Pakotepostaus
En hukkunut ageian mereen...
Muuten on vaan ollut lomanjälkeinen völlyys, niin eipä ole jaksanut liiemmälti päivitellä tekemisiään.
Ja sitten taas toisekseen, on niin kosolti lomakuvia käymättä lävitte, niin ei vielä ole aiheellista blogata reissustakaan. Mutta tiiserinä kerrottakoot, että oli ihanata sekä lämpöistä. Mutta siitä sitten tarkemmin myöhemmin.
Joka tapauksessa eräs järkälemäinen lempeysihminen käski, niin tässä sitä sitten tulee; Tikusta asiaa.
Luulin hukanneni uskollisesti palvelleen lethermannini. Sen samaisen, minkä pikkuveljeni toi Bosniasta hirmu monta vuotta sitten, palvellessaan rauhanturvajoukoissa. Tai siis keikalla kävi siellä soittohommissa, ei ampumassa. Siitäpä sitten tutkimaan nykyajan monitoimilinkkareita ja niitähän oli kosolti, mistä valita. Seittemän kymppiä panin itselleni kipurajaksi. Aikani vekottimia vertailtuani, päädyin siihen, että Letukka on merkkinä edelleen merkittävä ja heidän Charge AL- mallinsa on se, jonka avulla perustetaan ydintalven jälkeen uusia siirtokuntia, puhumattakaan keikkahommissa selviämisestä. Paha vaan että hinta kipusi heti sinne sataan kuuteen kymppiin. Noh onneksi on huutonetti. Uudenkarheahko kapine irtosi hintaan 71 euroa. Eli budjetti paukkui, mutta paukkukoon.
Aikoinaan akustiikkapostauksessa viittamaani ARC-huoneenkorjaus-softaan oli tupsahtanut päivitys, eli kakkosversio ja sitä tilaamaan. Tsaijai että hyvä parani taas hieman. Stereokuva avautui entisestään ja botne tiukkeni. Huvikseni kokeilin sitä viritellä myös täysin akustoimattomaan olohuoneeseemme, josko se tekisi gutaa, mutta paskan marjat. Ei toikaan ihmeisiin pysty.
Mutta jos lähtökohdat on lähikuuntelussa ok. kondiksessa, niin vehje tekee gutaa. Ulosteesta ei tee elintarviketta tämäkään.
Olen muuten jo hyvän aikaa haaveillut vanhasta kunnon vinyylitoistimesta. Tai siis uudesta sellaisesta, kun entinen tuli pari vuotta sitten melkolailla tiensä päähän. Valkoinen Pro-Ject hiilikuituvarrella, sisäisellä riaa-korjaimella ja USB-lähdöllä, olisi kustantanut rapiat neljäsataa. Vaimoltakin tuli asialle peukkua, koskapa hän ymmärtää hyvän päälle ja on kaikin puolin ihana. Noh, silläpä kiipesinkin vintille ja kaivoin vanhan Thorensin TD 320 pyörittimen ja rupesin funtsailemaan että mikäköhän siinä olikaan vikana, josko sen sais tulille ja vaikka vaihdossa sitten... No eihän siitä tarvinnut kuin pyyhkästä pölyt ja hienosäätää ripustukset ja äänivarsi, niin vehjehän on mitä parahin. Netistä kun vilkuilin niin kaiken maailman testejäkin on aikoinaan voitellut. Kaupasta vielä kipaisin phono-esivahvistimen, johon parin kympin lisähintaan sai sen usbiulosteenkin, niin mikäs mulla tässä musiikkia fiilisellessä.
Para-aikaa (rinnakkaisaikaa? etymologistit hox!) rippailen vanhoja tekno EP:itä. Löytyy kuulkaas kovaa pauketta ja piipitystä. Sen jälkeen siirryn Italodiscokokoelmiini ja jossain vaiheessa pitäis varmaan rippailla noita harvinaisempia freejazz äänitteitäkin talteen.
Hauskoja juttuja löytyy muuten vinyyleistä. Esimerkiksi Rotterdam Termination Sourcen:Poing EP:ltä, löytyy biisien väliin käsin kaiverrettuja terveisiä tekijöiltä, kuten: mm:"Start sampling" ja "Hand in hand kamraden!"
Mikäköhän se olis hyvä mesta näitä pukata ihmisille eteenpäin, kun soundcloudkin haistelee materiaalia ja bannaa kaiken suuryhtiösidonnaisen.
Esimerkkinä nyt tuo taannoin sinne tyrkkäämäni Kalle Fält bandin pitkäsoitto, vuodelta 77. Jota ei saa mistään ja jota ei saletisti kukaan ole koskaan uudelleen julkaisemassa.
Youtube on vähän kämänen käyttää. Mikä ei tietenkään estä jakamasta tätä elektron ja räbäytyksen liitoumaa, vuodelta 1991
Muuten on vaan ollut lomanjälkeinen völlyys, niin eipä ole jaksanut liiemmälti päivitellä tekemisiään.
