maanantaina, tammikuuta 31, 2011

Ääntä ja kuvaa

Taas mentiin pitkästä aikaa. Jukka Pojan ja SEB:in kera liikuttelimme itseämme kohti Kotkaa, ilman siipii ja heti tuli ongelmia: Jotenkin perinteeksi muodostunut lupaustikki-korttipelirinkimme kangerteli ja tökki kummasti. Näitä taitoja pitää näemmä harjoittaa aktiivisesti tai ne unohtuu. Kyllä puoltoista kuukautta on pitkä aika huh huh. Noh onneksi itse soittohommat meni kuten pitikin, niin jäi kuitenkin saldo plussan puolelle. Oli vallan fantsua miksailla herroja pitkästä aikaa. Keikan aikana joku jantteri oli kuulemma kysellyt ihan tosissaan PA-firman edustajalta, jotta vetääkö bändi tosiaankin pleipäkkinä keikan vai mistä tässä on kyse? "Miten niin"-kysymykseen hän täsmensi, että eiks tää musa tuu muka sitten CD:ltä?
Otin sen kehuna.
Jukka Poika
Lauantaina heräilin hotellissa puhelimen pirinään, missä ystävät vannotttivat saapumaan kallioon, kokeellisen elektroniikan seuran workshoppiin bendaamaan virtapiirejä. Eihän se auttanut muu, kuin kotiin päästyäni napata vaimo mukaan ja hakea kellarista eräs vanha elektroniikkaprojektini, joka on periaatteessa erittäin rankasti modattu ovikello. Paitsi että helvetinkone on tarkempi määritelmä moiselle. Kas kun se pörisee, ulisee ja kirskuu mitä ihmeellisimmillä tavoilla, riippuen siitä, miten namiskuukkeleita vääntää ja kytkimiä runttaa.

Pienellä jeesillä sain rakennettua siihen kohtalaisen toimivan synkkapisteen, jota voipi tulevaisuudessa triggeröidä sopivalla analogisekvenserillä.
Illemmalla mentiin vielä rouvan kanssa heidän pajallensa, jossa oli ilmassa omituista höpinää, dokumentin tekoa ja vapaamuotoista jamitusta. Lystiä siis!
KOELS
Sunnuntaina käytiin kävelyllä kauniin kanssa. Keli oli mitä hienoin ja kuulas mitä kummalisempiin valokuviin, kuten tämä oluympiastadionilta bongaamamme ihmiskirnu.
Linko
Sellainen ajatus siinä muhi, että tulevilla sukupolvilla tulee olemaan vaikeaa hahmottaa menneisyyttä kuvien kautta, kun eihän se enää nykyteknologian myötä olekaan niin selkeää, että millon se kuva on otettu. Hyvänä esimerkkinä nyt vaikka tämä kikkailu viimeviikolta, johon hain "hivenen" vanhempaa henkeä:
Uudenkarhea ympyrätalo
Ja sitämyöten jatkoimme, jotta digikalustomme on kyllä mitä mainioin, mutta välillä olisi kiva kokeilla vähän hommaa perinteisemminkin menetelmin ja päädyimme tulokseen, että joku vanha venäläinen ruppana olisi just hieno omistaa. Kaupan hyllyltä toki löytyisi ylihintaista muovilootaa, kuten tämä uusiotuotettu Diana, mutta aito ja alkuperäläinen Lomo LC-A olis kuitenkin "se" juttu, jossa olisi eniten fiilistä. Niin että jos jollain pölyttyy moinen räpsytin hyllyn perällä, niin saapi tarjota!

Muutenkin olen nyt pahasti friikahtamassa itärajan ihmeteknologiaan näissä kamerahommissa.Meinaan että veli venäjäläinen osasi tehdä melko pirunhyvälaatuisia linssejä, joita sitten voipi törkkiä pienellä vaivalla ja sovitteilla digirunkoihin. Manuaalinen hallintakaan ei haittaa, kunhan jälki loistaa... tai on tarpeeksi outo. Anoppilasta sattui löytymään kysymällä melkoinen arrearkku ko. putkia, makroista superteleen. Niitä tässä odotellaan vesi kielellä.

Niin ja huuto.net on kuulkaa paha paha paikka tällaiseen hommaan. Juuri tuli hihkastua kotiin Smena 8M, ensinnäkin koska se on hieno ja toisekseen, koska sen tuottama jälki jotenkin hiveli silmääni kovin:
Amsterdam boats, Entrepotdok
Vähäisin syistä ei myöskään ollut se, että hinta oli melkolailla edullinen 19€

2 kommenttia:

  1. Ehkä onkin vain välttämätöntä käydä kompuroimassa siellä huipputeknologian karussa viidakossa, että voidaan jossain vaiheessa turtua ja kyllästyä tyystin itse tekniikan ihmeellisyyteen ja pysähtyä etsimään kauneutta tavallisen yksinkertaisesta, täysin tekniikalla mittaamattomasta asiasta, kuten idea, fiilis ja henki.

    VastaaPoista
  2. Niin no, hyvähän se on ottaa kaikki osa-alueet edes jotenkin haltuun, niin on sitten mitä soveltaa.

    Mun mielestäni sekin on melkoista teknistä kikkailua, kun pitää saada kamera, jonka runko vuotaa ja jossa on just sopivan epätarkka, mutta kontrastikumma linssi. :D

    VastaaPoista