulille, nimittäin kyllä efektit pitää olla sepällä kunnossa!
Lahti
Henkilökunnan edustaja ihmetteli miten keikalle tuli yllättävän vähän väkeä. No oliskohan ollut siitä kiinni, että meidän soittoajaksi oli pantu 20:30. Jaa miksikö? Noh kun illemmalla heillä on missikisat. Voihan sitä tapahtuman järjestää näinkin. Ainakin kerran. Sinänsä tämä oli hyvä asia, sillä kaikki yleisöläiset olivat tulleet vasiten kuuntelemaan sitä musiikkia ja into oli piukeena. Bändi soitti loistavasti ja se mikä pelotti sisään tullessa eniten, jäi toteutumatta: Baari olikin lähes tyhjä, ulos roudatessamme. Meinaan että se reitti siihen hissille, oli siinä sisään/uloskäynnin portaikossa.

Siitä stadiin ja yksille tahi kaksille Coronaan, odottelemaan yöbussia Tampesteriin. Siellähän olivatkin kaikki helsinkiläiset muusikot paikalla. Olipa kiva höpöttää kolmeen, mistä sitten "oho kas kelloa"-juoksemaan kampin terminaaliin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti