tiistaina, heinäkuuta 17, 2012

Miljoonannen keikkapostauksen otsikko

Sitten viimenäkemän olen ollut, ylläri pylläri, keikoilla!

Aitoon kirkastusjuhlat ei ollutkaan uskonnollinen tapahtuma, toisin kuin olin antanut itseni ymmärtää.
Tai mä mitään ole antanut, tai ymmärtänyt. En ole edes ajatellut asiaa ennen, kun ei ole ollut ko. tapahtumaan asiaa. Päin vastoin kuin seuroissa, tuolla oli ilmeisen hyvä ja lämmin meininki.
Kysen oli semmoinen pieni ja sympaattinen festari, jossa bändit veti puuliitereissä, eikä kukaan jäykistellyt.

Lahden yöt menivät jälleen ihan mukiinmenevästi, paitsi että taas kusi se sama homma kuin viimevuonnakin ja josta panimme järjestäjälle menemään tulikiveä, sekä tappuraa. Se lava on nimittäin luokaton. Varmasti halpa, mutta luokaton. Lattiassa on rakoja, johon on pätevä kompastella ja joiden välistä voi tiputella lavarakenteisiin esim. mikkiadaptereja. Ja mikä pahinta, se heiluu vähän helvetin paljon.
Viime vuonna Tommilla tuli kiipparit syliin ja mun overi tuli kovaa ja korkealta tonttiin sanoen moido.
Tänä vuonna ihan sama juttu, paitsi että koskapa elämä opettaa, niin olen rigannut sen overiständin tomariputkeen kiinni. Onneksi siellä paskalla lavalla oli hyviä tyyppejä töissä, niin ei päässyt hommat katastrofaalin puolelle.

Lahdesta stadiin, jossa ystäville & rakkaille yöksi, missä testasin punaviinin rohkaisemana ekaa kertaa öljyvärejä. Akryylivärien ystävänä, diggailin kovasti tavasta miten ne levittyivät ja suttasivat. Mutta se haju! Varsinkin ne liuotteet. Pitäis olla moista harrastetta varten oma tilansa.

Seuraavana päivänä olikin kotikenttäetu. Homman nimi oli Tammerfest ja paikkana pakkahuone. Oli aika hyvä setuppi, kun illan avasi JätkäJätkät, sitten klubin puolella oli elokuu ja heidän aikanaan, me rakennettiin meidän lava taas pakkikselle. Eli oli hyvin aikaa touhuta. Linjatsekillä kun mentiin, niin tällä kertaa meni ainaskin sen kaks biisiä, ennenkuin sain sen hallin taltutettua. Keikka oli erinomainen, puhumattakaan seurasta. Ja mikä parasta: pääsi omaan sänkyyn tutimaan!



Seuraavana päivänä sitä vasta olikin kotikenttäetu. Köröteltiin nimittäinniin Ouluun, missä säät hellivät rankkasateillaan kesäistä rotuaaria. Hotelli oli lavan vieressä ja sauna heti lämpimänä.
Fohhissa odotti Vuolukka ja kaikki hyvin. Sellainenkin harvinainen herkku odotti, että koskapa olimme illan ensimmäiset esiintyjät, saimme tehdä ihan rehdin soundcheckin. Itse keikka meni varmaankin ihan hyvin. Mitään en nimittäin nähnyt ja hyvin vähän kuulinkaan. Yleensä ollaan nimittäin hoksattu yleisötapahtumissa kieltää nuo sateenvarjot. Nyt ei. Melkoinen sointilatvusinversio oli edessä sitteennii.
Oli myös hauska höpistä Tertun ja Rööningin kanssa. Kiva kun on välillä luppoaikaakin.
Keikka alta pois, ja nelivitoseen syömään. Hetken diggailtiin vielä pmmp:tä ja ylläri pylläri: Neveriin.
Sinnehän pakkasi sitten muusikkoa, niin että paikallisilla oli ahdasta.
Dramatiikkaakin koettiin: Minä, joka en hukkaa koskaan mitään vähänkään tärkeää, (paitsi verkkatakkeja menee kosolti) Kadotin lompakkoni. Heti siitä sulkemaan kortteja ja loppu ilta meni kavereiden avustuksella. Neveristä vielä hotellin alakerran amarilloon yksille, mutta sielläkinhän oli dramatiikka ovella vastassa: En meinannut päästä mittatilauksena teetetyillä pellavahousuillani sisälle "kun tänne kelpaa vain siistit farkut tai suorat housut." Siis amarilloon. Oulun amarilloon! Piti vähän ojentaa ovinuorukaista ja kummasti ovi avautui. Siitä vielä hetki hotellihuoneessa ja johan tuli uni kummasti.



Aamulla sitten kamoja pakkaillessani, siirsin sen lompakon sieltä repun kameraosastolta, objektiivin alta, siihen normaalisti käyttämääni taskuun, siiryin bussiin ja jatkoin unia Iisalmeen asti. Sielläkin oli sauna ja allas lämpimänä ihan festaripaikalla. Kaikki toimi kuin vettä vaan, paitsi keli, joka oli yhtä aurinkoa! No broblem.
Vaimokin oli eksynyt pitäjälle häihin ja hyppäsi kyytiimme. Päätimme ottaa ns. puolimatkan krouvin, ettei tarvihe ajaa yötä myöten naurettavia kilometreja. Varkaus oli sopivasti matkalla, joten sinne yöksi.

Nyt meillä on ruhtinaalliset neljä päivää, miinus se sunnuntain paluupäivä, vapaata. Ajattelin tehdä hyviä ruokia ja olla ölövinä!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti