perjantaina, marraskuuta 09, 2012

Ruokablogizm

Tämä on testi.

Jotenkin voisin kuvitella, että pelkästään keikkareissuloista lukeminen kävisi pitemmän päälle tylsäksi.
Studiohommiakin teen nykyään sen verran harvoin, ettei siitäkään ole täytteeksi. Tai siis ainakin kirjoittamisen arvoisia studiohommia. Masteroinnista blogaaminen ei edes ajatuksen tasolla toimi, saatika käytännössä:
"... oli jäänyt miksauksessa resonanssipiikki 3.9kHz:iin, joten otin tiukalla q:lla sitä -3.8dB:tä pois, niin johan pomppasi laulu esiin!"
Tai no mistä tykkää.

Valokuvaamisestakin tulee kerrottua lähinnä teknisellä tasolla, jos jotain ihan villiä ilmenee.
Mutta yksi rakkaimmista puhteistani, josta kirjoitan tuskin ikuna, on ruoanlaitto, eli kokkaus.
Yksi syy siihen on se, että netti on pullollaan asiaa käsitteleviä sivustoja, joista jotkin ovat jopa ihan erinomaisia. Ja reseptejä kyllä löytyy.
Mutta mitäs olette mieltä semmoisesta diilistä, että jakaisin täällä silloin & tällöin, vain ja ainoastaan itse kehittelemiäni tahi modaamiani reseptejä? Ja koska olen ns. fiiliskeittäjä, niin tarkkoja valmistustapoja ja millilitramittoja on turha odottaa. Jos joku jää epäselväksi, niin tuossahan on kommenttiboksi alhaalla.
Fist
Ekka vois olla viimeisin. Ostin nimittäin heräteostoksena lähikaupasta puolentoista kilon lampaanpaistin, joka maksoi pakasteena vaivaiset 12.5€ / Kg. Se yöksi jääkaappiin sulamaan ja seuraavana päivänä funtsimaan, että mitäs siitä? No perinteinen paisti ei käynyt, koska mielin ruoan pöytään, kun vaimo tulee röistä. Eli pitkät marinointiajat on nou nou.
Noh, kuulkaas kun hokasin:

"Tämä on luultavasti parasta lammasta mitä olen ikinä syönyt"  (Vaimo)

-Paisti keskeltä puoliksi ja puukotetaan, kuin slasherleffassa, eli tökitään puukolla reikiä, mistä maut syksyvät kudokseen. Jotain kalvojakin siitä päältä leikkelin kissalle.

Otetaan joko iso pata/kattila tai mun tapauksessani syvä uunivuoka, johon kipataan pari litraa lihalientä ja reilu litra kasvislientä. Lisäksi runsas desi soijakastiketta. Tummempi parempi. Sekaan desi sokeria ja nippu rosmariinia. Kiehautetaan, jotta sokeri sulaa.
Sitten lihat nesteeseen lillumaan ja uuniin.

Lämpöä saa olla sen ´bout 170 astetta ja aikaa ottaa 3-4 tuntia. Kolme riittää, mutta neljä ei haittaa.

Lihat uunista ja folioon hetkeksi ässehtimään.

Kastikkeen saat esim. keittelemällä muutaman desin lientä kasaan ja suurustamalla perunajauholla.
Punkkukin toiminee seassa. En tiedä, kun ei ollut tähän hätään.
Sitä ei sitten siihen lautaselle shellinbaarinmitalla, koskapa tavara on erinomaisen suolasta ja tujua!

Lisukkeeksi freesasin porkkanaa, bataattia, sipulaattoria, sekä kesäkurpitsaa + suola&pippuri. Sitten vartiksi uuniin, hieman hunajaa päälle ja avot!

Kaikki piperretään lautaselle oman esteettisen tahtotason mukaan ja ääntä kohden.

Ihmetellään, kuinka hyvvää on. Ihan parasta suorastaan!

Loppu liemi kandee siivilöidä ja pakastaa tulevaisuutta ajatellen.

3 kommenttia:

  1. Toinen blogistaan vahingossa ruokasellaisen taikonut kannattaa suuntausta!

    VastaaPoista
  2. minä en välitä

    VastaaPoista
  3. Et välitä jos kirjoitan, vai vaikka kirjoitankin?

    VastaaPoista