keskiviikkona, marraskuuta 28, 2012

Platinata, platinata!

Se meni sitten tuplaplatinaraja rikki Jukka Pojalla.

Reilut nelkeet tuhatta levyä ovat ihmiset ostaneet tätä uusinta reggaetuotosta.
Jotenkin ei olisi käynyt aivoon moinen vielä viitisenvuotta sitten, että reggaemusiikilla vallataan kaikkien mahdollisten listojen ykkös-sijat!
Monien mielestä pitäis vallata vielä paskalistakin, mutta nää nyt on pitkälti makuasioita. Ja pahat maut johtuvat monesti myös sivistymättö tietämättömyydestä.
Itse en esimerkiksi nuorempana voinut sietää kantrimusiikkia piste. Nykyään JJ-Cale on jumala ja Alison Kraus jumalatar.

Oli miten oli, mutta näin on. Ja tätähän me juhlistimme soittamalla. Perjantai sekä lauantai olivat molemmat keikkapäiviä ja paikkana toimi Tavastia. Vähän joutui hätäapuhommiin, kun edellisellä keikalla oli tapahtunut näemmä roudausonnettomuus ja liidisynan virtapistoke oli pamahtanut kakaksi. No sinisestä milpati ruuvia irti ja paukkulankavirityksillä saatiin se sellaiseen väliaikaiskuntoon, että se toimi, kunhan kukaan ei hengittänyt sen suuntaan.
Jengiä oli kosolti ja ihmiset tykkäsivät. Meillä oli hauskaa ja sitä jatkui myöh... aikaiseen.
Taas oli ihmeen hyvä vetää. Toisaalta, milloinpa ei olisi Tavalla ollut. (Iso ylös Kirvesmäki!!!)
Se oli haikeaa, että Armoitettu tuuraajamme, Puhis-Heikki päätti pestinsä.
Toisaalta on myös ihanata, että Bommi Tommilla on taas kädet pelikunossa!
Platinaa! B&W


Varoitus: Raskaanpuoleista audioläpänderiä!!!

Uusia tuulia koetin vaihteeksi puhallella tähän pitkälle viritettyyn ja hyväksi havaittuun setuppiimme.
Ensimmäinen koeponnistus oli kitara DI-boxit Radialilta, sekä Hughes & Kettneriltä.  Idea on siis panna lodju vahvistimen ja kaiuttimen väliin ja antaa boxin mallintaa sen kaiuttimen ja mikin osuudet.
Eli XLR, boxista suoraan tiskiin. Vähemmän tilpettä välissä on vähemmän muuttujia ja vuotoja.
Joo, o. Ei toimi tällaiseen kamaan ei. Kas kun se soundi on jo lähtöjään pääosin melkolailla puhdasta, ja lämpö ja klangi haetaan siitä vintagecombosta, niin moinen peli vain ohensi ja hifisti soundia ihan kohtuuttomasti.
Toisaalta jos tekisin enämpi raskasta rokkia, saatika raskasmetallihommia, niin testaisin näitä välittömästi! Niissä hommissa kun tuo skittasoundi puljaillaan hyvin pitkälti just pedaalien ja vahvistimen yhteispelillä. Veikkaisin tämän tuovan extratiukkuutta hommiin.

Toinen koeponnistettava asia oli laulumikki. Olen ollut kyllä melkolailla erinomaisen tyytyväinen Senkun e935:seen. Mutta kun tarjotaan sälää testiin ja tutussa paikassa missä muuttujat ovat minimissään on aikaa leikkiä, niin tottakai.
Testattavat kapulat olivat Telefunkenin dynaamisia, mallinumeroiltaan: M80 ja M81.
Ensin kokeilin Jukan yksinlaulua M80:seen joka oli jo ulkomuodoltaan vakuuttavan jykevä ja militantihko.
Ja huh mikä soundi! Aika lähellä mentiin itseasiassa sitä mun senkkuani, mutta tämä oli lämpimämpi  ja vähän luonnollisempi. Botnea tuli jopa vähän liikaakin, mutta sitähän on helppo kauhoa pois. Yhtä numeroa isompi veljensä oli muuten luonteeltaan samaa tavaraa, mutta yläkekkari oli enemmän framilla ja siten vielä lähempänä 935:tä. No bändi lauteille ja testamaan tositoimissa.
Ja kas, se luonnollinen M80 hävisi sinne äänimaailman sekaan, kuin papu johonkin... papumuhennokseen, tahi vastaavaan höystöön jossa on kosolti papuja.
M81 taas nousi kivasti framille. Vertaillessa, en kyllä osannu kuolemaksenikaan sanoa lopputsekin aikana, kumpi on parempi: M81 vai e935. Silläpä jätinkin sen Telen siihen ständiin venaileen.

Keikiii
Ja sitten koittikin keikka. Oikein mainiota kaikin puolin, mutta johan alkoi sitä erillaisuuttakin löytymään. Nimittäin Telefunkenissa on presenspiikki sen verta ylempänä, että se tuo kyllä kivasti ilmaa soundiin, mutta samalla se kaivaa esiin myös peltejä yms. kireyttä bändistä.
Eli toisin sanoen Senkussa on mun tarpeisiini parempi vuotosoundi. Semminkin, kun mulla on aina aikalailla tiukka kompura Jukalla laulussa.

Varmasti ko. mik(e)illä pääsee maaliin ja voittoonkin asti, monessa tilanteessa. Just meille se vain ei tuonut mitään lisäarvoa. Ja pitäkäätten mielessä, että  nyt puhutaan pienen pienistä nyansseista. Siis niistä yksityiskohdista, joissa se jumala asuu jos asuu. Hinta/laatu kohtaa kyllä ja onhan ne perkele komeita kapineita!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti