Viikossa ehtii sattua ja tapahtua kummasti.
Tämä keikkareissu lähti hieman tökkien käyntiin. Suuntima oli Kuopion viinifestivaalit, johon meitä olis haikailtu jo päivällä tsekkiin. Näetsen kun vieressä oli kakkoslava, eikä saanut metelöidä ja lisäksi viranomaiset olivat asettaneet desibelirajaksi hulppeat 90dB. Sen saa siitä hyvästä, kun panee fastarit pystyyn asuintalojen väliin. Vaan pysyimme tiukkana ja kerroimme tulevamme tuntia ennen keikkaa ja tekevämme lennosta. No broblem.
Matka on pitkä, varsinkin Tamperelaiselle ja kaikki vapaa-aika on tervetullutta.
Eipä siinä. Kaikki olivat pysäkillä ajoissa, vaan bussia ei kuulu. Oli lasahtanut pihaan mokoma. Onneksi niin, eikä jonnekin motarille. Kamat toiseen autoon ja lähtö valmiiksi 20 min. myöhässä. No vielä ehtii.
Hyvissä ajoin ennen kuin Lahti edes siinsi, ohjasivat sinipukuiset miehet meidät yllättäen P-paikalle, missä olikin raskasta kalustoa jonossa kovin. Jollekin dedakohedrometrille tms. ne halusivat meidät, jarruja testatakseen. Siinä meni toiset 20min. Nyt alkoi olla jo vähän kiirus. Vaan niin oli muillakin. Seuraavat 20min. me kökötettiinkin sitten kävelyvauhtia edenneessä sumassa. Tietöitä nääs. Vähän jo suunniteltiin soittelevamme, josko Kaija K. vois vaihtaa meidän kans paikkaa, mutta ruuhkan hälvennettyä, painoimme loppumatkan yhtä soittoa talla pohjassa perille ja ehdimme, kuin ehdimmekin ajoissa paikalle.
Tsekki meni ihan mutulla ja mittarilennolla. Ekvalisoinnit vedin muistista ja gainit mistä sattuu.
Monitoreista kävin tsekkaamassa lavalla vain liidimikin ja toivotin monitorisepälle onnea.
Ennen ekan biisin kertsiä olikin soundi aika siinä, mikä antoi aihetta itsetyytyväiseen virnuiluun.
Paikan päällä oli ihan superia sapuskaa ja riittävästi cavaa.
Keikkamyyjä oli vielä buukannut yhden ylimääräisen huoneen, joten sain röhnöttää yön ihan omissa oloissani.
Seuraavana päivänä ei ollut kiirettä ollenkaas. Suuntana oli Imatra ja siellä öinen klubikeikka, joten nautiskelimme kesäpäivästä. Pysähdyimme mm. uimaan ja nyt vihdoinkin pääsimme Varkauden mekaanisen musiikin museoon, jonne olemme halunneet aina, muttemme koskaan kerenneet.
Kuulkaa ihmiset: Menkää ihmeessä, jos sinnepäin eksytte. Ja vaikkette eksyisikään, niin menkää silti!
Jo pihalle astuessa, aukesi monttu: Kapupaijoja lenteli vapaina puissa. Melko troopillista. Vastaanotto oli välitön ja pääsimmekin sisään sopuhinnoin.
Voe jumaliste että siellä riitti ihmeteltävää. Parhaiten jäivät mieleen maailman ensimmäinen grammari ja se legendaarinen "his masters voice" vehje. Kuten myös "stereo" gramofoni, puhumattakaan vielä älyttömämmästä kolmitorvisesta (ja levyisestä) surroundgramofonista!!! Eikä se maailman suurin, keskimääräisen opiskelijayksiön kokoinen, 75- miehinen Goliath orkestrionikaan jättänyt kylmäksi. Niin ja tietty siellä oli mekaaninen piano, jonka sisällä lauloi Bruce Willis.
Illemmalla tulimme Imatralle ja kasailimme hiljalleen, saunomisen lomassa shouvia. Sehän oli oikein mainio klubikeikka, siitä huolimatta että katosta roikkui Auraa ja monitoreina oli jotain epämääräisiä kulmia, joista ei saanut järkevää ääntä ulos sitten millään.