Ja sitten taas toisekseen, on niin kosolti lomakuvia käymättä lävitte, niin ei vielä ole aiheellista blogata reissustakaan. Mutta tiiserinä kerrottakoot, että oli ihanata sekä lämpöistä. Mutta siitä sitten tarkemmin myöhemmin.
Joka tapauksessa eräs järkälemäinen lempeysihminen käski, niin tässä sitä sitten tulee; Tikusta asiaa.
Luulin hukanneni uskollisesti palvelleen lethermannini. Sen samaisen, minkä pikkuveljeni toi Bosniasta hirmu monta vuotta sitten, palvellessaan rauhanturvajoukoissa. Tai siis keikalla kävi siellä soittohommissa, ei ampumassa. Siitäpä sitten tutkimaan nykyajan monitoimilinkkareita ja niitähän oli kosolti, mistä valita. Seittemän kymppiä panin itselleni kipurajaksi. Aikani vekottimia vertailtuani, päädyin siihen, että Letukka on merkkinä edelleen merkittävä ja heidän Charge AL- mallinsa on se, jonka avulla perustetaan ydintalven jälkeen uusia siirtokuntia, puhumattakaan keikkahommissa selviämisestä. Paha vaan että hinta kipusi heti sinne sataan kuuteen kymppiin. Noh onneksi on huutonetti. Uudenkarheahko kapine irtosi hintaan 71 euroa. Eli budjetti paukkui, mutta paukkukoon.
Aikoinaan akustiikkapostauksessa viittamaani ARC-huoneenkorjaus-softaan oli tupsahtanut päivitys, eli kakkosversio ja sitä tilaamaan. Tsaijai että hyvä parani taas hieman. Stereokuva avautui entisestään ja botne tiukkeni. Huvikseni kokeilin sitä viritellä myös täysin akustoimattomaan olohuoneeseemme, josko se tekisi gutaa, mutta paskan marjat. Ei toikaan ihmeisiin pysty.
Mutta jos lähtökohdat on lähikuuntelussa ok. kondiksessa, niin vehje tekee gutaa. Ulosteesta ei tee elintarviketta tämäkään.
Olen muuten jo hyvän aikaa haaveillut vanhasta kunnon vinyylitoistimesta. Tai siis uudesta sellaisesta, kun entinen tuli pari vuotta sitten melkolailla tiensä päähän. Valkoinen Pro-Ject hiilikuituvarrella, sisäisellä riaa-korjaimella ja USB-lähdöllä, olisi kustantanut rapiat neljäsataa. Vaimoltakin tuli asialle peukkua, koskapa hän ymmärtää hyvän päälle ja on kaikin puolin ihana. Noh, silläpä kiipesinkin vintille ja kaivoin vanhan Thorensin TD 320 pyörittimen ja rupesin funtsailemaan että mikäköhän siinä olikaan vikana, josko sen sais tulille ja vaikka vaihdossa sitten... No eihän siitä tarvinnut kuin pyyhkästä pölyt ja hienosäätää ripustukset ja äänivarsi, niin vehjehän on mitä parahin. Netistä kun vilkuilin niin kaiken maailman testejäkin on aikoinaan voitellut. Kaupasta vielä kipaisin phono-esivahvistimen, johon parin kympin lisähintaan sai sen usbiulosteenkin, niin mikäs mulla tässä musiikkia fiilisellessä.
Para-aikaa (rinnakkaisaikaa? etymologistit hox!) rippailen vanhoja tekno EP:itä. Löytyy kuulkaas kovaa pauketta ja piipitystä. Sen jälkeen siirryn Italodiscokokoelmiini ja jossain vaiheessa pitäis varmaan rippailla noita harvinaisempia freejazz äänitteitäkin talteen.
Hauskoja juttuja löytyy muuten vinyyleistä. Esimerkiksi Rotterdam Termination Sourcen:Poing EP:ltä, löytyy biisien väliin käsin kaiverrettuja terveisiä tekijöiltä, kuten: mm:"Start sampling" ja "Hand in hand kamraden!"
Mikäköhän se olis hyvä mesta näitä pukata ihmisille eteenpäin, kun soundcloudkin haistelee materiaalia ja bannaa kaiken suuryhtiösidonnaisen.
Esimerkkinä nyt tuo taannoin sinne tyrkkäämäni Kalle Fält bandin pitkäsoitto, vuodelta 77. Jota ei saa mistään ja jota ei saletisti kukaan ole koskaan uudelleen julkaisemassa.
Youtube on vähän kämänen käyttää. Mikä ei tietenkään estä jakamasta tätä elektron ja räbäytyksen liitoumaa, vuodelta 1991
Kommentit
Lähetä kommentti