Kilometri keikkaa, kiitos.

Laskeskelin tuossa kirjanpitäjäni pyynnöstä, että kuinka etäälle sitä tulikaan viimevuonna töiden puolesta reissailtua? 16391km. Melko kauas olis päätynyt, jos yhteen suuntaan olisi matkannut. Tänä vuonna voip tulla mittariin enemmänkin kilsoja, kun pelkästään kesäfestareilla on tiedossa kolkeet keikkaa.

Ai niin. Mielenhäiriössä menin ostamaan olkkariin vanhan ja harvinaisen keskinkertaisen JVC:n kotiteatterivahvistimen tilalle Lontoolaisen Cambridge Audion valmistaman, asteita hifimmän vehkeen.
Olinkin jo unohtanut, miksi aikoinani valitsin hifiliikkeestä pitkän pohdinnan jälkeen juuri nuo Paradigmin skobet. Ne nimittäin heräsivät niinsanotusti koomasta! Ja näin suutarin lapsi sai kengät.

Viikonloppusella pukkasi vaihteennii keikkiä. Perjantai meni leppoisasti Lahden Finlandia klubilla. Sinne on kyllä aina yhtä nohevaa mennä, kun roudi toimii ja tekniikka kanssa. Lisäksi bäkkäri on kevyeen suomen paras! Sali nyt on iso teollisuushallityyppinen, jossa botne on autuaasti ihan missä sattuu, mutta kun leikkasi lähes kaiken sadasta herzistä ja paljon viidestäkympistä, niin sai sellaisen vaikutelman aikaiseksi, että basarista saisi selvän.


Yöksi kotiin ja aamulla Helsinki-Vantaalle, josta lennähdin Rolloon. Siellä odotti hotellin yökerho Närheä. Kamat inekseen ja huoneeseen venaileen, että äänentoisto pystyttyy. Silläpä luppoaika muodostui niin pitkäksi, että hullu äänimies talsi lähimpään urheilukauppaan ja vaati halpaa juoksupaitaa.
Piti samalla opastaa myyjätärtä, joka yritti myydä siinä jos jonkinlaista edukasta rättiä, että se on se edullinen, joka meinaa halapaa. Edukas taas tarkoittaa, että tulee etuja mukana.
Eniveis, semantiikan oppitunnin jälkeen vedin kollarit päälle ja kipasin lenkille. Mä muuten taidan olla tällä hetkellä maailman ainoa ihminen, joka käyttää collegehousuja ja hupparia siihen, mihin ne on tarkoitettu: Urheiluun! Ja vieläpä ilman ironian häivää!!!
Oli muuten erikoisen extremeä lenkkeillä vappuna. Meinaan että se oli välillä melkoista esteratsastusta.
Keikka oli keikka. Jengi oli jengiä.


Seuraavana päivänä kamat autoon ja Rukalle. Siä oli kauden päättäjäiset ja Lauralaiset oli kutsuttu henkilökunnan päättöjuhliin yllätysesiintymään. Piste on tehty puusta, niin ei ollut akustiikan suhteen mitään sanottavaa. Ennen tsekkiä olis vain päikkärit, tai edes jonnimmoinen lepuuttelu ollut paikallaan, vaan siivoojat pahoitteli, että tässä nyt kestää, kun nää parikymppiset rinneasiakkaat on panneet vappuna huoneet sellaisiin sfääreihin, että voihan vittu! Jos siis ammattilaisilta menee huoneen siivoamiseen pari, kolme tuntia, voitte kuvitella millaiset juhlat on alamäkiurheilijoilla ollu! Yks huone jouduttiin vaihtamaan kokonaan, kun siivoojien piti nostaa kädet pystyyn.
Kaikalla ihmiset tanssi pöydillä, PA:n päällä, tiskillä, mikser..."vittuun siitä!" Eli oli juhlat joo. Vanha ei jaksanut kreisibailata, vaan meni huoneeseen lueskelemaan lasillisen ääreen ja nukkumaan jo ennen yhtä.

Ilmeisesti sen Rovaniemi-Ruka siirtymän vetoinen pikkubussi oli syypää siihen, että mun niskat ja varsinkin kallonpohjan lihakset veti heti maanantaista todella kramppiin. Osteopaattinikin ihmetteli, että mites voi olla taas näin jumissa? Ei siinä muuten, mutta kun semmoinen vaikuttaa jännästi verenkiertoon ja hermoratajuttuihin ja sitämyöten tulee kivoja ruumiinulkopuolistelu-fiiliksiä ja tasapainoaistin heittelyjä. Onneksi tää syy-seuraus-suhde on nykyään tiedossa, niin ei tarvi ihmetellä, että onko aivo rikki vai hulluuttako tuppaa. Tää ns. "tension neck" on muuten todella yleinen vitsaus ihmisillä. Suurella osalla frendeistä on oireita jos jonkilaisia. Niistä ei vaan kukaan tunnu vapaaehtoisesti puhuvan, kun fundeeraus on että se on joko paniikkihäiriötä tai sekopäisyyttä. No ei ole. Tai voi olla, mutta luultavasti ei. Koneittenne ääressä vain kökötätte liikaa. Kökötättepäs! Nytkin kökötätte.

Nyt pitää lähtä metsästämään Dyyni-trilogian kolmatta osaa, kun kakkonen on loppusuoralla ja kohta tulee itku, jos ei jatko selviä!