Yöllä monet jatkoivat aamuun, mutta itse olin fiksu ja väsynyt. Aamulla ei harmittanut yhtään, kun tempaisin laudan alle ja läksin lähikahvilan terassille aamiaiselle ja vietin mukavan aamupäivän laskien mäkiä, samoillen koskenvartta ja lueskellen puistikossa.
Seuraava etappi oli Lahti, mikä meinasi jälleen kiireetöntä siirtymää. Jatkoimme täydellisen uimapaikan metsästystä. Päivän Ensimmäinen ei ollut sitä: Siinä kävi niin kova virta, että rohkea, rumpuja soittava koekaniinimme pysyi uintiliikkeitä suorittaessaan lähinnä paikallaan.
Päädyimme loppujen lopuksi vesijärvelle, jossa sompailimme uimapaikan ohi viisi kertaa, ennenkuin älysimme, mistä rantaan pitää kääntymän. Viitoitusta pliide! Vesi oli kylmää, mutta sitäkin raikkaampaa.
Summer up oli tänä vuonna petrannut järjestelyissään. Omat bäkkärit ja kaikkee. Ainoa vaan, että se bäkkäri oli meille varattu tuntia ennen keikkaa. No just tuntia ennen me roudataan ja tehdään tsekkiä etc.
Että jos vähän aiemmin pääsis. No nillin nillin... Tekniikka oli taas ihan huippua ja kaikki toimi, kuten pitikin. Muutaman ekan biisin kohdalla tosin ihmettelin, että miten on vähän tumpun kuuloinen Nexon stereo, mutta kun uimavesi hulahti poikkee korvasta, niin johan rupes soundaamaan kummasti paremmalta. Jätkät soitti mainiosti ja herranen aika miten hyvin oli jengi messissä. Vieressä veti vielä joku nuorimies (jonka nimi jäi kuulematta) valotiskin takana, ihan erinomaisen tyylitajuisesti. Olihan showta kerrakseen.
Yöksi stadiin, missä piipahdin pikapikaa kutosella ja yhytin mm. Keikalta palaavia Plutskun tyyppejä siltasaaren rannassa, jossa hetki istuskelua ja eikun nukkumaan.
Seuraava päivä käynnistyi reippahasti, kun suunnistin tähtitorninmäelle laskuhommiin. Siellä viihtyi päivän hyvässä seurassa, slaideja hioen, hääseurueita väistellen, opettaen ja opetusta vastaan ottaen, sekä tietenkin höpötellen. Tähän mennessä on vendetta ollut lähinnä karvailukäytössä ja osottautunut siinä aivan erinomaiseksi. Nyt se sai tulikasteensa poikittaishommissa ja täytyy tyytyväisenä todeta, että se pysyy jalan alla todella kivasti. Me likes alot!
Kisiksellä meitä odotti kojattu oma rakas Meritamme, jonne oli rakennettu uusi divaani. Hande oli koristellut sen vielä kauniilla sisustustyynyillä. Nyt kepaisi vaikka avotakan tulla tekemään juttua.
Matkanpää oli Lohja. Ei kysyttävää. Tekniikka erinomaista A-ryhmää. Lavapään tarjoamat
Sandhillit skittoissa jättivät jälkeensä kaipuun.
Seuraavana aamuna liikuimmekin jo vähän perinteikkäämmällä aikataululla heti aamusta (klo. 11 ON muusikolle aamua) Suuntana Turku ja Ruisrock. Jos divaani oli niinku ihku juttu, niin arvatkaa mikä pani paremmaksi? No kattokaas kun monet bändit hommailee kaiken näköisiä kaljasponsseja ja ties mitä rokuhommia, mutta mitäs me saadaan? No espressokeitin! Eläköön, emme ole enää ABC-litkujen varassa!!!
Rantalavalla hyvä meno vain jatkui. Samppa tuli käsi ojossa pitämään meistä huolta. Taaskaan ei niinkuin mitään valittamisen aihetta mistään. Päinvastoin! Kaik mänt jouhevasti. Stereot soundas aivan järkyttävän hyvältä ja bändi soitti messevän keikan. Sade kyllä kasteli, mutta kun ei ollut kylmä, niin mitäpä se olisi haitannut. Keikan jälkeen saunaan ja iltajunalla omaan sänkyyn. Tsaijaijai.
Kommentit
Lähetä kommentti