Ilona ja Kerubina
Ärsyttäviä nämä nykyisen aikakauden flunssat.
Orkesteristamme 70%:lla on kuskia myöten ihan samanlaisia oireita: Heikottaa ja on pöljä sekä flunssainen olo. Mitään kuumeilua, räänpukkausta tai muita perinteellisiä oireita ei sitten olekaan. Toisessa hetkessä olo on taas hyvä, mutta kun lähtee liikkeelle, niin sitten taas ahistaa rintaa ja muuta kivaa.
Mutta ei auta. Yksityisyrittäjällä ei ole varaa sairastaa.
Joten Lappeenranta a-go-go. Paikkana yökerho nimeltä Ilona. Iisihkö roudaus ja jännää setuppia tarjolla. PA:na oli Function onea, mikä on siis Brittiläisen vanhan goahipin visionäärinen firma, mi on keskittynyt lähinnä torvikuormitettuihin kamoihin. Ennen Helsingin redromissa sekä YK-klubilla näitä näkyi ja niillä vetelinkin. Ja hyväähän ne tekevät. Sali oli ko. mestassa vain vähän haasteellinen, kun toisaalla soundasi yköseltä, mutta muuanna sitten taas komotti ja kolmiaalla taholla hävisi botne, mutta muuten hyvä. Ah akustiikkaa.
Ja ettei olisi ollut liian helppoa, niin hi-taan aivotoiminnan rääkkäämiseksi sain ekaa kertaa eteeni, jopa itseänikin hitaamman digidigin: A&H:n iLive T80. Vähän meni totutellessa siihen että kun panoi esimerkiksi mustanaamion päälle, niin tapahtumassa kesti sekunti. Eihän se siis pitkä aikana ole, mutta kun on tottunut välittömään palautteeseen, niin sitä sitten hakkasi taajaan, tietämättä että onko komento otettu vastaan vaiko eikö.
Muutakin hassua reitityshommaa siinä oli, kuten se että jos inserttiin lyödään kanavalohko, niin miksei kama enää lähdekkään monitoreihin??!!?? Ja jos tiski on toimittajallekin uusi, eikä ihan hallussa, niin ongelmiahan siitä tulee.
No vaikeuksien kautta voittoon. Ihmiset juhlivat ja pojat soittivat. Hyvä oli kaikin puolin.
Vedon jälkeen kamat bussiin ja unten maille.
Aamulla nokka kohti Joensuun Kerubia. Olen varmaan hehkuttanut paikkaa aiemminkin, mutta nyt taas kuulkaas! Apukäsiä oli vastassa kosolti ja suurin kuntoiluväline: Rantasauna, löytyy talolta omasta takaa. Paikassa on akustiikka ja muutenkin paikka on niitä harvoja livemestoja, jotka on tehty kyseistä viihdemuotoa slmällä pitäen. Tähän kun yhdistetään pätevä ja mukava henkilökunta, niin on kuulkaas ilo!
Ja että olisi ollut liian helppoa, niin löysin tikultani varsin pätevän failin, M7-tiskiin, jonka pohjalta oli helppo lähtä liikkeelle.
Informaatio ei oikein loksahdellut, mistä voinen syyttää suurimmaksi osaksi itseäni. Olin kuulevinani, että keikan on määrä alkaa yhdeltätoista ja tätä tietoa aina auliisti jaoin kaikille moista kysyville.
Onneksi päätin tylsyyspäissäni lähteä paikalle jo hyvissä ajoin ja vielä varmistaa, että olihan se nyt 23:00 se aloitus. No ei, kun kympiltä. Puhelin kouraan ja soittorumbaa, että vartin päästä keikka. Joutaisitteko?
10 min. me myöhästyttiin, muttei jengi tuntunut panevan pahakseen. Ehkä se oli isompi juttu meille kuin yleisölle. Me nimittäin pyritään ja ollaankin aina melkolailla minutilleen lauteilla.
Siinä sitten vielä pakkaamiset päälle ja kevyttä notkumista mestoilla, kunnes taas uni houkutti.
Orkesteristamme 70%:lla on kuskia myöten ihan samanlaisia oireita: Heikottaa ja on pöljä sekä flunssainen olo. Mitään kuumeilua, räänpukkausta tai muita perinteellisiä oireita ei sitten olekaan. Toisessa hetkessä olo on taas hyvä, mutta kun lähtee liikkeelle, niin sitten taas ahistaa rintaa ja muuta kivaa.
Mutta ei auta. Yksityisyrittäjällä ei ole varaa sairastaa.
Joten Lappeenranta a-go-go. Paikkana yökerho nimeltä Ilona. Iisihkö roudaus ja jännää setuppia tarjolla. PA:na oli Function onea, mikä on siis Brittiläisen vanhan goahipin visionäärinen firma, mi on keskittynyt lähinnä torvikuormitettuihin kamoihin. Ennen Helsingin redromissa sekä YK-klubilla näitä näkyi ja niillä vetelinkin. Ja hyväähän ne tekevät. Sali oli ko. mestassa vain vähän haasteellinen, kun toisaalla soundasi yköseltä, mutta muuanna sitten taas komotti ja kolmiaalla taholla hävisi botne, mutta muuten hyvä. Ah akustiikkaa.
 |
Muutakin hassua reitityshommaa siinä oli, kuten se että jos inserttiin lyödään kanavalohko, niin miksei kama enää lähdekkään monitoreihin??!!?? Ja jos tiski on toimittajallekin uusi, eikä ihan hallussa, niin ongelmiahan siitä tulee.
No vaikeuksien kautta voittoon. Ihmiset juhlivat ja pojat soittivat. Hyvä oli kaikin puolin.
Vedon jälkeen kamat bussiin ja unten maille.
 |
Aamulla nokka kohti Joensuun Kerubia. Olen varmaan hehkuttanut paikkaa aiemminkin, mutta nyt taas kuulkaas! Apukäsiä oli vastassa kosolti ja suurin kuntoiluväline: Rantasauna, löytyy talolta omasta takaa. Paikassa on akustiikka ja muutenkin paikka on niitä harvoja livemestoja, jotka on tehty kyseistä viihdemuotoa slmällä pitäen. Tähän kun yhdistetään pätevä ja mukava henkilökunta, niin on kuulkaas ilo!
Ja että olisi ollut liian helppoa, niin löysin tikultani varsin pätevän failin, M7-tiskiin, jonka pohjalta oli helppo lähtä liikkeelle.
Informaatio ei oikein loksahdellut, mistä voinen syyttää suurimmaksi osaksi itseäni. Olin kuulevinani, että keikan on määrä alkaa yhdeltätoista ja tätä tietoa aina auliisti jaoin kaikille moista kysyville.
Onneksi päätin tylsyyspäissäni lähteä paikalle jo hyvissä ajoin ja vielä varmistaa, että olihan se nyt 23:00 se aloitus. No ei, kun kympiltä. Puhelin kouraan ja soittorumbaa, että vartin päästä keikka. Joutaisitteko?
10 min. me myöhästyttiin, muttei jengi tuntunut panevan pahakseen. Ehkä se oli isompi juttu meille kuin yleisölle. Me nimittäin pyritään ja ollaankin aina melkolailla minutilleen lauteilla.
Siinä sitten vielä pakkaamiset päälle ja kevyttä notkumista mestoilla, kunnes taas uni houkutti.
 |
Kommentit
Lähetä kommentti