tiistaina, heinäkuuta 24, 2012

Lennellen

Kolme kokonaista päivää vapahia, ja sitten taas...

Keikkaviikko alkoi lentohommeleilla. Torniossa oli Twin City festarit ja mehän lennähdimme niillä töin Kemin kautta mestoille.
Ropelli

Backline oli valmiina, joten me roudasimme vain välttämättömimmät. Minä nyt esimerkiksi jätin mm. luurit ja liidimikin turhina kotiin ja pakkasin sen sijaan lonkkarin. Mikko puolestaan koki efektipedaalin mukaan ottamisen täysin turhaksi. Ei ole pojat tottunut lentokeikkoihin ei.
En muuten ihmettele yhtään, miksei facebookista löydy "Longboarding Tornio" -ryhmää. Kävin tovin pyörimässä laudallani ympäri kylää. Potkin mm. vastatuulessa pitkää loivaa vesitornille, missä näytti lupaavalta, mutta urheilukentän takaa löytyikin hiekkatie. Kun ei ole mäkiä, niin ei sitten ole.
Itse keikka meni oikein mainiosti. Stereot soi hienosti ja pojat soitti nätisti. Vaikka pore ja soundit olivat kyllä vähän hassut, siihen nähden mitä sieltä lavalta normaalisti  tarjoillaan. Ainoa mikä harmitti oli se, että paikalla oli väärät subbaset. Eräs henkistynyt herra kävi nimittäin kertomassa meille, että JBL-on ainoo oikea subivalmistaja! Minusta kyllä Cervin vegakin tekee ihan kohtalaisia ämyreitä.

No se mikä tekniikan päässä meni ihan erinomaisen nappiin, oli sitten tasattu valtion hotellissa, missä myös bäkkärimme sijaitsi. Kellaritilaamme hallitsi harpyija, jolle piti selvittää juurta jaksaen jokainen vesipullokin, että keitä ollaan ja miksi tarvitaan ja vittu huh huh. Keikin jälkeen istuttiin siellä meidän bäkkärillä ja juteltiin niitä näitä, niin tämä täti käy kurkkimassa vähän väliä, ettei vaan ruveta syntisiä ajattelemaan. Hassu tunne se, kun ei tiedä että vituttaako vai naurattaako enemmän! Niin ja annas olla, kun käytiin hetki poissa huoneesta, niin mystisesti oli hävinnyt kaikki viinipullot johonkin, kuten myös tämä Rva. Hiekkavagina.

Kiltisti olin menossa jo kahdentoista jälkeen nukkumaan, mutta huoneen alakerran karaoke, sekä toisaalta pauhannut klubimusiikki teki hommasta mahdotonta. Oli sitten pakko mennä baariin istumaan poikien kanssa hetkeksi, kun meinas huoneessa räjähtää pää. Neljältä kun viimein koiti hiljaisuus ja tuli autuas simahdus, niin eiköhän käytävällä ala joku saatanan urpo möykkäämään ja performoimaan jatkohommeleiden merkeissä. Vähän siinä suutututti. Tommi ehti onneksi ekka pystyyn. Minen olis ollut niin kevytsanainen.

Neljän tunnin yöunilla koneeseen, jossa onneksi sain tingattua ovipaikan, jossa sai raajat suoraksi ja pientä päiväunta palloon.
Ilmakuva
Stadissa oltiin jo hyvissä ajoin, joten suunnistin pikkupurtavan kautta tähtärille, minnekäs muuallekaan. Tovi letkeää laskeskelua ja vihdoin uskalsin panna painoa vasemmalle kädellenikin ja kas, sehän kesti! Pääsee vihdoin hiomaan toesidejä!

Siitä kirmaten kaupungin läpi kiasmalle, missä turistit yrittivät kyydissämme Ikeaan. Onhan bussimme toki sininen, vaan eipä kulkenut espooseen se, vaan Uudenkaupungin liepeille Karjurockiin.
Tilanne oli se, että me emme tienneet niin yhtään mitään, mihin olemme joutumassa. Villejä huhuja oli liikkunut että paikan päällä olisi vanha sikala ja siinäpä se info sitten olikin. Perille päästiin pikkuteitä pitkin maalaispeltomaisemassa. Ylläri olikin astetta isompi, kun pellonreunassa meitä odottikin kunnon mittakaavan lava ja tuttua henkilökuntaa!
Etupäässä oli analogia ja talonmies hehkutti että nyt on roikkumassa suomen paras PA. Ai että mikäkö?
No Aura Audion A1. Mielelläni aina kuuntelen, mitä uutta on turkulaiset keksineet. Vielä en oo koskaan ollut ihan tyytis tuotteisiinsa, mutta ihan periaatteessa haluaisin kotimaan poikain vetävän pojot himaan.
Ensinnäkin, pienestä setistä lähti perhanan hyvin tökyä ja levymusalla se soi oikein nätisti. Mutta kun ruvettiin veivaamaan bändin voimalla, niin se ainainen kummallinen dynaaminen käytös vaivasi kyllä tätäkin nivaskaa. Masterista kun puotti jotain taajuutta, niin toinen hyppäsi esiin. Vähän niinkuin ankeriasta pujottaisi säkkiin. No sitten kun sen sai viritettyä vihdoin kondikseen, niin kyllähän se ihan komiasti soi.


Ihmiset ja kohtelu mestoilla olivat ihan luksusta. Hyvät ol juomat ja syömät.
Mutta se mikä syöntäin lämmitti eniten oli se, että olimme Tampesterissa yötä ja että vihdoin pääsi omaan sänkyyn nukkumaan. Tuli muuten uni!

Seuraava päivä valkeni ja me siirryimme Jyväskylään, Suomi Pop- festeille. Vähän hirvitti se papereissa oleva 30min vaihto, mutta koskapa perillä oli Akun Tehdas, niin eihän siitä mitään ongelmaa saatu aikaiseksi. Etupäässä oli muuten jammun M7 ja vaikka jollain voi tulla latet näytölle tästä tunnustuksesta, niin mä olen alkanut diggaileen pikkuhiljaa siitä tiskistä. Se on vähän niinkuin vittumainen naapuri, joka kuitenkin on puutteineen päivineen, ihan hyvä tyyppi kunhan sen oppii tuntemaan. Mulla on oma laulukanava, jolla saa luonnetta ja pätevää kompressiota. Putkietunen bassolle, josta löytyy lämpö ja rähinä ja oma analogihko delay. Kun loppuja kanavia ajaa maltillisilla headroomeilla, niin ihan hyvältä se tiski soundaa.

Keikan jälkeen junalla Tampesteriin ja hyvin ehti vielä kaverin synttäreillekin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti