maanantaina, tammikuuta 09, 2012

Vähän vaan tästä presidenttikysymyksestä....

Milloinkahan se Jazmanaut äityy puhumaan politiikkaa? He kysyivät hiljaa mielissään, tahi ajatusta kavahtaen.

Mä olen tässä ihan objektiivisesti yrittänyt katsastella näitä ehdokkaita, vaikkakin oli jo alusta harvinaisen selvää, että kukapa se katselee maailman menoa samalta kantilta kuin itse.
Siis sillä lailla että yritetään katsella ihmisten toilailuja ja vaikuttimia heidän henkilökohtaisista lähtökohdistaan, mutta yritetään kuitenkin tajuta se kulttuuri siellä taustalla. Että mistä ponnistaa ne ajatukset ja teesit, minkä varassa kukin maailmankuvaansa rakentaa:

No ai miksei ainakaan Sari Essayah?

Koska kirjasuosituksia kysyttäessä, lähti vastaus aika tanakasti absurdistanian puolelle:

"Raamattu. Sanoman lisäksi ehdoton perusteos koko länsimaisen kulttuurin, kirjallisuuden ja taiteen ymmärtämiseksi."


Jep Jep. Hyvin sä vedät.


Entäs sitten Paavo "Väyrynen" Väyrynen? Liikkuva kuva kertoo, enemmän kuin moni sana:


Tässä on jotenkin kaikki se, mitä on niin vaikea Pavetsun kohdalla pukea sanoiksi. Mykistävä mies, muttei ehkä kuitenkaan maan johtoon häntä, pliis!


Mites sitten koko kansan Sauli? Ei siitä perkele saa mitään otetta. Mä en ole käsittääkseni kuullut mieheltä yhtäkään mielipidettä. Siis sellaista, joka alkaisi tyyliin: "Minä olen sitä mieltä että..."
Lisäksi heppu kiukuttelee lapsellisesti, jos ei onnistu. Viimeksi kun ei päässyt presidentiksi, niin käski pitää tunkkinne. Politiikastakin on vetäytynyt lopullisesti jo yli lopullisuuden määritelmän, kun ei kalifioitunutkaan, niinkuin olisi ollut oikeus ja kohtuus.
Sivistyneen oloinen mies kuitenkin. Ja ihminen, joka pitää Italo Calvinosta, ei voi olla kokonaan mätä.
Mutta ehkä kuitenkin istuisin Salen kanssa mieluummin lasillisen ääressä, kuin kuuntelisin televisiosta maan tilaa luotaavaa puhetta.

Lipponen...



Olettekos ikinä katselleet kauhuleffaa, tahi trilleriä, jossa pahis maanittelee oven takana, että "Tule esiin, niin sulle ei käy kuinkaan"?



Soinin Timpasta sanon vain sen verran, että kyllä Pirkanmaalaistuneiden paljasjalkaisten stadilaistenkin varpaat kohmettuu, kun torin pintereillä näkee vieteriukkojaan virittelevän kermatiinun läikkyvän!


Arhimäki on just hyvässä paikassa siellä missä on.

Eva Biudet: Kuka?

Ja tämä ei tulne kellekään yllätyksenä, mutta mä jaksan vain hämmästellä, kuinka kova jätkä Pekka Haavisto on. Se näkee ihmisen ja kokonaisuuden siellä takana. Ulkopolitiittinen katsantokanta ylettyy piiiikkasen pidemmälle, kuin EU:n ja Venäjän asioihin, maa on katsokaas pallo. Eikä syitä tai seurauksia ole olemassa ilman toisiaan.
Haavisto on saletisti kauhistus sellaisille ihmisille, jotka peräänkuuluttavat vahvaa, despoottista johtajaa. Ikävä kyllä heille, monarkia lakkautettiin Suomessa tehottomana ja naurettavana jo 1917.
Jonkinmoinen moraalinen opastus ja isällinen kaitseminen toimii paremmin. Ja se presidentin ulkopoliittinen rooli... Funtsikaas sitä hetki.

5 kommenttia:

  1. Anonyymi9/1/12 15:57

    Muuten ei ole yhtään mitään Haavistoa vastaan, mutta hän on valitettavasti sitä porukkaa, joka vastustaa jalkaväkimiinoja sen vuoksi, että jollekin voi sattua jotain, ja haluaa rajoittaa asevelvollisuutta jonkin yleisen antimilitarismiperiaatteen vuoksi. Molemmissa on kuitenkin kyseessä paitsi hinta-laatusuhteeltaan myös kokonaishinnaltaan täysin ylittämättömistä asioista. Tässä nyt kuitenkin on puolustusvoimien ylipäälliköstä kyse.
    Muutenhan miehen Nato-, rauhanturvaus- ja ulkopoliittiset linjaukset ovat suhteellisen ok.

    Edelleenkin myös maahanmuuttokysymykset ihmetyttävät. (Presidenttihän on edelleen arvojohtaja, vaikka valta on enimmäkseen suhmuroitu demokraattisesti valitulta edustajalta takaisin pienelle suljetulle piirille.) Siis persut saivat melko historiallisen vaalivoiton, mutta tätäkään asiaa ei olla käsitelty eikä asiassa huomioitu heidän äänestäjiensä tuntoja. Vihreät nyt kuitenkin ovat tätä ihQnaminamiporukkaa tässä asiassa ja saavat tästä nostetta Haaviston linjauksista riippumatta, ellei hän lähde aktiivisesti eri linjalle enkä usko hänen niin tekevän.

    VastaaPoista
  2. Hyvä Anonyymi.
    Ensimäisen kappaleen sisällön ymmärsin. Olen toki asiasta eri mieltä, ihan vaan antimilitarismiperiaatteen vuoksi, jota pasifismiksikin kutsuttanee.
    Minusta rauha on ylivoimaisesti kustannustehokkain konsti puolustusmenosäästöihin.

    Toisen kappaleesi sisältö ei nyt auennut millään, vaikka luin sen neljästi.

    VastaaPoista
  3. Oon kyllä kollega Jazmanautin kanssa täysin samoilla linjoilla vaaliasiassa :)

    VastaaPoista
  4. Ensimmäisestä kappaleesta vielä sen verran, ettei siitä ole mitään iloa kenellekään, jos (kun) Suomi luopuu miinoista, vaan pikemminkin päinvastoin. Korvaavat aseet ovat kalliita ja huonompia ja niitäkin ollaan jo kieltämässä. Pasifismi toimii vain suurvalloille, joille isonkin aseidenriisunnan jälkeen silti jää uskottava puolustus ja paljon ulkopoliittista ja taloudellista vaikutusvaltaa. Aseidenriisunta ei etenkään ole kauhean järkevää suurvallan pienelle naapurille - etenkään kun kyseinen suurvalta on autokraattinen ja ryöpsähtelelvä Venäjä.

    Toisen kappaleen dekoodausta: Presidentinvaaleissa ei ainostaan haeta uutta presidenttiä vaan myös mitataan puolueiden kannatusta. Asiaa ei auta, että presidentin valtaoikeuksia on vähennetty, jolloin puolueen merkitys korostuu "arvojohtajuuden" signaalivaikutuksen kautta. (Valtaoikeuksien vähennyksillä siirrettiin valtaa nykyään demokraattisesti valitulta - aikaisemmin valitsijamiesten suhmuroimalta - presidentiltä pienelle suhmuroivalle piirille eli hallitukselle/puolueiden johdolle, joka siis myöskin johtaa eduskunnan enemmistöä.)
    Persut saivat paljon (20% äänistä!) protestiääniä, koska ottivat asioita esille eivätkä muut niin tehneet. (Eivät ole pitkälti vieläkään tehneet.) Esimerkkinä vaikkapa juuri maahanmuuttokysymys, jossa virallinen totuus on edelleenkin pitkälti se, että maahanmuutto on ainoa vaihtoehto* ja että sillä on vain positiivisia puolia. Lisäksi eri tavalla käsittäviä tai tuntevia on paneteltu. (Myös tunteet ovat olennaisia vaikka asiapohjalta oltaisiinkin väärässä, sillä nekin perustuvat johonkin.) Vain virallinen totuus on ollut tiedotusvälineissä esillä.
    Vihreät ovat olleet sekä tämän virallisen totuuden että keskustelemattomuuslinjan suurimpia kannattajia. Haaviston valinta siis antaa hänen puoluekantansa vuoksi signaalin, ettei asioista saa eikä tarvitse vieläkään keskustella.
    Se on ongelma.

    VastaaPoista
  5. Pasifismi toimii, jos siihen uskoo riittävän moni. Se on ihmisistä itsestään kiinni, ei "valtioista" tai niiden koosta.

    Kaikki aseet on kalliita, varsinkin käyttötarkoitukseensa nähden. Miinakenttä raivataan tarvittaessa pommilla tai järeällä kalustolla, mutta entäs sitten ne jäljellejääneet, sodan jälkeen? Minkä hinnan panet siviiliuhreille?

    Ja mitä presidenttikysymykseen ja puolueiden kannatuksiin tulee, niin näin se sosiaalidemokratia vain toimii. Persut saivat 20% äänistä ja ylsivät kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi. Onnittelut siitä. Nyt he saavat asioitansa aiempaa paremmin esille, mutteivät he edelleenkään edusta sitä ainoaa totuutta. Se on minusta edustuksellisen demokratian hienoin puoli. Asiat kun eivät ole lähes koskaan, joko tai.

    Monesti kun vedetään keskusteluun mukaan "viralliset totuudet" ja "asioista vaikenemiset" ynnä "suhmuroinnit" etc... olis hyvä katsella peiliin ja funtsia, mistä asioista itselle on vaikea puhua ja tarkastella objektiivisesti? Ihan samanlaisia ihmisiä siellä on toisellakin puolella.

    VastaaPoista